Nuoren ja nätin työkaverin vihaaminen

Itse olen saanut tuoolaista "ystävyyttä" työkavereiden osalta, koska olen luonnostaan hoikka ja nätti.

Olen ollut oma itseni, ja ihme kyllä monien mielipide on muuttunut sitten.

Mutta, ole sinä ystävällinen. Sinulla on itsetunto kohdallaan :)

Valtion virastossa tädit oikein sopivat porukalla, että "ei olla ton kaa". Nuoremmista työntekijöistä osa lähti kiusaamiseen mukaan, osa oli aivan järkyttyneitä asiasta. Kukaan ei tietääkseni uskaltanut mitään sanoa, valtion pätkätyöpolitiikka takasi tämän... Jos joku nuori työläinen olisi asiasta sanonut, olisi voinut sanoa hyvästit työuralleen. :(

Paikka oli ison yrityksen laskutusosastolla mikä oli täynnä keski-ikäisiä, todennäköisesti työhönsä leipiintyneitä naisia. Minulle ei puhuttu kuin välttämätön, minut laitettiin yksin istumaan eri huoneeseen ja kukaan ei esim. pyytänyt minua lounaalle kanssaan. Se oli onneksi vain kesätyö, muualla en ole moiseen törmännyt vaikka työkavereissani "vanhoja ja rumia" onkin ollut.

"lahjakkaamman työtoverin vihaaminen". Ihan samalla tavalla käy joillain työpaikoilla, jos yksi työntekijä on fiksumpi ja koulutetumpi kuin muut...

eivätkö he huomaa, että mielenilmaukset ovat todella läpinäkyviä! Jokainen näkee näin, että tämä vihaaja itse on niin onneton itsensä kanssa ja tyytymätön itseensä, että joutuu hakemaan tyydytyksensä toisen kiusaamisesta -

Ehkä hän kokee minut uhkaksi, koska alamme on todella kilpailuhenkinen ja olen häntä valovuoden parempi. :)

minä todellakin haluaisin tietää. Vuosia yritin aina uudelleen ja uudelleen tehdä, kuten "haluatte", jotta hyväksytte minut joukkoonne. Vaan ei. Joka kerran, kun asiakas tulee ja kehuu, että "jopas on ystävällistä ja asiallista käytöstä", niin yrmitte entistä enemmän.



Vaikka en mielestäni ole teitä kohtaan koskaan ylimielinen ja yritän huomata kaikkien muiden vahvat puolet.

Oli kyllä niin inhottavaa. Ei ollut itse ottanut mua töihin vaan pomon sijainen. En tajunnut mistä on kysymys ennen kuin kävin työpsykologin juttusilla ja hän sitten puki sanoiksi sen, että kateudesta on kysymys. Nuori, pärjäävä, elämän intoa täynnä ja vielä jopa nätti. Itsellä uran eteneminen lopussa.



Kateus, kateus ja kateus.



Meillä meni juttu työsuojelupiirin käsiteltäväksi ja lopulta pomolta meni alaiset, joutui suojatyöhuommiin.

vuoden päästä tiedätte itse, miksi puolta nuoremmat ja nätimmät ja taitavammat herättävät teissä närää.

jos mm. tunne-elämä ja moraali on ihmisellä kunnossa. On pikkasen eri asia mielessään tuntea jotakin närää, kuin lähteä kiusaamaan ketään!



Kiusaajat ovat joukossa toimivia sielultaan rumia paskoja raukkoja, jotka vihaavat mitä ilmeisimmin ihan eniten itseään.

enkä vieläkään ymmärrä, miksi nuorta ja nättiä on porukalla vihattava ja kiusattava.



Minä olen saanut ryppyni ja vyötärökin alkaa olla mennyttä, enkä yritäkään "taistella" samalla lähtöviivalla puolta nuoremman tytön kanssa nuorten miesten sun sellaisten suosiosta.



Minä en kuitenkaan aio lisätä uurteitani kateusuurteilla, sillä minulla on omat avuni ja iloni, joista moni kaksivitonen voi vain haaveilla -.



Sanoo työkaveri-vaimo-äiti-mummi-ystävä, joka ei muista ikäänsä paitsi joskus peiliin katsoessaan ja - niin - tuota kaksivitosen raikkautta ihmetellessään vaan ei kadehtiessaan

Mikset kertoisi meille jo tänään, miksi me 25 vuoden kuluttua "tiedämme". Sinä kun näytät tietää, miksi. Kerro, oi kerro!

vuoden päästä tiedätte itse, miksi puolta nuoremmat ja nätimmät ja taitavammat herättävät teissä närää.

paistaa viestistä kyllä. Eli joo, olen kyllä itsekin ollut tuo kaksvitonen, mutta Av:n tuntien, on paljon järkevämpää muovata keskustelun aloitus niin, että on ulkopuolinen... Jos Ap olisi kertonut olevansa itse tuo kaksvitonen, olisivat kaikki hyökänneet häntä vastaan tyyliin "itse olet siellä ollut ylpeänä ja rinta rottingilla jne..."



Teitä on loppujen lopuksi helppo käsitellä. Jos Av:ta on seurannut tarpeeksi pitkään, osaa kyllä muovata kysymykset niin, että saa haluamansa vastaukset.



Nim. Kokemusta on

Et vieläkään kerro, mikä kaksivitosissa mättää. Ei tuo sinun alla oleva viestisi mitään selitä. Mitään muuta, paitsi, että olet melko vainoharhainen tyyppi.

paistaa viestistä kyllä. Eli joo, olen kyllä itsekin ollut tuo kaksvitonen, mutta Av:n tuntien, on paljon järkevämpää muovata keskustelun aloitus niin, että on ulkopuolinen... Jos Ap olisi kertonut olevansa itse tuo kaksvitonen, olisivat kaikki hyökänneet häntä vastaan tyyliin "itse olet siellä ollut ylpeänä ja rinta rottingilla jne..." Teitä on loppujen lopuksi helppo käsitellä. Jos Av:ta on seurannut tarpeeksi pitkään, osaa kyllä muovata kysymykset niin, että saa haluamansa vastaukset. Nim. Kokemusta on

ja joskus 30 kg ja 15 v sitten olin itsekkin nätti! Nyt varmaan lähinnä säälittävä... mutta mulla oli työkaverina sellainen reilut kaksikymppinen tyttö, josta tulis heti Miss Suomi tai enemmäkin jos hän sinne tahtois mennä. Mutta mallin ja missin hommat ei häntä kiinnosta. Hänellä on lisäksi älyä ja hän tahtoo lääkäriksi ja ylioppilastodistuksen arvosanat varmasti sinne riittää....En ole kateellinen vaan onnellinen hänen puolestaan, hän oli tosi mukava ja herttainen työkaveri ja kesän jälkeen jään häntä kaipaamaan. Toki olisi ollut ihanaa olla parikymmpisenä yhtä nätti ja älykäs!;)

Mikset kertoisi meille jo tänään, miksi me 25 vuoden kuluttua "tiedämme". Sinä kun näytät tietää, miksi. Kerro, oi kerro!

siksi, kun nyt voitte käydä työpsykologilla toteamassa, että olette vallan mahdottoman kauniita, älykkäitä, osaavia ja miesten himoitsemia ja siksi kaikkien kadehtimia, niin viisi-kuusikymppisenä voitte vain muistella, että "joo, kyllähän minäkin OLIN nätti, mua katteli muutkin kuin lähipuiston koirat, oon täällä suojatyöpaikassa kun kukaan ei oo huomannu mua 10 vuoteen, mut siis onhan se ihanaa, että toi Janina- Barbara tossa vie kaiken huomion, en mä ois sitä halunnutkaan.."

1. Kateus. Osa ihmisistä ei voi sietää itseään fiksumpia, kauniimpia tai muuten vaan jollain tavoin parempia ihmisiä.



2. 25-vuotiaiden kova pätemisen tarve. Tarkoitan tällä, että nuoret työntekijät, jotka ovat suurin piirtein vasta valmistuneita haluavat niin kovasti vakuuttaa omaa osaamistaan ja kykyjään, että jokaista aiempaa työkokemusta tai onnistunutta projektia hehkutetaan niin kuin olisi suurinpiirtein saavuttanut maailmanrauhan. Se ärsyttää minuakin, vaikka yritän suhtautua siihen huumorilla (siis naureskelen moiselle hiljaa mielessäni).



t. Ei nuori, vaan ei vielä vanhakaan nainen, joka on itsensä kanssa sinut ja kaikkien kanssa kaveri työpaikalla.

Omista yli viisikymppisistä työkavereistani ei ole äly ja osaaminen minnekään kadonnut, päin vastoin, he ovat työyhteisömme kivijalka. Lapset ovat maailmalla, joten täydennyskoulutuksiin riittää aikaa ja intoa, sehän on naiselle kuin uusi nuoruus.

Sen sijaan ihminen, joka iästä riippumatta kokee arvonsa mitaksi sen, kuinka moni mies himoitsee tätä, tarvitsisi jo nuorena sitä terapiaa. En minä ainakaan näin neljääkymppiä lähestyvänä jäsennä itseäni miesten silmin, minulla on oma ihana perhe, ja olen ihan onnellinen omana itsenäni. Eikä tulisi mieleenikään olla ilkeä kenellekään nuoruuden tai kauneuden takia. Minusta keski-ikäisyys on hieno juttu, monessa asiassa paljon tasapainoisempi kuin nuoruus.

Mikset kertoisi meille jo tänään, miksi me 25 vuoden kuluttua "tiedämme". Sinä kun näytät tietää, miksi. Kerro, oi kerro!

siksi, kun nyt voitte käydä työpsykologilla toteamassa, että olette vallan mahdottoman kauniita, älykkäitä, osaavia ja miesten himoitsemia ja siksi kaikkien kadehtimia, niin viisi-kuusikymppisenä voitte vain muistella, että "joo, kyllähän minäkin OLIN nätti, mua katteli muutkin kuin lähipuiston koirat, oon täällä suojatyöpaikassa kun kukaan ei oo huomannu mua 10 vuoteen, mut siis onhan se ihanaa, että toi Janina- Barbara tossa vie kaiken huomion, en mä ois sitä halunnutkaan.."

taidan nyt tietää vastauksen:



nämä ilkimykset ovat sitä olleet aina: he ovat juuri niitä, jotka halveksivat nuorina vanhoja kääkkiä ja yrittivät isotella omia osaamisiaan, ja sitten kun he ovat näitä itse halveksimiaan "vanhoja kääkkiä" - siis viis-kuuskymppisiä - niin muistavat, kuinka itse näitä halveksivat ja kostavat niin sanotusti omille nuoruuden ajatuksilleen...



Aah, ihana, että emme ole kaikki tuollaisia.



Minä näitä lukiessani päätin kuin päätinkin nauttia kustakin tulevasta elämänvaiheestani ja jättää nuo tasapainottomat kadehtijat omaan arvoonsa.