Mitä mieltä tästä?
En anna kenellekään kuolettavaa myrkkyä
KD-lehti, 20.8.2009
Tutkimuksen mukaan 80 prosenttia suomalaisista kannattaa eutanasiaa. Tulos huolestuttaa, mutta uskon sen perustuvan osittain tiedon puutteisiin ja pelkoihin.
Eutanasia ei tarkoita tarpeettomien hoitojen riisumista ja oireenmukaiseen hoitoon siirtymistä, vaan toimenpidettä, jossa lääkäri oikeasti tappaa myrkkyruiskeella potilaansa. Mitä kauempana ihminen on kuolevan potilaan hoidosta, sitä enemmän hän kannattaa eutanasiaa.
Miksi kärsivän potilaan surmaaminen pitäisi laillistaa nyt? Vaikeatkin kivut voidaan hoitaa oireettomiksi. Äärimmäisenä mahdollisuutena on sedaatio, kuolevan potilaan nukuttaminen tarvittavaksi ajanjaksoksi, jos muut hoidot eivät riitä lievittämään ahdistusta tai levottomuutta.
Lääkärit ovat saaneet koulutuksen suojelemaan elämää, eivät tappamaan potilaitaan. Perinteisessä Hippokrateen valassa vakuutetaan: ”En anna kenellekään kuolettavaa myrkkyä, jos minulta sellaista pyydetään, enkä mitään neuvoa sen valmistamiseen.”
Eutanasiaa vastustava arkkiatri Risto Pelkonen on pelännyt eutanasian hyväksymisen johtavan kaltevalle, potilas-lääkärisuhdetta vääristävälle pinnalle. Hollannissa on arviolta jopa 1000 ihmistä vuosittain surmattu ilman heidän omaa pyyntöään. Joukossa on myös vastasyntyneitä vammaisia lapsia.
Hollannin tilastot osoittavat, että merkittävin syy eutanasian pyytämiseen ei ole kipu, vaan yksinäisyys ja pelko joutua riippuvaiseksi muiden avusta. Potilaan kuolemantoive sisältääkin kysymyksen: ”Välittääkö kukaan minusta? Olenko jo täysin tarpeeton?” Tällaiseen kyselyyn ei tule vastata kuolinpiikillä, vaan inhimillisellä välittämisellä ja tasokkaalla saattohoidolla. Pohjimmiltaan on kysymys ihmiselämän ainutlaatuisen arvon kunnioituksesta. Eutanasia jääköön eläinlääkärien hoitoarsenaaliin toivottomien tapausten kohdalla, ihmislääketieteeseen se ei kuulu.
Päivi Räsänen
Kommentit (2)
mutta omalta kohdaltani esittäisin kysymyksen: Haluanko jäädä vihanneksena jonkun toisen hoidettavaksi, haluanko maata vuosia terv,keskuksen vuodeosastolla vaipoissa, ilman ulkona käyntiä, ilman virikkeitä, kun kukaan hoitajista ei kerkiä istahtaa hetkeksi.
Suomessa lehmilläkin on paremmat oltavat kuin vanhuksilla, nekin pääsee ulkoilemaan. Jos ei ole varaa maksaa hoitopaikasta, niin sitten saa vaan välttämättömän hoidon, että pysyy hengissä: letkuruokinnan. Arvokkuus on siitä kaukana.
Ja kun sitä rahaa ei ole yhteiskunnalla, niin otan itse sen myrkkyruiskeen jos pystyn tai toivon, että joku muu sen antaa. Koko hoitoala on menossa vain huonompaan suuntaan.
Eikä tehnyt poikkeusta nytkään.