Kysymyksiä/neuvoja lasten tapaamisiin?

noin monta kersaa ja meinaat erota pamauttaa .



mietippä vielä. kannattiko nuo viimeiset pennut väsätä jos liitto tuolla pohjalla? miten luulet jaksavasi hoitaa kuutta pentua yksin. odottakaa parivuotta ja erotkaa sitten. luota tai älä. mutta mieti noita pikkulapsia ja sitten vasta omaa napaasi

Aina kun ei ole mahdollisuutta olla yhdessä, vaikka kuinka tahtoisi!!



Meilläkin on suurperhe, jopa melkein puolet enemmän lapsia kuin ap:llä ja meillä mies haluaa erota löydettyään uuden "rakkauden"! Minulta ei siis edes kysytä, että tulenko lasten kanssa toimeen yksin vaiko en, se on vain tultava!!



Tuskin ap ihan "hepposin perustein" on liitostaan eroamassa! Jos kerran on yhdessä sovittu että yhden kerran saa anteeksi, toista ei ,niin johan se silloin täytyy olla niin, eikä niin, että mies voi vaan edelleen jatkaa pettämistään avioliitossa!!



Ap:tä en valitettavasti osaa neuvoa, sillä meilläkin on ero niin "alkuvaiheessa" että en itsekään tiedä mikä olisi parasta minkäkin ikäiselle lapselle ja onko olemassa mitään "suosituksia" noista tapaamisajoista?



Kovasti toivon voimia jaksaa eteenpäin...olen kohtalotoveri, jos se edes hieman helpottaa?

Ootko sinä se joka aina heittelee noita nrgatiivisia "jälkiviisaita" kommentteja. Ensinnäkään ikinä ei ole hedelmällistä miettiä mitä "olisi pitänyt" tehdä. Pitää miettiä mitä nyt näillä eväillä tehdään.

Ap:han sanoi että liitto tuntui onnelliselta ennen kuin paljastui että mies petti taas. Minä en näe syytä lykätä eroa sen takia että on pieniä lapsia. Kyse on ap:n itsekunnioituksesta. Kyllä tuolle katraalle varmaan löytyy jo kunnastakin kotiapua, niin että pärjää niitten kanssa. Ja isommat lapset voivat jo auttaa paljon. Heille tekee ainoastaan hyvää oppia ottamaan vastuuta.

en tiedä yhtään hyvää neuvoa sulle



tsemppiä!!

Hänhän sanoi, että ensimmäisen pettämisen jälkeen olivat vielä onnellisia eli miksi kritisoit nuorempien lasten hankkimista. Minusta ap toimii oikein kun eroaa, huono peruste jäädä suhteeseen vain lasten takia ja kun miehellä on ollut tiedossa, ettei toista pettämistä saa anteeksi. Omasta kokemuksesta (vanhempani yhdessä vain meidän lasten takia) voin sanoa, että lapsi jo pienikin vaistoaa, jos vanhemmilla ei ole kaikki hyvin ja tämä on vaikuttanut myöhempäänkin elämääni...



Ap:lle vastaan omalla kokemuksella. Olen kyllä yhä mieheni kanssa yhdessä eli en tuohon voi ottaa kantaa, jos vanhemmat lapsenne olisivat teillä vuoroviikoin. Ikänsä puolesta varmasti onnistuu eivät ole liian pieniä siihen, mutta teidän täytyy asua lähekkäin, jotta lapset voivat käydä koulua, ettei toisen vanhemman luota ole kouluun älytön matka.



Meillä lapset on 3v, 1v 8kk ja 7kk. Meillä lapset on kaikki olleet ensimmäisen kerran yökylässä 6kk iässä, mummolassa yleensä. Mutta en laittaisi joka viikonloppu yökylään vaan esim. kerran kuussa ja sen lisäksi pienimmät voisi olla päivän isänsä kanssa esim. kerran tai kaks viikossa.



Ja kannattaa kysyä, jos saisit kaupungilta apua lastenhoitoon, yksin on varmasti raskaampaa, vaikka isommista lapsista apua olisikin.

isällä kuulostaa hyvältä. Mitäs on 1,5 vuotias olisi isällä, joka toinen viikonloppu. Mahdollisuuksien mukaan viikolla iltaisin. 6kk yhden viikonlopun kuukaudessa (tai la-su välisen yön) tai sunnuntaipäivän isällä ja mahdollisuuksien mukaan viikolla iltaisin.



Ihanteellista olisi, että saisit välillä aikaa olla aivan yksin eli kaikki lapset isällä. Välillä vaihtelua, että pienet olisi isällä ja sinä saisit aikaa olla vanhempien lasten kanssa.



Jaksamisia sinulle. Eroaminen ei ole helppoa, kun lapsia on mukana. Yritä säilyttää mahdollisimman hyvät välit isän kanssa, että saatte hoidettua lasten asioita yhdessä. Halauksia

en näe mitään syytä, etteivät olisi isällään yötä. (Paitsi tietenkin mahdollinen imetys estäisi tämän).

Jos menee aluksi isälle päivällä tai illalla ja sitten ensimmäinen yökyläily loppuisi aamulla. Kun isä tottuu ottamaan vastuuta heistä yksin jo nyt, on helppo pidentää tapaamisia sitten myöhemmin. Jos nyt ei näe isäänsä tarpeeksi, on vaarana, että ei saakaan tuttua suhdetta isäänsä. Ja jos on muutkin lapset mukana, voivat vauvat nauttia siitä, että pääsee tutustumaan eri ympäristöön.



Nyt on hyvä aika tehdä nämä rutiinit, sillä vierastusaikaa, et vielä pysty ennakoimaan, miten kaksoset silloin reagoivat. Voi tulla takapakkiakin silloin niissä vierailuissa.



Sinun pitää nyt myös ottaa huomioon, että varmasti tarvitset ne yöunet, jolloin kukaan lapsista ei heräile. Tämä antaa paljon voimia arkeen!



Kaikkea hyvää sinulle ap! Selviät tilanteestasi, minäkin selvisin, vaikka meillä ei noin montaa lasta ollutkaan. Vauva kyllä oli samanikäinen kuin kaksosesi! Jaksamisia!

Kun teillä on aika monta lasta ja lapset ovat vielä hyvin pieniä, niin voisitteko järjestää niin, että lapsilla pysyy koti samana ja vanhemmat joustavat.



Silloin olisi vähemmän muutoksia lapsille?

ja olen siis samaa mieltä. Isähän on lapsille tuttu, samoin ne sisarukset eli ne pienimmätkin voivat olla yötä.

Voittehan ottaa pehmeän laskun, aluksi päiviä ja sitten yö mukaan. Liian pitkät välit vain vieraannuttavat lapsia isästään.

Ja sinulle tekee välillä hyvää olla ihan yksin tai ystävien kanssa, nukkua yö hyvin.

. Sinun ja miehesi pitää käydä nyt pitkät ja perusteelliset neuvottelut ja jättää ne kauniiden ja rohkeiden tunnemaailmat pariksi vuodeksi sivuun. Kaupunkilaisjärki käteen ja sen avulla ratkaisut koko perheen parhaaksi. Ei tuommoisen katraan hoidosta selviä yksinään kukaan. Järjetöntä edes tekeytyä joksikin petetyksi marttyyrisankarittareksi, joka lasten kustannuksella toteuttaa näyttävät avioeron toteuttaakseen itseluottamusta ja -kunnioitusta.

Jos et vielä tiennyt, niin elämä vaan on tällaista ja jokainen ukkoasi myöten vain itsekän ja halujen vietävissä.'



Ja varmaan olet viiden äitiysloman pitäneenä taloudellisestikin niin paljon heikommilla kuin miehesi, että on puoleltasi sulaa hulluutta ottaa koko huusholli kontollesi.



Ei jumalaare. Miehen pukittelu ei anna hänelle oikeutta väistää vastuuta perheestä, lapsista ja talousasioista. Eikä vastuu vaimostakaan syrjähyppyyn lopu. Kehottaisin siis tiukkoihin neuvotteluihin ihan kaikesta. Ja vasta sitten eroamaan. On meinaan arki astunut liittoonne.

Lapsemme olivat tuolloin 10v, 9v, 1v10kk ja 4kk.



Vanhimmat lapset oli isällään ja minulla vuoroviikoin. Isä siis asui lähellä ja lähes sama matka molempien luota kouluun ym. Kaks nuorempaa olivat minulla pääsääntöisesti, mutta koska isä oli heitä hoitanut yhdessä olomme aikanakin niin toisiks nuorin oli joka viikonloppu (la-su) isällään ja kuopus joka toinen viikonloppu isällään. Lisäksi nuorimmat oli 2iltaa viikossa isänsä hoidossa kun minä olin harrastuksessani ja välillä lisäksi yhden päivän.



Me keskustelimme vanhempien lasten kanssa, että haluavatko asua minun luonani ja ovat isällään esim. joka viikonloppu vai toisinpäin vai ovatko viikon minulla ja viikon isällään vuorotellen. Ja lapset olivat itse sitä mieltä, että vuoroviikoin.



Minusta olisi myös hyvä, että välillä lapset olisi kaikki isällään, jotta saat levätä, nukkua yön ja olla ystäviesi kanssa, se antaa paljon voimaa tuleviin yövalvomisiin ja välillä myös hyvä, että vain isommat olisi sinulla.



Meillä tuo toimi hyvin. Nyt lapset ovat niin isoja kaikki, että ovat vuoroviikoin meillä. Välillä niin, että on puolet ja puolet, jos on tarvetta jostain syystä.



Minä siis imetin meidän kuopusta, mutta aina isällä ollessaan sai joko lypsettyä tissimaitoa tai sitten korviketta.

Meillä on yhteiseloa takana lähes 20v (tämä olisi tullut joulukuussa täyteen). Noin 5v seurustelun jälkeen mies petti ensimmäisen kerran eli pikkasen vajaa 15v elimme sen jälkeen yhdessä ja muutama vuosi kun oli kulunut pettämisestä niin voin rehellisesti sanoa, että olimme taas onnellisia yhdessä. En näe mitään syytä, miksi jatkaa vain lasten takia. En voi sanoa, että tunteeni miestäni kohtaan olisi kuolleet, mutten vaan voi enää elää hänen kanssaan ja antaa anteeksi ja luottaa. Yritin kerran ja petyin uudelleen. Ja lapset tulisivat kärsimään, sillä tuon pettämisen jälkeen meillä on ollut riitoja, vältämme niitä kyllä lasten kuullen, mutten tällaista loppuelämää halua.



Joku ehdotti perheneuvolaa. Mm. siellä kävimme viimeksi ja saimme välimme kuntoon, mutta kuten jo sanoin tein miehelle sillon selväksi, että toinen kerta jos tulee niin sillon ei saa enää uuttaa mahdollisuutta. Pitäisikö minun tosiaan sinun (olikohan numero 12) mielestä jatkaa liittoa, ettei mies pääse luistamaan vastuustaan? Tässä olen aika lailla eri mieltä. Mies on sanonut haluavansa kantaa vastuunsa lapsistaan jatkossakin, vaikkei meidän yhteiselämämme jatku. Lapsiin liittyvissä asioissa pystymme onneksi keskustelemaan järkevästi ja ilman riitaa. Molemmille lapset ja heidän hyvinvointi on etusijalla. Mies on myös sanonut, että lasten vaatteet ym. hankinnat maksetaan jatkossa puoliksi, eivät siis jää kaikki minulle.



Taloudellisesti tulen kyllä pärjäämään. Olen jokaisen lapsen välissä ollut töissä, sillä mies on jäänyt kotiin lasten kanssa heidän ollessaan 4-6kk ikäsiä ja minä olen sitten päässyt hetkeksi töihin. Ja tuon nyt 6v lapsemme jälkeen olin pidempään työelämässä ja toisiks nuorimman kanssa mies oli vielä kotona, muttei enää näiden kaksosten kanssa. Se oli kyllä suunnitteilla, mutta nyt tämä pettäminen muuttaa kaiken. Talo meillä on melkein maksettu ja säästöjäkin sen verran, että niistä melkein pystyn loput maksamaan.



Sama 12numerolla kirjottanut tais sanoa, että arki on astunut liittoomme. Noh, se on kyllä aikaa sitten jo astunut, mutta minusta siihen arkeen ei kuulu miehen vieraissa juokseminen ja se, että minun pitäisi joka kerta ottaa hänet sen jälkeen takaisin ja väittää, että se on ihan ok jne. Minusta ei tähän ole, koska vastuunsa mies voi kantaa muutenkin, vaikkei samassa huushollissa asuisikaan.



ap

käydä kunnon neuvottelut perheenne tilanteesta. Teidän kahden pitää neuvotella. Ulkopuolinen neuvottelujen vetäjänä estäisi ylilyöntejä ja auttaisi pysymään asiassa.

Ei muuten, mutta kaikki lapsenne ovat viestisi mukaan kovin pieniä.



Meillä lapsia on viisi, jo kokemus on osoittanut, että kaikkea voi tapahtua. Harvoin lätkimään lähtö on edes paras ratkaisu pitkäaikaisessa, vakiintuneessa ja monilapsisessa parisuhteessa, jossa minusta päätöksiä ei enää vuosikausiin ole tehty romantiikan ja ylevien periaatteiden mukaan vaan ohjenuorana rakkaus, tasapuolisuus ja mahdollisimman suuri kohtuullisuus kaikille osapuolille.

Ei millään pahalla. Ymmärrän että olet hyvin loukkaantunut miehesi käytökseen.

Älä silti hätiköi.

Tuosta pettämisestä on siis jo aikaa (tai siitä kun mies kertoi) niin 2kk ja myönnän pohtineeni jatkoakin, mutta minusta jos aikuinen ei osaa sisäistää sitä, että seuraavaksi pettämisestä on suhde loppu, niin vika on hänen. Tiedän miehen katuvan, mutta myöhäistä tässä vaiheessa. Mahdollisesti menemme terapiaan, ei siksi, että avioliittomme jatkuisi vaan siksi, että pystymme huolehtimaan lapsista ilman, että tarvitsee pelätä riitaa. Tämä satutti tarpeeksi enkä ole enää valmis toista kertaa ottamaan riskiä, että taas kerran saan kuulla miehen pettäneen.



Minusta ero on parempi kun avioliitto, jossa ollaan vain lasten takia. Lapset kyllä vaistoaa, jos vanhempien välit ei ole kunnossa.

en sitä, että pitäisi suostua kynnysmatoksi. Ajattelen, että teillä kahdeksalla on niin paljon pelissä, ettei suurta ratkaisua kannata tehdä ilman perusteellista selvitystä, neuvottelua puolison kanssa.

eroatte kuitenkin? En itse kyllä olisi antanut pettämistä anteeksi ja jos nyt teki jo toisen kerran niin jätä hyvä nainen se mies, tulee pettämään varmasti vielä, jos jatkatte yhdessä.

eli välillä olisi osa lapsista isällään ja välillä kaikki. Mikäli et imetä ja tämä siis sen puoleen olisi mahdollista.



Keskustelemaan kannattaa toki mennä ulkopuolisen kanssa, vaikkei liittonne enää jatkuisikaan. Lastenne takia tulette olemaan jatkossakin paljon tekemisissä ja parempi olisi olla hyvät välit.

voimia teille paljon. On varmasti raskasta jäädä yksin lasten kanssa, mutta en ole jatkamisenkaan kannalla. En ole sitä mieltä, että jos kerran pettää pettää aina, mutta kun tämä oli toinen kerta kun miehesi petti niin itse en ainakaan enää kykenisi luottamaan tai antamaan mahdollisuutta. Mies saisi siitä kuvan, että aina saa anteeksi kun vaan esittää katuvaa.