Matkustelu vai unelmien asunto?

Minä olen matkustellut matkusteluni jo ennen lapsia. Enää ei pala tuli hännän alla.

ois kyllä todella vaikea paikka miettiä. Mutta kantakaupunki on aika ankeata aluetta lapselle, mielestäni. Ehkä vähän isompana osaa sitten jo arvostaakin sitä. Toisaalta, ilmastonmuutoksen vuoksi meidän jokaisen olisi hyvä vähentää matkustamista, että siinä mielessä se unelmakämppä ois parempi vaihtoehto.

Mun olisi helppo valita, koska mun matkustusinto tulee tyydytettyä pienellä ulkomaanreissulla joka toinen vuosi. Kotimaassa kyllä matkailen joka vuosi.



Toisaalta meillä on melko vähäiset mahdollisuudet pitää lomia, joten se rajoittaa matkustusmahdollisuuksia enemmän kuin raha. Niinpä me ollaan panostettu kotiin, koska siellä kuitenkin vietetään lähes kaikki aika.



Mutta teillä voi olla ihan toisenlaiset arvot, joten ei vastausta tiedä kukaan muu kuin te itse.

Jos tuo kantakaupungin asunto tarkoittaa sitä, että talous menee jo nyt tosi tiukille, niin en sitä ottaisi.

Osta asunto niin rahaa ei jää matkusteluun.

Sikäli helppo valinta ;)

Koska itsekin kuvasit A-vaihtoehdon asuntoa kivaksi, lapselle olisi kavereita jne. Eli ilmeisesti olisit siihenkin asuntoon ja asuinalueeseen tyytyväinen, plussana rahaa jäisi matkusteluun yms. Jos A-vaihtoehtoa olisit kuvaillut tyyliin 'liian pieni, huonokuntoinen asunto', 'levoton alue, ei sovi lapselle' jne. niin sitten B.

Vieläkö löytyisi kolmas vaihtoehto, näiden kompromissi? Esim. pienempi asunto siltä huippualueelta tai isompi asunto lähiöstä tms.?

Mutta muuten lähiö ja matkustelu.

Kumman valinnan tekisitte. 1) Oikein kiva omistusasunto uudessa lähiössä Helsingissä, tilaa kolmelle hengelle 80 neliötä, paljon kavereita, rahaa matkustella, lähikoulu sellainen tavallinen peruskoulu 2) Aivan tolkuttoman hieno asunto kantakaupungista, 75 neliötä, siinä pysyttäisiin loppuelämä, mutta eipä olisi sitten kyllä varaa matkustella Euroopan ulkopuolella vuosiin ja Euroopassakin aika vähän. Todella hyvän koulun oppilaaksiottoalueella.

Itselleni unelmien koti olisi, niin, unelmien täyttymys... joudun asumaan sinänsä ihan ok lähiössä, sinänsä ihan ok talossa, miehen takia (se ei suostu muuttamaan mun unelmien kotiin), ja olisin varmasti paljon onnellisempi muualla.



Myös lomamatkat tekevät mut iloiseksi, mutta mulla on niin vähän lomaa että koti on suurempi onnellisuuteen vaikuttava tekijä.

Vanhempani valitsivat aikoinaan kakkosen. Oli "kiva" olla oman luokan köyhimmästä perheestä jonka vanhemmat olivat tosiaan uhranneet kaikki rahansa asuntoon eikä ollut sitten varaa matkustella yms kuten muut.



Lapset ovat julmia ja kyllä huomaavat nopeasti kenen perheellä ei ole varaa siihen mitä heillä on.

Siskoni perheineen valitsi juuri tuollaisen "paras mahdollinen alue ja todella hyvä oppilaaksiottoalue ja ei sitten matkusteta niin paljon".



Nyt lapset valittavat jatkuvasti että "miks me ei lähdetä kesällä kolmeksi viikoksi Kaliforniaan ratsastuslomalle kun se ja se meidän luokalta lähtee" tai "siis onhan meidän pakko mennä talvella kahdeksi viikoksi _edes_ Thaimaahan kun kaikki kaveritkin menee jonnekin pitkälle". Jne jne. Jatkavat että "mutku meidän on oikeesti pakko mennä jonnekin kun mä en kehtaa sanoa et taaskaan me ei oltu missään". Vaan kun vanhemmillaan ei ole varaa.

Joku sanoikin jo että lapset osaavat olla julmia (tai jotain tännepäin). Tämä on sääli kyllä aivan totta. Yksi koulukiusauksen kohderyhmä on lapset joiden vanhemmilla ei ole varaa samoihin asioihin kuin muilla.



Ei kannata laittaa lastaan tilanteeseen jossa hän on niiden köyhimpien joukossa parhaimmalla mahdollisella alueella. Mielummin kannattaa olla tilanteessa jossa hän on keskitasoa tai rikkaimpien joukossa normaalilla alueella.



Kuulostaa takuulla raa'alta ja siltä että "eihän se saa näin mennä". Eipä saisikaan mutta kun menee. Sitten voi miettiä että "no mutta eihän tuohon muutosta tule ellei me aikuiset muuteta asiaa ja vaan muuteta alueelle kuin alueelle ajattelematta tätä " mutta oikeasti - haluatko että sinun lapsesi joutuu kärsimään sillä aikaa kun muut lapset oppivat ehkä sukupolven kuluttua paremmille tavoille...

Meillä mies on aivan ehdottomasti A:n kannalla. Minäkin olen sellainen tuli takapuolen alla-tyyppinen pyryharakka, joka rakastaa matkustelua. Toisaalta kantakaupunki on ollut aina unelmani.



Mutta joo, meiltä kestää keskustaan 20 minuuttia. Sama aika menee kevyesti ratikassa ruuhkassa. Että sen puoleen.



Enköhän minäkin ala sopeutua siihen A-vaihtoehtoon. Nyt pitää vain päättää, että Australiaan vai Amerikkaan seuraavalle matkalle :-)

Se on mulle sellainen henkireikä että hienoinkin asunto kalpenisi sen rinnalla. Meillä onneksi on varaa molempiin mutta tämä hieno asunto ei jaksa enää parin vuoden jälkeen säväyttää, itse kaipaisin jo muualle. Matkustusintoni ei taas varmaan häviä koskaan.

ei ole unelmieni asunto, sellaisessa asun jo nyt ja matkusteluunkin on varaa. Joten c on mun vastaus :)

ja missä tuo 2) on?

kuten me olemme tehneet eli valitsimme a vaihtoehdon ja sen lisäksi lapset käyvät b vaihtoehtosi koulussa. Koulumatka n 30min/suunta hki-espoo akselilla.

Ei ole lapsia kiusattu koulussa.