Lue keskustelun säännöt.
Millä raskausviikolla aloit tuntea itsesi valaaksi?
22.08.2009 |
Eli milloin olo muuttui isoksi ja kömpelöksi?
Sellaiseksi, että liikkuminen tuntui kömpelöltä?
Silloinko aloit haluta mahasta jo eroon?
Kommentit (10)
Neljännen synnytystä aloin tosissani toivoa, kun viikkoja oli 41 + 1. Mulla oli niin kovat kivut, että synnytys käynnistettiinkin tuosta parin päivän päästä. Mutta muuten siis mäkin nautin aina raskauksista ihan loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkosesta varmaan rv 20... Kakkosen kanssa tuntui, että olen kuin muodoton VUORI.
loppuraskauksien aikana tunsin itseni lähinnä pingviiniksi. Piti kävellä hassusti.
Kääntyminen nukkuessa hankalaa ja sattui vähän joka puolelle. Isoja muksuja oli molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pitänyt mistään raskaudestani (siis siitä mahan kasvamisesta), minua ällötti ja inhotti lihominen ihan siitä asti kun se näkyi.
Olo oli muuten ihan mahtava eli ei pahoinvointia jne. En vain tosiaankaan pitänyt "paksuna olosta". Minulle synnytykset olivat ihania ilon hetkiä, kun tiesi että pääsee siitä perhanan mahasta eroon. Ja kaikkia kolmea lasta rakastan yli kaiken ja en lihonut kenenkään kanssa yli yhdeksää kiloa. Mutta jokaisella on omat tuntemukset kropastaan ja minä tunsin itseni valaaksi ja jotenkin "ällöksi" jokaisen raskauden kohdalla.
En ole yhtään nauttinut raskaana olosta! Sehän on yhtä kolotusta ja turpoamista ja huolestumista ihan kaikesta. Ei maittanut seksi eikä mikään muukaan. Hehkeys oli kaukana ja etenkin naamavärkki aina lösähtäneen näköinen.
Mahasta eroon pääseminen on ihanaa! :)
t. 2 kertaa raskaana ollut 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekassa raskaudessa tunsin itseni isoksi ja kömpelöksi vasta rv 37 tienoilla, tokassa raskaudessa jo rv 27 jälkeen. Mutta kiirettä mahasta eroon ei tullut ennen kuin rv 40 oli ylitetty...
Ensin tuntui oudolta kun en näyttänyt vielä raskaanaolevalta vaan pelkästään lihavalta, ja sitten olo alkoikin pian tuntua niin tukalalta että hädin tuskin sain henkeä. Suuri osa raskaudesta oli sikälikin hankalaa etten osannut kulkea pitelemättä käsillä mahasta kiinni tukeakseni sitä (kun se oli niin valtava), jos ei ollut todella kireälle vedettyjä lappuhaalareita tukemassa mahaa. Ja silloin taas tuntui siltä kuin verenkierto päähän olisi vaikeutunut, niska tuli tosi kipeäksi jne.
Raskaana oli kamalaa olla, jo ekallakin kerralla mutta varsinkin toisella.
Rakastin raskaana olemista, nautin vatsastani ja kannoin sen ylpeänä! Voi, kun voisi vielä kerran... Vaan en voi lääketieteellisistä syistä.