Kertooko jostain ongelmista, jos pieni lapsi 1,5-v puree toisia lapsia?
Voiko kodin sisäiset ristiriidat heijastua tuolla tavoin lapsen käyttäytymisessä? Mistä tuollainen pureminen voi kertoa? Miten siitä pääsee eroon?
Kommentit (13)
On hyvin tyypillistä tuon ikäiselle lapselle, kun neuvottelutaidot ovat vielä täysin hukassa. Valitettavasti siihen ei juuri apua löydy, vaan vanhemman on tällöin vain valvottava lasta, ettei pääse vahingoittamaan muita. Parissa tai ainakin muutamassa kuukaudessa menee tapa menee ohi.
vaan siitä että on esim. hampaita tulossa ja siksi puree tai sitten ei ole neuvottelutaitoja ja yrittää tuoda mielipidettään ilmi.
ei todellakaan kerro yhtään mistään ongelmasta!
ap. oletko lapseton?
Joillakin lapsilla on vain sellainen tapa purkaa turhautumistaan, ei osaa vielä puhua ja kertoa mikä on vialla. Se kyllä helpottaa ajan kanssa.
muusta kuin siitä, että lapsen omat vuorovaikutuskeinot ovat vielä olemattomat. Yleensä helpottaa kun oppii puhumaan riittävän hyvin. Meillä on kaksoset, jotka purivat toisiaan jatkuvasti (ja välillä meitä muitakin) ja purevat edelleen jos tulee oikein tiukka paikka eli riitelee kaksossisaruksen kanssa ja on jäämässä pahasti alakynteen. Aina on meillä kielletty pureminen, jäähypenkkiä yms keinoja on käytetty, mutta kyllä sen tavan poiskitkeminen on _todella_ vaikeaa. Niin ja lapset nyt jo 2,5 v.
että lapsi on vielä niin pieni, että ei pysty ilmaisemaan itseään sanallisesti kuten tahtoo, joten puree. Aivan normaalia. Meillä tyttö puri tuonikäisenä äitiä, isää ja mummoa, käsivarresta yleensä nappasi. Ei noin pieni vielä ymmärrä, että se sattuu, onhan vielä lähes vauva.
Tämän ketjun nro 2 on kyllä varmaan lapseton!
se, ettei lopeta heti kun vahnemmat kieltävät - eikä välttämättä edes sadannedn kiellon jälkeen kertoo lapsen sinnikkyydestä, joka voi olla hyvä ominaisuus myöhemmin opinnoissa :-)
lasta ei kielletä?!
Uskooko sinun lapsesi kaiken yhdellä kertaa? Sanot 1-vuotiaalle, että älä pure, niin hän ei pure enää koskaan? Wau!
Mun mielestä se kertoo siitä, että vanhemmat eivät vaivaudu kieltämään puremista.
Meillä nuorempi on ollut kova puremaan, nyt 1v10kk iässä pureminen on jo hieman vähentynyt, mutta jos siskon kanssa tulee riitaa, niin hampaat on aika helposti käytössä. Ja voin kertoa, että kielletty on tuhannen kertaa. Puhetta lapsella ei vielä ole, joten helposti turhautuu. Ja liekö myös luonteella osuutensa asiaa, koska riitatilanteissa ei hevin periksi anna.
Oli väsynyt ja pettyi. Pureminen on vaan tapa purkaa tunteitaan kun sanat ei riitä.
Aikuisetkin hakkaa jos ei osaa sanoa.
Noin pieni lapsi on oppinut vasta haluamaan kunnolla asioita ja pettymykset on maailmanloppuja.
Ei niistä voi itseään syyttää. Eikä lasta voi käskeä ja olettaa että pureminen loppuisi siihen.
Kyllä se menee ohi aikanaan vaikka joskus saattaa tulla yllätyksiä niinkuin toi meidän 4- vuotiaan tulistuminen. Yleensä osaa hyvin jaksaa sanoa mikä harmittaa.
Yksi keino on semmonen vanhankansan oppi: opeta lapsi irvistämään. Jos lapsi ei osaa sanoa niin voi irvistämällä saada tunnetta esiin. Mutta meilläkin on lapsilla välillä isoja riitoja ja saatetaan lyödä. Siksi on tärkeää paitsi että selvitetään riita ja rangaistaan vääristä teoista myös että lapsi kokee tulleen ymmärretyksi.
Purija ei ole aina se "pahis" vaan saattaa suuttua kun toinen vie nuken kädestä?
Kun tyttömme 1v10kk aloitti hoidon niin että 8 lapsesta puri kuutta lasta. Oli äitinä "noloa" hakea lasta ja nähdä nuoremmalla pienellä hampaanjäljet poskessa. Hoitajien piti entistä enemmän valvoa tyttöä, mutta välilä tapahtui vaan hetkessä kun selkänsä käänsi... Pureminen loppui seinään kun lapsen puhetaito kehittyi ja alkoi osaamaan paremmin ilmaisemaan itseään.
vielä sekin että koko puremisshow ei kestänyt kuin maks. kk:n.
Poika matkii isompien leikkejä, eikä tiedä missä raja menee esim. painileikeissä. Enemmän innostuessaan saattaa purra.
Mun mielestä se kertoo siitä, että vanhemmat eivät vaivaudu kieltämään puremista.