Vaimoni on raskaana ja hän siivoaa liikaa. Ongelmia luvassa?

Sossuun. Saat yksinhuoltajuuden.

Muuten et rakasta vaimoasi.

kun vauva on syntynyt. On vaikeaa jakaa voimiaan oikein kun yrittää pitää siisteydestä kiinni kynsin hampain ja samalla olla täydellinen äiti, vaikka hormonit riepottelevat. Tämä nyt on tietysti pelkkä uhkakuva, mutta varautua toki voi ja kannattaakin niin tehdä.

Mutta tuo siivoustahti kuulostaa oudolta, älä alistu siihen. Puhu siitä ekaksi vaikka äitiysneuvolassa, siis mene yhdessä vaimosi kanssa, ja katso onko sillä vaikutusta.

tuosta myös itseni. Itse saan hyvän olon kun siistiä ja joskus mietin menenköhän liiallisuuksiin. Tosin en luuttua lattioita joka päivä mutta imuroin, pyyhkäisen pölyt ja pinnat. Tosin meillä pari koiraa eli karvoja tulee mutta kuitenkin.

Olen myös miettinyt kuinkas sitten kun vauva syntyy (muutaman viikon päästä)...

Pölyä ei ehdi juurikaan syntyä tällä siivousvauhdilla kahden aikuisen kerrostaloasunnossa. Pyykitkin silitetään alusvaatteita myöten, mikä alkaa mielestäni olla sairasta.



Itse ajattelisin, että vauva tarvitsee synnyttyään paljon hoivaa, syliä, rintaa ja seurustelua. Siivousta voisi hyvin vähentää kodin viihtyvyyden jopa parantuessa siitä. Minäkin haluan pitää vauvaa enkä vain imuria!



Kunhan lapsi kasvaa ja tuo hiekkaa sisälle, niin toki silloin taas järkevässä määrin tulee siivota, mutta meillä tämä ei ole järkevää.



mies

Mitäs jos vain jättäisitte parina päivänä siivoamisen väliin. Ehkä vaimosi ymmärtäisi pikku hiljaa, ettei ihan joka päivä tarvitse kaikkea siivota.



Johan se on raskaanaolevalle pahaksi haistella päivät pitkät siivousaineita, vaikkei itse siivoaisikaan.



Vauvan synnyttyä oma jaksaminen on tärkeää (yöheräilyjen yms. takia), joten on turhaa stressata ylimääräistä siivoamisesta kummankaan.



Menkää neuvolaan yhdessä ja keskustelkaa vaikka siellä ulkopuolisen kanssa tästä asiasta/pakkomielteestä, sillä eihän tuo nyt ihan normaalia ole.

vaimo alkoi itkemään hysteerisenä. En uskalla vaarantaa vauvan terveyttä kohdussa itkettämällä äitiä.



Neuvolassa puhuin tästä varovasti, mutta siellä nauroivat vain huolelleni "vaimon normaalista pesänrakennusvietistä".



mies

ootko varma, että haluat olla neurootikon kanssa loppuelämäsi?Mitä lapsen henkiselle terveydelle tapahtuu, elämässä kun kaikki ei ole ennakoitavissa eikä suunniteltavissa- varsinkaan lapsenkasvatus...



Jos olisin sinä, nyt olisi erätauon paikka- tuo ei ole tasa-arvoinen parisuhde



neljän isä

sairaalloisen neurootikon kanssa. Turha itkeä kun paskat jo housuissa.



Jokainen järkevä ihminen tajuaa ettei tuollainen siivoustahti ole normaalia ei edes sen rajoissa.



Anna muijan raivota ei se vauva siitä rikki mene, et voi hyppiä eukkosi pillin mukaan aina - ala kasvattaa.



Lapsi tarvitsee aikanaan myös rajoja ja nyt voit opetella jo akallas.

Vaimollasi on ilmeisesti pakkomielle. Mitä tapahtuu jos joku ilta järjestät jotain yllätysmenoa (elokuva, ravintolaan hioenostisyömään) tai pitkä kiva kävelylenkki jossain puistossa siten että siivousaikaa ei jää? Jos vaimosi saa siitä (siivouksen väliinjättämisestä) taas itkukohtauksen niin otat asian HYVIN vakavasti puhheksi ja hankitte ulkopuolista apua.

Enkä ole oikein varma siitäkään, onko tämä tasa-arvokysymys.

Mutta jos siivouspakkomielle jatkuu vauvan synnyttyäkin, edessä voi olla ongelmia. Ja vähin niistä ei ole vaimon jaksaminen, sillä vauva vie kosolti energiaa ja aikaa.

Jos vaimo esim. kaikki vauvan päiväuniajat siivoaa, voi romahdus olla edessä. Itse yritin nukkua aina kun vauvakin, mitä suosittelen lämpimästi muillekin. Vaimolta voi kysyä, voisiko ne villakoirat jättää pienemmälle huomiolle vähäksi aikaa, vai ovatko ne tärkeämpiä kuin vauva. Siivousintoilun taustalla voi tosin olla syvempiä vaikuttimia, kuten epävarmuus ja pelko tulevaisuudesta.

Etukäteen kannattaisi myös ottaa selvää synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, jotta se ei kohdalle sattuessaan tulisi yllätyksenä. Minua auttoi mielialalääkitys pahan ajan ylitse, ja keskusteluapu on aina tervetullutta.

Vaikutat kunnon mieheltä ja varmasti sinusta tulee hieno isä. Kaikkea hyvää teille!

ootko varma, että haluat olla neurootikon kanssa loppuelämäsi?Mitä lapsen henkiselle terveydelle tapahtuu, elämässä kun kaikki ei ole ennakoitavissa eikä suunniteltavissa- varsinkaan lapsenkasvatus...

Jos olisin sinä, nyt olisi erätauon paikka- tuo ei ole tasa-arvoinen parisuhde

neljän isä

Ja älä tyydy tuohon vastaukseen, että kyse on normaalista pesänrakennusvietistä.



Kerro, että kun kerrankin yritit jättää siivouksen siltä päivältä tekemättä, vaimo sai hysteerisen itkukohtauksen. Ja että nyt vaimo pakottaa sinut siivoamaan, ei pelkästään itseään.



Totta on, että raskaana olevilla naisilla on joskus taipumus mennä "yli" tuossa kodinhoidossa. Mutta teillähän tuota on ollut aina, jo ennen raskautta.

itseni tästä. Silloin kun olin todella masentunut siivosin ihan hirveästi. Silloisella avokilla meni välillä hermot kun joka päivä puunasin ja puunasin, suihkussakaan en voinut käydä normaalisti vaan joka kerta oli puunattava suihku. Imuroin melkein joka päivä, keittiön pesin joka päivä, lattiat saivat pesun monta kertaa viikossa. Lopulta aloin jopa pesuharjan kanssa konttaamaan lattialla ja hinkuttamaan kun normimenetelmällä ei mielestäni tullut puhdasta. Tuosta siivoamisesta muut tajusivat että nyt ei ole kaikki ok, pääsin terapiaan ja nyt siivoan ihan 'normaalisti'.

Toivottavasti teillä ei ihan noin paha ole että masennusta olisi.

Mä itse "harrastan" siivoamista, eli siivoilen päivittäin kahden aikuisen kerrostaloasuntoa. Tosin, joskus kun ei huvita, saattaa mennä viikkokin etten siivoa mitään (meillä käy siivooja, joten periaatteessa mun ei ole "pakko" siivota). Kannattaa odotella vauvan tuloa ja katsoa josko tilanne helpottaisi. OTa asia myös neuvolassa puheeksi ja jankkaa niin kauan että uskovat

Vaan veikkaan, että a.p. on itse siivousneuroosista kärsivä odottaja, jolle mies on sanonut että herää hei tuo ei ole enää normaalia.

Toisaalta naisille voi tulla raskauden aikana ns. pesän rakentamisvaihe ja siihen kuuluu juuri tuota siivoamista. Itsellänikin huomasin vastaavaa, etenkin kun olen kaiketi hyvin tavallinen siivooja (eli kunnon siivous 1 krt/viikko) ja muuten joka päivä laitetaan tavarat paikoilleen.



Voisithan yrittää kauniista asiasta sanoa, ettei tarvitse siivota ihan noin paljoin ja onko vaimosi tajunnut, ettei lapsen synnyttyä ja kasvettua moiseen edes kannata kaikkea aikaansa käytää. Vähempikin riittää mainiosti. Yritä vaikka vaimolle sanoa, että mieluummin käytätte sen ajan lapseen tutustumiseen ja lapsesta nauttimiseen ja tietysti parisuhteen hoitamiseenkin.

samaa mieltä, ap on mielestäni nainen.

Voisithan yrittää kauniista asiasta sanoa, ettei tarvitse siivota ihan noin paljoin ja onko vaimosi tajunnut, ettei lapsen synnyttyä ja kasvettua moiseen edes kannata kaikkea aikaansa käytää. Vähempikin riittää mainiosti. Yritä vaikka vaimolle sanoa, että mieluummin käytätte sen ajan lapseen tutustumiseen ja lapsesta nauttimiseen ja tietysti parisuhteen hoitamiseenkin.

Jossain tutkimuksessakin oli, että 9 kertaa täytyy pyytää apua ennenkun sitä saa.