Isälleni puuhaa?

mutta ei me tietenkään voida ehdottaa sinun isällesi sopivaa puuhaa, kun emme tiedä, mitä hän mielellään tekee.



Isäsi voi mennä kansalaisopistoon tai urheiluseuraan, jos ne häntä kiinnostavat. Ei liikunta ole vanhuksilta kiellettyä ja esim pyöräilyä ja suunnitusta harrastavat monet seitsemänkymppiset, mutt aihan kylmiltään se voi olla vaikeaa). Hän voi mennä opiskelemaan uutta kieltä tai sukututkimusta tai yhteiskuntafilosofiaa, ei sitäkään ole seniorikansalaisilta kielletty.



Jos taas häntä kiinnostaa enemmänkin ikäspesifi toiminta niin paikallinen palvelutalo/toimintakeskus järjestää yleensä myös erilaisia vanhusten lukupiirejä, askartelukerhoja, juttukerhoja ja jumppatuokioita. Niihin saavat usein mennä myös ulkopuoliset. Seurakunnallakin voi olla jotain toimintaa.

yhtään tiedä kiinnostavatko isääsi shakki, puutyöt, sienestys, ranskalainen kirjallisuus vai muinaissanskriitti.

Ainakin seurakunnalla on noita "miestenpiirejä". Millä alalla isäsi on ollut? Luin nimittäin lehdestä että esim. eläkkeelle jääneet opettajat tekevät yhdessä retkiä yms. :)

On olemassa myös monenlaisia kursseja (kansanopistoissa?), esim. puutyö, tietokone jne. jotka ovat suunnattu vanhemmalle väestölle.

Liikunta on aina hyvästä. Ainakin meidän kunnassa on käytössä senioripassit. Senioripassilla pääsee uimaan, kuntosalille ym., hintaa on muista mutta ei pitäisi olla kallis.

Toivottavasti isäsi löytää mieleistä tekemistä! Tsemppiä! :)

Ainakin Turun seudulla löytyy varttuneemmallekin väelle monenlaista liikuntaa; yleisurheilua, lentopalloa, jumppaa.

Nyt on paikallislehdet myös pullollaan jos jonkinlaista kurssiliitettä, käy isäsi kanssa yhdessä niitä läpi.

Lisäksi löytyy esim. maanpuolustuskerhoja (jos isäsi tuntee kiinnostusta alaan).

kautta, eläkeläismatkat, uiminen, vanhojen työkavereiden kanssa jotakin yhteistapaamisia...Näistä voi syntyä parempiakin ystävyyssuhteita, joiden kanssa voi sitten keksiä lisää.



Joitakin tuttuja on voinut jäädä leskeksi ja oikein odottaa että joku vanha tuttu ottaisi yhteyttä. Suomessa on paljon yksinäisiä vanhempia ihmisiä, surullista kyllä.

Oikeastihan hän on jo elämänsä ehtoopuolella mutta ei mikään vanhus. On kuitenkin eläkkeellä jo varmaankin?



Minun äitini rakastaa matkustamista ja niinpä hän matkustaa paljon. Varsinkin 20-30 päivän risteilyit ovat hänen mieleensä. Niillä tapaa paljon uusia ihmisiä ja näkee mielenkiintoisia paikkoja. Pari viime risteilyä ovat olleet Etelä-Amerikan risteily (Riosta Valparaisoon) ja Välimerenristeily. Hinnat ovat tyyriihkööt mutta äitini ottaa aina perus sisähytin koska "eihän siellä hytissä aikaa vietetä vaan kohteissa ja kannella". :)



Hänen veljensä ei taas matkustamisesta pidä ja tekee sitten muuta kivaa. Osallistuu kiinankielen tunneille, käy viinimaistajaisissa (kuuluu viinikerhoon), on tutustunut tuolla em. kerhossa muihin ja järjestävät paljon illanistujaisia ruokineen kaikkineen, käy yliopistolla kaikille avoimilla luennoilla, käy eduskuntatalolla kuuntelemassa täysistuntoja jne jne.

Eli sinä alat nyt vuorostasi läheisriippuvaiseksi?

ensiksikin en tosiaan tarkoittanutkaan noita varsinaisia harrastuksia, että kertoisittekaan välttämättä, että voi aloittaa kuorolaulun tai kuntosalin vaan juuri sellaisia yleisiä, niinkuin miestenpiirejä srk:ssa joku sanoi tai työkavereiden kanssa jotain tapaamisia. toiseksi läheisriippuvainen olen ollut varmaan aina, nyt toivon, että tämän eron myötä läheiriippuvaisuuteni vähentyisi ja helpottuisi, vaikka olisinkin isäni välillä mahdollisesta yksinäisyydestä huolissani, niin muuten luulen, että olen paljon helpottuneempi.

"Lakkaan olemasta läheisriippuvainen, jahka tämä asia on järjestyksessä."



Tai sitten jahka tämä ja jahka tämä...



Jos aikuinen ihminen ei keksi tekemistä, ei sitten keksi.

Minun siskoni oikoi ja järjesti äitimme asioita, sitten pikkusiskoni asioita, sitten kykki ja hääräsi kahden syöpäsairaan tuttavan kanssa, sitten tunki meille hoitamaan väkisin minun lasteni asioita...



Uskotko todella tuolla taustalla, että se läheisriippuvaisuus häipyy, jos nyt vaan keksit harrastuksen? Minä en usko sekuntiakaan.

en kyllä ollenkaan usko, että on helppo tie lakata olemasta läheisriippuvainen, enkä usko siitä koskaan kokonaan pääseväni, mutta jospa vaikka helpottaisi. Olisipa helppoa, jos osaisikin vain ajatella noin, että jos ei aikuinen itse keksi tekekmistä, ei sitten keksi. Tai toisaalta, kyllä tuollainen ajattelutapa minusta surulliseltakin kuulostaa, toivottavasti kaikki vähän enemmän läheisistään välittävät, vaikkei sen tarvitsisikaan näin suurta huolehtimista olla... ap

(10 ja 11) en missään kohtaa ole puhunut pääseväni eroon läheisriippuvaisuudesta tai etsiväni nyt jotain tiettyä harrastusta.

"läheisriippuvainen olen ollut varmaan aina, nyt toivon, että tämän eron myötä läheiriippuvaisuuteni vähentyisi ja helpottuisi"...

edes vähän tämän myötä helpottuu.... ?????

rakentamisessa, käy marjassa, opettelee tietokoneen käyttöä alkeista (siinä riittää hommaa varmaan pariksi talveksi)