~~TAMMIvauvat elokuun loppuun~~

SIIS MITÄ??? Mä järkytyin kun luin ton mitä miehes oli tehny! Ei pahalla, mutta ite olisin lempannu tollasen äijän samantien...



Mutta paljon voimia sulle ja koita jaksaa, mitä sitten teetkin miehes kanssa. :)



mono: Mulla oli linea negra ja se oli vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin, mutta nyt kun katsoin, niin ei sitä enään ollut. Tosi monta kuukautta se kuitenkin oli!

Vihdoin hiljeni makkarissa.. Poika oli väsynyt, muttei halunnut millään myöntää sitä.=) Muutenkin toivon että tähän aikaan viimeistään nukahtaisi, koska herää aina viimeistään klo7 vaikka ois valvonut pidempäänkin.



Lootuskukkaselle voimia miehen sekoilun takia. Kyllä tuollainen vetää ikävästi maton alta, mutta eipä monen vuoden liittoa oo helppo noin vain pistää poikkikaan, varsinkin kun on lapsia. Vaikea tuollaista on ymmärtää ja miten voi enää jatkossa luottaa toiseen. Pistä se mies koville!



Muillekin myös voimia arjen kiemuroihin.



Mua on huolettanut raskaus kun aika kovia kipujakin välillä ollut, mutta kai ne ihan normaaleja kun oli viimeksikin saman tyyppisiä. Muistelen vaan että sillon järkeilin kipujen kanssa sillai että jos kipu vaatii lääkettä ja jatkuu pidempään niin sitten vois olla jotain vialla, muutoin odottelin et menee ohi. Huolissaan sitä silti on. Onneksi pidin viimeksi melko tarkkaa päiväkirjaa oireista eri viikoilla niin nyt voi lueskella kun ei niitä muista enää. Tuplavaunuja ollaan harkittu, onko täällä kellään kokemusta?



Mitä sormiruokia ootte antaneet vauvoille? Meillä Onni tykkää kurkkutikuista, näkkäristä, leivän muruista, maissinaksuista.. joka ruualla pitää olla jotain mitä itse saa suuhun, muuten ei mikään suju. Hyvä juttu, siinä saa menemään kurkkuakin niin kätevästi. Mansikat, vadelmat ja banaanin palat oli kans hitti.=) Melonista, mangosta ja päärynästäkin tykkäisi mutta ne on niin liukkaita että hermot ei kestä. Tosi kivasti jo pureskelee hampaan nysillä ja ikenillä ja pikkuhiljaa jäänyt se kakominen pois.



Onnea Jadmirakselle negatiivisesta testistä, siis jos se oli se toivottu tulos. (näin ymmärsin) Meillä kans Onnin ruokamäärät on suht samat ku Oonalla, maitoa ehkä menee kerralla 180-190ml. Nyt hieman huonosti maistunut ainakin lämmin ruoka.



Meilläkään ei oo hb:n mittaus kuulunut ohjelmaan neuvolassa, ihan kivahan se ois kattoa joskus. Varmaan kattois jos pyytää.



Vesirokkoasiaan piti vielä palata kun viimeksi unohtui. Me ollaan miehen kanssa kumpikin sairastettu se ja ei olla ajateltu rokottaa Onnia. Mulla itsellä oli ihan reilusti näppylöitä eikä nyt oo tullut vaikka aina päiväkodilla tasaisin väliajoin jollakin se oli.



Mitenkäs muilla semmonen juttu ku lasten asioista päättäminen? Osallistuuko teidän miehet millä tavoin? Musta tuntuu että mä päätän meillä kaikki Onnin asiat ja jos kysyn mielipidettä niin vastaus on "emt"..joskus tuntuu että voisko tietää edes joskus jotain.=)



Nyt iltapalalle vielä niin jaksaa nukkua



Omppulin äiti & Onni 7,5kk++

No vinde, Lootuskukkanen, voimia sinne. Mitä perkelettä se mies meni ton kertomaan jos se ei merkinny mitään!! Siis älkää käsittäkö väärin, en todellakaan suvaitse minkäänlaista pettämistä, mutta oon sitä mieltä, että JOS tollasen typerän hairahduksen menee tekemään niin kantakoon ihan tekijä itse huonon olon ja pahan olon asiasta ja jättää kertomatta. Koska sillä, että tekijä menee ton kertomaan puolisolleen niin haluaa omaa mieltään keventää. Milläs tossa enää sitten saat minkäänlaista luottamuspohjaa takasin, et niin millään. Ja ei sitä nyt noin suin päin pysty lähtemäänkään ja jäämään kolmen lapsen kanssa eikä sitä ehkä edes halua. TSEMPPIÄ rankkaan loppukesään ja syksyyn.



Meillä poitsun ruokamäärät on samat ku Oonalla ja suu aukeaa komeasti lusikalle. Maidon juo tissistä, joten sen määrästä ei tietoa =). Viikon verran yöt meni tosi nappiin mut viime yönä nuha alkanut haitata nukkumista, joten herättiinki sit muutaman kerran. Mut vauvahan tuo vasta on, joten näitä nukkumisrytmien muutoksia on JOKUNEN tiedossa =)



Meille tuli pieni ihanainen pupu viime sunnuntaina. Meillä on siis ennestään 6-vuotias koira. Ei olla koiran ja pupun annettu toisiaan ilman häkkiä välissä haistella koska vähän on vielä epäselvää missä merkeissä koira on niin kovin kiinnostunut pupusta.. Esikoinen ruokkii ja silittelee sitä ahkerasti ja tää poitsu on NIIN megakiinnostunut siitä, että aina ku pupu juoksee vapaana niin vauva ryömii ihan hurjaa vauhtia sen perässä. JA hermo menee niin herkästi ku joku esim. tuoli tulee eteen.



Tohon asioiden päättämiseen. Mun mies on ihan mahtava tyyppi ja hyvä isä, mut täysin onneton lasten/ruoka/perheen(millon vapaata, kyläreissut, kenen synttärit) asioiden päättämisessä! Mä luulen, et se on useiden miesten heikkous varsinkin jos perheen pää (eli siis äiti) on voimakas luonteeltaan tms. Mulla on ainaki kaikkeen niin valmis ja välillä vähän kärkäskin mielipide ja hoidan huushollin mennen tullen, että kyllä vähän ymmärränkin, että miehellä menee "pupu pöksyyn" jos yrittää tehä jotain oman pään mukaan. Älkää käsittäkö väärin, ei mun mies mikään nössö oo, mut sanoo aina, et koska mulla on kaikki niin hyvin hallussa ni antaa vallan tietyissä asioissa mulle. Mut siis kaikki perheen raha-asiat taas on täysin miehen harteilla ja hoidettavana, joihin mä en puutu. Pitäis varmaan välillä puuttuakin koska mun mies rakastaa shoppailua. Varsinkin esikoisen kanssa rautakapuassa käyvät harva se päivä. Musta tuntuu, että jotain tiettyä poraakin meillä on 8 samanlaista, mutta kuulemma jotain pieniä eroja niissä on... JUst just. Ehkä tää on sama ku miehen mielestä mulla on mustia paitoja vaikka kuinka, mut on niissä kaikissa joku pieni ero =)



Jees, painunpa pehkuihin ku oon itekki hieman räkätaudissa (siis nyt jo paranemaan päin) niin hieman vetoveks. On kova räkis ja yskittää hirveesti niin eihän sitä mihinkään uskalla mennä ku joka puolella toitotetaan, että pysy lentsussa kotona. Ja ihan ymmärrettävästi siitä toitotetaanki.



Öitä,



Hantsa ja poju viikon päästä 7kk (JO!)

Nimittäin usko tai älä,mä olen kokenut tuon saman,mistä tänne kirjoitit.Meillä se homma meni vaan niin,että n 3.5v sitten mies sairastui akuuttiin psykoosiin ja siitä sekopäisessä mielentilassa sitten paljasti mulle,että oli 3v aiemmin työmatkalla Keski-Euroopassa käynyt "maksullisissa".Mä en aluksi uskonut tuota,sillä mun mies ei yleensä harrasta salaisuuksia ja mä en voinut millään uskoa,että oli voinut kantaa tuota asiaa sisällään 3 vuotta.No,sitten kun hänellä pää vähän "selvisi" tuosta psykoosista,hän tarkisti asian vielä työkavereiltaan ja totta se kuulemma oli!! Tosin itse hän oli sitä mieltä,että oli tainnut olla niin humalassa silloin,ettei hommista ollut tullut mitään...Mä olin tietenkin järkyttynyt tuosta asiasta ja kuten Hantsa kirjoitti,toivoin,ettei olis ikinä kertonut siitä mulle!!Mutta koska tuo miehen psykoosi järkytti mua vielä enemmän,tuo pettäminen jäi vähän niinkuin "sivuseikaksi".Olin minäkin nuorempana aina vannonut,että "se on kerrasta poikki,jos pettää",mutta kuitenkin tuossa tilanteessa täytyi vaan hyväksyä se,että siitä oli kulunut jo 3 vuotta ja meillä kuitenkin on niin paljon yhteistä ja yhdessä koettua,ettei sitä kaikkea ollut valmis hylkäämään...Luottamushan siinä tietenkin meni,ainakin joksikin aikaa!Mun mies ei juurikaan muualla käy kuin töissä,eli eipä oo tarvinnut olla huolissaan.Tosin AINA oon sille sanonut leikilläni,"että jos joku sut huolii,niin siitä vaan.En aio edes vastaan hannata."Heh!Tuon tapahtuman jälkeen (paljastuksen siis) me ollaan menty viime kesänä naimisiin ja sitten vielä sain miehen pään kääntymään tuolle 3.lapselle,Netalle.Eli en voi kun toivottaa sulle tosi paljon voimia ja tsemppiä.Tuo on mielestäni asia,joka jokaisen täytyy itse ratkaista ja pohtia sisimmässään!!



Netasta vielä sen verran,että eilen nukahti joskus klo 20 maissa.Yöllä en muista onko kertaakaan edes herännyt itkemään tuttia.Aamulla havahduin itse siihen vähän yli klo 7,kun tyttö höpötteli sängyssään ja jumppaili peiton ja varpaiden kanssa.Ihana herätys kertakaikkiaan!!!Yleensä meillä nimittäin herätään tytön nälkähuutoon...



T:kotiäityli kera tyttötrion

Lootuskukkaselle haleja ja voimia. En osaa mitää viisasta tähän sanoo, kuten moni muu on sanonu. Mut se on kyl tosi, et se on nyt ihan sun päätettävis miten tuo tarina täst jatkuu... päätös ei missää nimes oo helppo, eikä varmaa elämä heti siit eteenpäinkää, mut sä pärjäät kyl! Ja tuut vaa tänne avautuu jos silt tuntuu :)



MiaMik: Meil on esikoine ollu pienest saak aika vaativa lapsi ja valitettavasti periny äitinsä itsepäisen ja periksantamattoman luonteen. Eli meiän väliset konfliktit on yleensä viä suurempii ku isänsä kans joka on leppoisa ja huonosti suuttuvaa sorttia. Esikko tuppaa koettamaa päätösvaltaansa joka asiaan ja kaikenlaiset pirunkurit on kokeiltava. Ja oon yrittäny mennä itteeni myös, koittanu karsii sellaset ei niin vakavat jutut joista ehkä turhaan komennan. Perhetyäntekijält sain vinkin aika hyvästä "kasvatus-oppaasta" jota oon nyt selannu ja aion niist puhuu tänää miehel jahka tuo illal tulee. Josko muutamaa vinkkiä kokeiltais.



Niistä harrastuksista olitte puhellu ja meiä isommal alkaa maanantaina kerho ja mul sitte seuraaval viikol se koulu joten eiköhä siin oo meil menoi tarpeeks. Vauva pääsee sit uiskentelee ko meki mennää ja rillutellaa sit muute kyläs ja kylil jos silt tuntuu.



Joku muuki asia oli mihin piti päästä jotai sanomaa mut en muista sitä ny...



Eile oltii kummityttöö kattoos ja noi meiä lapset oli oikeest nii enkelei siä toiste joukos, et nii taas olin onnessani :) Ihana ku mä olin nii loppu toho uhmaan ja sit tuli nii hyvä päivä välii! Se oli täysin tarpeellinen :D



Vähis on alkanu höpisemää ny kaikkii tavui enempi (ät-tä, tät-tä) ja kyllai se kuulosta hauskalt ;D Kovast koitta jonneki päi lähti, mut ei konttaa tai ryömi. Pungertaa ja pyörii ja kierii... ei siis varsinaist tyylii mut paikallaa ei silti oikee koskaa oo. Paitsi jos saa peilin eteensä ;D



Jasso, isompi kuorsaa meiä sängys viä ku enne kuutta huusi et sänky o vähä märkä ja odotti et mä menin käskemää vessaa. Herätti siin samal tietty pienemmän ja eipä olla paljo sen jälkee kuorsattu.



Meil on ens vkl talkoot ja samal (vuoden myöhäs) tuparit. Pojat menee yökylää sit illemmal mun äitil ja me saadaa iha rauhas olla sit aikuiste keske. On sitä odotettuki et yhes päästää ku aina vaa jompikumpi käy jossai ku toine on poikie kans.



Nyt o pakko kiitää kakka-komeroon ja sit aamupalan laittoon. Muksaa päivää kaikil!



Marlene ja vähis viikon pääst jo 7kk!!

Jospa minäkin pitkästä aikaa raaputtaisin jonkun rivin tänne :-) Kesä oli ja meni ja paljon reissattiin monessa paikassa. Välillä oon käyny pikaisesti lukemassa, mutta en oo saanu aikaiseksi kirjoittaa.



Jos Marie/Enkelinäiti vielä luet meidän palstaa, niin sinulle haluan sanoa kovasti voimia ja pahoitteluja tapahtuneesta. Juuri teidän kokemusten jälkeen olisi niin suonut tämän raskauden onnistuvan! Voimia tulevaan, täytyy sen auringon vielä teille paistaa. Älkää antako silti periksi mutta surkaa rauhassa!



Lootuskukkaselle myös voimia ikävään tilanteeseen. Miten se parisuhde teillä muuten? Kun eikös teillä ollu kaikenlaista jo ennen tätäkin... onko arjen tasolla homma muuttunut?



Onnea raskautuneille!



Minä olen saattanut esikoisen koulutielle sitten, hyvin on lähtenyt sujumaan.



Keskimmäinen käy taas silloin tällöin hoidossa, täyttää kohta 4 ja oppi ajamaan fillarilla ilman appareita.



Ja vauva voi hyvin, istuu hienosti, konttausasennossa keikuttelee, kierii ympäri lattiaa, ollaan saatu jo kakkakin pottaan :-), syödään rintamaidon lisäksi 5 ateriaa (aamupuuro, kasvissose, hedelmäsose, lihakasvissose, iltapuuro). Öisin vieläkin heräilee muutamia kertoja, tassuttelu ei oo auttanu enkä jaksa itkettää toista pitkään. Täytyy lukea nuo artikkelit vielä. Tuttia meillä ei olla koskaan syötykään, kun ei se ole maistunut, joten vierottamista ei olekaan.



Miehellä vielä tää viikko lomaa, remppaa on tehny ahkerasti että lastenhoito on ollu lähes mun vastuulla, mutta kohtapa tuo remppaprojekti alkaa olla jo hyvällä mallilla.



Kotona oon vielä vuoden, tosin osa-aikaisesti alan töissä käymään kun äitiysloma loppuu lokakuun lopussa.



Harrastuksista sen verran, että varmaan jatketaan siinä vauvajumpparyhmässä, joka jäi toukokuussa kesätauolle.



Mukavaa alkavaa syksyä



T. Jaffa ja tyttötrio

Siis se päätöksenteko juttu. Mä oon sen luontonen kans, et yleens asiat "jää" mun päätettäväks. Paitsi raha-asiat on meilläki isännän harteil. Ja samoin ku, Hantsako sano, meil on kans porakonetta ja muuta sen tuhannen sorttia ja mun mielestä kaik samanlaisia mut kuulema joku ero niis sit kuitenki on :D Se oli nii samal taval ko meil et ois voinu tulla mun suusta... tai näppiksestä ;)



Lastenasiat pyritää päättämää yhessä. Mut sillai kuitenki et isäntä sanoo mielipiteensä esim hoidosta ja mä sit teen päätöksen. Mä tän arjen suurimmaks osaks kuitenki pyöritän. Niiko kevääl ku esikoine jäi kotihoitoo ni isäntä sano, et se ois ehkä hyvä juttu, mut vaa jos mä en koe sitä liian rankaks jollon sit ois mietitty paria hoitopäivää viikos. Älkääkä hyvät naiset ymmärtäkö väärin... ei omis lapsis muute ois mitää rankkaa. Mut kuten aikasemmi kirjotin, ni meil on aika rankka uhma ollu ja kaua ja hän ei kuitenka kaua viihdy ilman kaverei. Onneks niit on ny ollu kesän ajan täs pihapiiris ku toisillaki oli kesis :)



Marle taas...

Paljon haleja ja voimia arjen keskelle! Vaikeaa se tulee olemaan jäit eli lähet. Sen "neuvon" voin antaa itse eronneena ja omien vanhempien eron kokeneena, että jos teidän tilanne vaikuttaa lapsiin negatiivisesti eli he joutuvat näkemaan/kuulemaan riitoja, te ette pysty antamaan lapsille vakaata, turvallista arkea ja varsinkin jos tätä jatkuu pitkään niin kannattaa miettiä lasten kannalta mitä tehä. Aina se erokaan ei ole se huonoin vaihtoehto. Lapset ei ole tyhnmiä vaan nekin aistivat, että nyt ei ole kaikki ok. Ite odotin vuosia sitä päivää, että omat vanhemmat eroaisivat. Olin 10v kun he alysivät sen tehä ja nyt mulla on siitä jääny sellaiset traumat joista tuskin koskaan selviä. Meidän arkeen kuulu riidat, väkivalta, pettäminen mitä nyt ei teillä ole, mutta lapsi voi kärsiä vähemmästäkin. Yhdessä yrittämistä kannatan ja ei kannata heti luovuttaa, mutta siinä vaiheessa kun sitä huonoa kautta jatkuu tosi pitkää ja lapset jos kärsii niin punnitsisin eri vaihtoehtoja.



Minulla taitaa olla taipumusta "paasaamiseen". Mulla tahtoo olla aika vahvat mielipiteet, sitä en tiedä onko ne oikeita :).



Meillä poju rupesi tänään liikkumaan peruuttaen. Muuten tämä elämä on kyllä yhtä ja samaa. Tuntuu joka aamu niinkuin heräis samaan päivään. Viikot kun mies on poissa niin sitä rupeaa arvostamaan pikku juttuja ja kyllä se miehen paikka on kotona (jotta nainenkin pääsis harrastamaan muuta kuin vaunulenkkejä ja tekemään edes jokun asian rauhassa).



Nyt tämä lähti paasaamasta :D.



Emu

Hurjasti tsemppiä Lootuskukkaselle. Ihan tosi inhottava tilanne tollanen.



Meillä on tainnut nyt iskeä eroahdistus. Hirveä huuto tulee heti, jos äiti häviää näkyvistä. Ja yöt on mennyt ihan hirveiksi. Kun ennen herättiin max. 2 kertaa, niin nyt heräillään pahimmillaan (kuten viime yönä) kahdeksankin kertaa itkemään/kitisemään ja yleensä ei nukahdeta itse uudestaan, vaan pitää mennä rauhoittelemaan. Ja pahimmillaan se rauhoittelu voi kestää 40 minuuttia. Huoh. Itsellä on unet aika vähissä tollasen yön jälkeen. Yösyöminen meillä on jo loppunut, joten nälästä herääminen ei johdu.

Onko muilla tullut eroahdistusta? Ja onko vinkkejä tuohon yöhön? Muuta kuin aika=)



Päätöksenteosta: meillä kanssa tulee itse tehtyä lähes kaikki lapseen liittyvät päätökset. Ja jos mies jotain asiaan liittyvää miettiikin, ne se aina varmistaa multa. Ihan vaikka kyse olis päälle pistettävistä vaatteista=) Mutta näin se kai menee, kun itse on vauvan kanssa kaikki päivät ja "joutuukin" tekemään noita päätöksiä paljon enemmän.



No, nyt pyykkejä ripustamaan. Pyykkimäärä on muuten lisääntynyt ihan huimasti jo yhden lapsen myötä. Voi vaan kauhulla kuvitella, mitä se teillä, joilla lapsia on enemmän?=)



t. Mae ja päikyillä oleva vauva

Lootuskukkaselle paljon haleja ja jaksamista! Ei todellakaan ole helppo tilanne. Ootteko miettineet perheneuvolassa käyntiä? Varmaan olis hyvä käydä puhumassa yhdessä ja erikseen huolimatta siitä jatkatteko kimpassa vai ette. Jos nimittäin asioita ette nyt selvitä kunnolla, niin jää kalvamaan mieltä. Ihan niinku Emu sano, lapset vaistoaa jos kaikki ei ole kunnossa.



Onko teillä pitäny toimittaa työnantajalle kirjallinen hakemus tmv kun jäätte hoitovapaalle? Mun pomo ei tienny asiasta ja aiko selvittää isopomolta, muttei ole kuulunu mitään niin nyt en tiiä pitääkö vai eikö. Kelallakaan ei osannu sanoa.



Pari päivää sitten laskettiin sängystäkin pohja kun neiti niin innokkaasti nousee seisomaan. Alas ei osaa vielä kunnolla tulla, niin hermostuu kun ei jaksa seisoakkaan kovin pitkiä aikoja.



Viime yönä taas nukuttiin huonosti. Neiti heräs joskus kolmen aikaan eikä rauhottunu nukkumaan. Joskus neljän jälkeen sitten sain rauhotettua tissille ja kainaloon nukahti. Ärsyttää tuo yövalvominen, ku neiti vaan kilmuaa ympäriinsä eikä omassa sängyssään halua olla. Mieskin sano, että alkaa käydä raskaaksi valvoa yöt ja aamulla viiden jälkeen lähteä töihin :( En tiiä, että pitäiskö sitten herätellä päikkäreiltä kun nykyään taas saattaa nukkua jopa 5.5 tuntia aamupäivästä ja sitten iltapäivästä pari tuntia.



Meillä yritetään päättää tytyn asioista yhdessä, mutta loppujenlopuksi minä sitten sanon viimesen sanan ku ei mies saa päätettyä. Riippuu asiasta. Rahat meillä molemmilla on omat tai tilit ainakin. Äiti on aina sanonu, ettei ikinä pidä laittaa rahoja miehen kans yhteen ja jo työssäkin sen olen asiakkaiden kautta nähny että näin todella on. Toki meillä on yks yhteinen tili, mihin molemmat laittaa kuukausittain rahaa lainanlyhennykseen.



Kiitos muuten Marlene bataattikeittovinkistä! Oli pirun hyvää. Eilen tein tytylle evästä ja meinasin tehä bataattimuusia itelle, mut teinki keiton :) Tänään jos tekis jämistä sämpylöitä :P



Pitää lähteä maidonhakureissulle ja imuroidakki kait pitäis...



Hömppä

Tulin kertoon, et nyt_meidän_jätkä_KONTTAA, et aikas nopeesti sit lähtikin konttaan, kun vasta vajaa viikko sitten tuli se 6 kk täyteen. Vielä mennään hiljaa, mut siitä se nopeutuu.. ja isoveikka tykkää ;)



ja Lootuskukkaselle paljon jaksamisia, niin kurjaa :(



Jaffan kuulumisia oli kiva lukee! Teidänkin esikoinen jo koululainen, hui :) Meijänkin isompi poitsu oppi kans ilman apupyöriä ajaan täs kuukausi sitten.. niin nekin vaan kasvaa ;)



Nyt välipalalle, otettiin tuossa kaikki hieman päiväunta ja kohta pitäis mennä katsoon lasten enoa ja tätiä :)

Viikonloppua!!



Emmuli ja poitsu 6 kk

Tänään löytyi Oonalta suusta kolmas hammas, ylhäällä. :) Ja kyllä sitä sitten itkettiinkin viime yönä, ni arvasin että on hammas tulossa, mutta että näinkin nopeesti. :) Ja yläiknete on ihan turvoksissa, että on varmaan aika piakkoin tulossa lisääkin.



Omppulin äiti: Joo oli se oikeestaan toivottu tulos se negatiivinen, mä ehkä enemmänki toivoin että olis ollu positiivinen, mutta mies ei missään nimessä kuulema halua toista lasta! :(



Sitten toi lapsen asioista päättäminen, ni kyllä se meilläkin olen minä, joka asiat päättää ja mies sanoo kans aina kaikkeen "emt, ihan sama". Samaten raha-asiat on mun kontolla, kuten koko huusholli. Mies ei pistä tikkua ristiin siivouksen tai minkään muunkaan eteen. Valittaa vaan, että kun hän tarvii vapaa-aikaa ja istuu illat pitkät tietokoneellaan! Tuntuu vaan, että on kaksi lasta hoidettavana. Ruokansa sentään tekee itte, ei vaan tee muulle perheelle ollenkaan, itelleen vaan! Ja tietenkin jättää tiskit mulle.

Nyt kun mies on ollut tän viikon koulussa toisella paikkakunnalla, ni on ollu niin paljon helpompaa olla kaksin Oonan kanssa. Ei oo täällä kukaan muu sotkemassa ja levittelemässä vaatteitaan ympäri asuntoa. Huomenna se sitten tulee taas kotiin, niin oon ihan sata varma että koko illan haluaa olla vaan "rauhassa", kun on JOUTUNUT olemaan koko viikon jossain hevonkusessa ja ollut muka niin rankkaa että....

Ja me vaan riidellään melkeen koko se aika, kun mies on kotona, ni tuntuu ettei tästä tuu yhtään mitään. Omaa aikaa mulla ei tietenkään oo, mutta onneks Oona on niin "helppo", että sen kanssa voi mennä minne vaan ihan kahestaankin ilman että tarttee pelätä, että se alkaa kiukuttelemaan. :)



Sormiruokaa ei meillä oo vielä annettu, en edes muistanut koko asiaa enään. Yks päivä lähdin varta vasten kauppaan hakemaan maissinaksuja, mutta just sen sitten unohdin, eikä jälkeenpäin tullut enään mieleen. Pitäs varmaan käydä huomenna ostamassa. :)



Töihin menosta nyt sen verran, että oon kahteen eri kauppaan nyt hakenut töihin, saa nähä tuleeko kutsua edes työhaastatteluun. Mulla on kuitenkin kokemusta kaupan alalta "jo" 1.5v. Kummatkin kaupat on vaan toisella paikkakunnalla, mutta sinne ajaa ihan puolessa tunnissa. Miehen autoa lainaan siihen asti, että saan rahat kasaan omaa varten. Mies ei autoa kuitenkaan tarvii, ku sillä on töihin matkaa vaan vajaat 2km.



Voi että mua harmittaa, yöllä tuli paikallislehti, jonka siis luin vasta tänään. Siinä oli ilmotus vuokrattavasta 114 neliön omakotitalosta, ni vaan 700e/kk, mutta koska mulla se lehti tuli vasta myöhään yöllä, ni se oli jo kerenny mennä! Ärsyttää, ku puolelle kuntaa tulee lehti jo ennen ilta yhdeksää ja tänne vasta yöllä, ni kaikki parhaat ehtii mennä aamuun mennessä!! Ei nimittäin ollu ensimmäinen, joka kerkes menemään nenän edestä!

Se talo olis ollu vielä mun kaverin entinen, ni tiedän tasan tarkkaan, millanen se ois ollu. Aivan ihana! Mut ei voi mitään...



Mä oon nyt vähän suunnitellut, että jos mä saan työpaikan toiselta paikkakunnalta, ni voisin muuttaa Oonan kanssa sinne kaksistaan. Uskon että se helpottais mun oloa aika lailla...



Mae: Meillä on kanssa välillä silleen, että jos mä häviin näkyvistä, ni alkaa ihan kauhee huuto, mutta jos on se näköetäisyys muhun, ni on ku ei huomaiskaan mua. :D



Heei muutes, meillä kanssa mae on toi, että mies kysyy aina multa, että mitkä vaatteet Oonalle laitetaan jne. :D Ja mitä ruokaa sille annetaan, ei osaa ite päättää edes tollasia asioita. :D Ja kysyy aina, että voiko Oonan laittaa lattialle/sitteriin jne. :D



Tohon tiliasiaan, että meillä on kummallakin omat tilit, mutta maksan silti kaikki isommat yhteiset laskut miehen tililtä. Mulla siis on noi miehen verkkopankkitunnukset käytössäni.



Nonniin, nyt jätän tilaa teille muillekin, tuntuu että mä oon alkanu kirjottaa kunnon romaaneja tänne, ku tuntuu tätä asiaa olevan vähän liikaakin kun on yksin kotona..



Jadmiras ja Oona 7kk+

Höh, laitoin näköjään päivällä vanhaan pinoon kun en huomannut tätä uutta....



Pitkästä aikaa (en ole tainnut koko alokuun aikana kirjottaa, huh...) meidänkin kuulumisia täältä Turuust:)



Tervetuloa munkin puolestani uusille, ja Omppulin äitille hirmuisen paljon onnea Onnin pikkusisaruksen odotuksesta!! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja kyllä se ultra sieltä tulee.. :)



Mä olen ollut niin väsyksissä, että en ole jaksanut kirjoitella. Nyt taas mieli pirteämpi, hassua kyllä siksi, etä mekat alkoi muutama päivä sitten:) Raskautta täälläkin toivotaan, ja meinasi tehdä mut hulluksi tuo menkkojen odottelu... Siis nyt toinen kierto menossa, ja kun yleensä on noin 28 pvää niin nyt antoi odottaa itteään 45 pvää!!! Joten hulluksihan siinä oli tulla kun mietti et onko sitä raskaana vai ei... :)



Poika on kasvanu meilläkin kovasti, ja etenkin uutta oppinu:) Reilu viikko on meillä nukuttu kokonaisia öitä!! Nukkumaan menee omaan sänkyynsä illalla n. klo 20, ja herää sit aamulla 06 ja 07 välillä. Ihanaa on! Mut ei tuo ihan itestään käynyt, vaan yhteistuumin miehen kanssa päätettiin et yösyötöt loppuu. Tuo siksi, että poika on menny jo piiitkään yhdellä syötöllä yöt, ja tuo syöttö on ollu noin klo5, mistä sit jatkanu nukkumista torkkuen vaan kuuteen asti. Joten ajateltiin, josko saman tien sit odottais maitoakin siihen asti:) Muutamana yönä poika heräsi tuolloin "maitoaikaan", mut mies nousi häntä hieman sylissä heijaamaan, ja helposti poika siihen nukahti. Mä en siis näyttäytynyt yöaikaan ollenkaan, kun olis se nyt häijyä ollut mennä sinne maidontuoksuisena häärimään.... Mut nyt sit poika ei viitsi edes herätä aamuyöllä, vaan on alkanu nukkua yöt jopa aiempaa paremmin:)



Päiväunet meillä on ollu aina vaikeet. Kertoilen näistä nyt kun paljon on ollu teillä näistä nukkumisista puhetta. Mulla meni yhtenä päivänä vaan hermot, kun poika valvoo kaiket päivät vaikka on ihan rättiväsy... Meno alkoi mennä siihen et häntä heijattiin ja yritettiin nukuttaa melkein tunti, eikä välttämättä silti nukahtanut.



Yhtenä päivänä sitten laitoin vaan pojan sänkyynsä, ja istuin ite jakkaralle siihen viereen, ja taputtelin huutavaa poikaa pyllylle kunnes nukahti. Reilu 20 min tuossa meni. Tuon jälkeen ollaan sit aina vaan rauhoiteltu hetki sylissä, sit laitettu sänkyyn, istuttu viereen ja taputeltu kunnes toinen nukahtaa. Nyt siihen menee noin 5-15 min, eikä itkua juuri tule. Eli näköjään se toimii, kun vaan on aina johdonmukainen ja molemmat vanhemmat tekee samalla lailla:)



Me siis huomattiin ihan selkeästi, miten poika oli jo oppinut "manipuloimaan" meitä. Eli kun laitettiin sänkyyn mut hän alkoi OIKEIN KOVAA itkemään, niin pääsi syliin. Tämä sitten toistui aina nukutettaessa kymmeniä kertoja, eikä poika silti jäänyt sänkyyn... Ja tän uuden nukutussysteemin kanssa oli ensin vaikeuksia isillä: Poika suorastaan testasi häntä, sillä isi ottaa hänet aina nopsemmin syliin sängystä kun alkaa kitinä. Ei siis millään meinannut eka hyväksyä, että isikin nyt vaan taputtelee hänet uneen. Mut nyt sekin sujuu hienosti, kun vaan oltiin sinnikkäitä:)





Tällä kertaa en kommentoi, kun en edes kaikkia juttuja jaksanu lukea, teen sen sitten paremmalla ajalla. Kiva silti, että muut jaksaa olla mua aktiivisempia palstailijoita:)



Tänään poika konttasi ekaa kertaa!!! Tosin takaperin:)) Mutta tyyli on kaiketi vapaa:) Siitä yritti sit mennä istumaankin, mutta se jäi vielä yritykseksi, ja raukka vaan kellahti joka kerta selälleen.



Imetyksiä meillä on enää vain aamulla ja illalla. Muuten menee sit soseita ja puuroja reippaanlaisesti, ja Nannia kaikilla aterioilla.



tiitinen ja poju 6,5kk

Heippa! Osaisitteko sanoa, mikä mahtaa olla vikana kun tyttö nykyään oksentaa kaiken itse tekemäni soseen ulos joko välittömästi syötyään tai hetken päästä leikittyään lattialla. Alkaa kakomaan ja kun nostan pystyyn, laatta lentää...

Pilallehan se sose kai on mennyt, mutta tänäänkin annoin eilen tekemääni ja pakastamaani sosetta ja silti oksensi. Kai pakastan sen jotenkin väärin. Pilttipurkkeihin siis laitan. Mitäpä luulette?



Neiti syö puoli purkkia sosetta ja 120ml maitoa aterialla. Sit ottaa seuraaville päikkäreille mennessään vielä 100ml maitoa tai velliä. Aamuisin meillä ei syödä kuin maitoa tai velliä, soseet kelpaa lounaalla ja päivällisellä, joskus iltapalaksikin.



Lootuskukkaselle voimia täältäkin ja koeta pysyä kasassa vaikka tuollainen onkin rankkaa kestää. Olen kirjoitellut tänne niin kovin vähän aikaa ja ehkä muut kirjoitelijat tunevat sut jo paremmin, mutta tuli silti mieleeni, auttaisiko, jos yrität keskittyä vauvanhoitoon? Pidät hänestä huolta ja varmistat että hänellä on kaikki ok. Silloin sullekin varmasti tulee parempi mieli, on jotain positiivista, mitä ajatella. Ja elämä kyllä jatkuu tuollaisen jälkeenkin, joko yhdessä miehesi kanssa tai ilman häntä... Kuulostaa niin lattealta ja vaikea neuvoa toista mutta joskushan voi yksinkertaistaa asioita niin niitä on helpompi kestääkin.



Marlene, sun vauva kuulostaa samankaltaiselta kuin meidänkin typy. Siis että juttelee kovasti ja pyörii lattialla paikoillaan miten päin milloinkin.



Siitä mun vauvatanssista ei tullut mitään, liian vähän osanottajia. Jatketaankin sitten sitä vauvauintia ja se on kyllä hyvä vaihtoehto myös.



Sormiruokia ei olla vielä annettu neitille kun ei hällä oo vielä hampaita.



Meillä mies haluaa osallistu päätöksentekoon vauva-asioissa, samoin appivanhemmat, omat vanhemmat... huoh. Olen kyllä siinä ielessä iloinen siitä, koska olin tytön syntyessä rehellisesti sanottuna pihalla vauvanhoidosta, ei minkäänlaista kokemusta pikkuvauvoista. Apu oli siis tarpeen! Mutta kun se neuvominen alkoi jo menemään liian pitkälle. Ja kun sanoin, ettei toimi nämä ohjeet typyyn, esim. miten ja missä PITÄIS nukkuu, alkoi mulla päreet palamaan. Niinkuin mulla tytön äitinä ei olis ollu mitään sanomista tai näkökulmaa asioihin. Semmonen jankkaaminen kun ei mitään auta, eli jos sanoin, että ei, tyttö ei osaa nukkua jos kotona on radio ja tv päällä, oli vastaus että joo, mut kyllä PITÄIS osata. Mietin, että onko meijän vauva ainoo maailmassa joka ei osaa melussa nukkua. Ja onpa sitten erikoinen vaavi kun sitä on näiden neuvojien niin vaikea uskoa, että asia todellakin on niin!!! Appivanhemmat oli vaikeempia kun omille vanhemmille oli tietty helpompi sanoo, jos elkoi menemään yli se auttamishalu.



Voi kääk, mitä valitusta.... No tuo on onneksi jo mennyttä. Osaan minäkin nimittäin ilmaista jos tullaan liikaa sörkkimään lapsenhoitoasioita. Apu kelpaa, päällepäsmäröinti ei. Kiitos. Saattoi mennä asianvierestä mutta toivottavasti ette pahastu.



MAMI ja typy 6,5kk

Tossa aamulla jo kerran kirjoitin, mutta näemmä oli kadonnut johonkin =(



MAMI: En varmaan nyt osaa auttaa tohon oksenteluongelmaan, mutta sellanen tuli mieleen, että kokeilitko jotain uutta raaka-ainetta? Saattaisi olla allergiaa? Ja sitten noista neuvojista.. Mua kanssa ärsyttää!! Tai ei mun eikä miehen vanhemmat hirveesti puutu, mutta monikin kaveri tai tuttu kyllä puuttuu! Ja niinkuin sanoit auttaa saa, mutta kyllä kaikella on rajansa. Kuitenkin lapsen oma äiti yleensä tuntee parhaiten lapsensa! Ja se mikä toimii toisella ei välttämättä toimi toisella! Lapsissa on meinaa eroja..



Meilläkin höpötellään ihan hulluna. Pääosin tollasta tavuttelua: tättättää, nannannaaa ym. Välillä tulee kyllä myös "sanoja" esim. tyttö, titti ja kerran tuli miehen tullessa vessasta nii "iti". Nää varmaan kaikki sattumaa, mutta hauskaahan se on. Ja hauskaa on vielä se, että aika usein syödessä tyttö sanoo: namnamnam.. =)



Taloa tutkitaan vierimällä. Tyttö menee ympäri taloa kun lankarulla. Eteenpäin ryömiminen saatika konttaaminen ei ole vielä tullut, mutta toissapäivänä lähti sitten myöskin peruuttamaan (jok muukin liikkui vissiin peruuttaen)



Harrastuksista sen verran, että osallistuttiin enskuussa alkavaan vauvajumppaan.



Oli mulla vissiin vielä jotakin, mutta pääsi unohtumaan!



Jaksamisia!



Mono ja typy melkein 7kk

Ollaan vieläkin neitien kanssa aika tukossa ja dokka vuotaa kilpaa, mutta eiköhän tämä tästä. Yökin meni jo tosi hyvin ja saatiin kaikki nukutuksi :)



Olikos se Mono vai kuka siitä kestosta kysäisi? Nupsukka on siis yksi vaippamerkki, siinä missä esim myllymuksutkin ja bumgenius ja igulee jne :) Sannannilta tykkään tilata kestoja kun ei mene postikuluja...



Monon neidin höpinät kuulostaa ihan samalta kuin meidän Emman! Tulee anna, pappa, titi, tätä ja namnamnamnam aina syödessä. Ja eihän nuo kyllä vielä yhtään mitään oikeasti tarkoita :) Mutta hauskaa kuunneltavaa.



Mamin vauvako se oksenteli? Jos ruoka oli liian kökköistä ja sitä kakoi? Tai masu liian täynnä? Ei näistä lapsista aina tiedä? Kun Emmallakin välillä tulee oksu tai no ainakin pulauttelee jonkin verran. Nyt sekin kyllä vähentynyt :)



Lootuskukkaselle tsemppiä arkeen ja ajatusten selvittelyyn!



Nyt ei kyllä pää toimi taas yhtään! Joten poistun taas taustalle ;)



MiaMik ja Emma viikon päästä 7kk

Neiti varmaan kohta herää päikkäreiltä, kun aloin kirjottaa. Yleensä herää myös sillon kun alan syömään, kultu yrittää vissiin mun linjoista pitää huolta ;)



Unet meillä on taas menny päin pyllyä. Illalla neiti huusi ku olis päätä leikattu ja nukutin sitten tissille, kuten myös yöllä kun olis muuten vaan heilunu ja huutanu. Keskessä sitten nukku poikittain. Mies ei kestä tytyn itkua/huutoa niin käskee sitten aina vaan antaa tissiä ja minä hermostun, ku ärsyttää kun hänen mielestään tissi ratkasee kaiken. On mulla melkoset hinkit ;) Mä alan taas olla aika poikki ja illalla sitten tytyn kans kumpiki itkettiin väsymystä :( Suunniteltiin, että oltais viikonloppuna TOISEN KERRAN lähetty kahestaan pariksi tunniksi johonki, mut en sitten tiiä. Viimeksi käytiin kesän alussa mopoilemassa pari tuntia.



Ja nuista neuvojista... En vissiin oo ku muutaman kerran maininnu täällä anoppiani? ;) Aah mikä aihe... No lyhyesti vois sanoa että hän ei ainoastaan neuvo, vaan myös "piilo"vittuilee. Mutta joo, viimeksi meillä oli vääränlainen yöpuku kun siinä ei ollu niitä jalkateriä, uuden aiko ostaa.

Mun 6kk täysimetyksenkin takia sain "muutaman kerran" kuulla, kuinka olis pitäny alottaa kiinteät jo paljon aikasemmin... No, ei alotettu ja totta puhuen ennen kiinteitä meillä olikin paljon paljon helpompaa. Neiti nukkukin paremmin. Mutta tuo on aihe, mihin jokaisella on sanottavaa siitä kuinka on väärin vaan imettää niin pitkään.



Tyty yrittää jo kovasti kävellä tukea vasten. Muutamia askeleita aina ottaa jos on jotain tavottelemisen arvosta käden ulottumattomissa. Pitääkö jo ostaa kengät??



Harrastuksista. Oon yrittäny soittaa muskariin muttei sieltä saa ketään kiinni. Sitten oon aatellu ilmottaa meidät vauva-vanhempijumppaan, mut se on samana päivänä ku perhekahvila niin sitä vielä mietin.. Kylläkin kahvila on aamupäivällä ja jumppa olis viiden aikaan. Sitten me käydään keinumassa tuossa lähellä aina kun sää sallii ja luetaan satukirjoja. Sitten oon ite vapaaehtoisena luvannu pitää mt-yhdistyksessä ryhmää kerran-pari viikossa, jonka ajan neitin on hoidossa. Ja käyn spinningissä ja tanssissa (ainakin olen päättäny käydä). Kuulostaapa paljolta, vaikkei oikeesti oo! :D



No, pitää hakea posti ja kehittää jotaki tekemistä ennenku tyty herää ja lähetään puistoon. Lusmututtaa kyllä ihan kiitettävästi..



Hömppä ja tyty ens viikolla 7kk

tosta puuttumisesta. Täälläkin miehen sukulaiset (ei niinkään anoppi, mutta muut) ensin kauhisteli, kun vauva nukkui vieressä, että ei koskaan opi omaan sänkyyn (just, kuinka moni 18 v. nukkuu vielä äidin vieressä?=)) ja sitten kun laitettiin omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen nukkumaan, niin samat tyypit kauhisteli, että noin pienenä omaan huoneeseen yksin ... JEP, elä sitten näiden kanssa. Täytyy vain koittaa ottaa huumorilla. Kun ei kyse oo ton vakavammasta.



Välillä tulee myös kommenttia, että miksei se syö jo tavallista ruokaa ja lellitte pilalle jne. Ja mullekin on jatkuvasti jankutettu tosta, että radio tms. pitäisi olla päällä varsinkin unien aikaan, niin tottuu meteliin.

Kun kyse on esikosta ja meteliä ei juuri ole. Mutta ei me nyt ajateltu miehen kanssa täällä ruveta iltaisin huutamaan vaan sen takia, että tottuu meteliin... Huoh.



Omat sukulaiset on jättänyt aika rauhaan, kun on kaikki eri paikkakunnalla, eikä oo mukana päivittäisessä elämässä yhtä tiiviisti. Ja onneksi noi miehenkin sukulaiset on jo niin "tuttuja", että voi antaa kommenttia takaisin=)



Nyt toivottelen hyviä viikonloppuja kaikille.



Mae

Piti tulla ilmoittamaan, että nyt se toinenkin hammas sitten tuli sinne alas!!



Ja kommentoin myös pikasesti. HÖMPPÄ: Meillä kanssa mies aina sanoo, että anna sitä tissiä.. Se välillä vähän turhauttaa kun olisi kiva päästä siitä yötissittelystä ja muutenkin tissille nukahtamisesta eroon. Mutta se kun auttaa, niin on helppo vaan sanoa tolleen. Nyt oon yrittänyt panostaa päivärytmiin ja iltarutiineihin ym. Ja toistaseks se on HIEMAN auttanut, mutta pikkuhiljaa.. Nää hampaat ei kyllä edistä hirmuisesti!!



-Mono

On muka ollut niin kiire, etten ole pitkiin aikoihin kirjoitellut, vaikka lähes päivittäin käynkin lukemassa muiden juttuja. Ei vaan saa aikaseks kirjottaa..



Onnea raskautuneille ja jaksamista niille keillä murheita!



6kk neuvola oli ja meni, mitat oli 7540g ja 67,5cm. Pituutta oli tullut kuukaudessa vain 0,5cm joten siinä nyt sitten lievää hidastumista mutta ei vielä kuulemma käyrä laske liikaa. Nyt ainakin tuntuu, että Venni olis kasvanu mutta sen näkee sitten kuukauden päästä kun on vasta se seuraava neuvola.



Ryömitä meillä ei vielä vaan Venni pyörii akselinsa ympäri ja kierimällä menee paikasta toiseen. Istuu jo jotenkin ilman tukea ja seisominen on tosi kiva juttu!



Ruokia meillä syödään jo aika hyvin, välillä on kyl päiviä että ei mee paljon mitään alas. Eli aamulla puuro, lounaaks lihasose, päivälliseks kasvissose ja illalla puuro. Joskus välipalaks hedelmäsose tai sit pelkkää tissiä. Eli imetän edelleen ja yöllä syödään viel kaks kertaa. Hömppä: Niin tuttua tuo juttu, että mies sanoo että anna tissiä. Olen yrittänyt että kohta päästäisiin yösyömisistä, mutta mies ei kestä yhtään Vennin itkua eikä näin ollen malta kauaa rauhotella, joten tulee sanomaan et mee antaan tissiä. Ja se on niin raivostuttavaa!!



Sormiruokana Venni syö maissinaksuja ja sitten pari kertaa oon antanu keitettyjä parsakaalin ja kukkakaalin kukintoja joita on järsiny.



Nukahtamiset menee niin, että Venni nukahtaa tissille ja illalla olen yrittäny vähän herätellä ennen omaan sänkyyn laittoa, mutta yöllä en herättele. Itsekseen nukahtaminen sänkyyn ei meillä vielä onnistu.



Olen menossa helmikuun alusta takaisin töihin, juuri kävin tällä viikolla viemässä hoitopaikkahakemuksen. Haetaan perhepäivähoitajalle ja lupailtiin jo että paikka löytyy. Olisin voinut olla vielä jonkun aikaa kotona, mutta taloudellinen tilanne ei nyt sitä salli joten näillä mennään. Toisaalta odotan töihin paluuta, siellä tiedossa aseman parantuminen ja sen myötä palkankorotuskin.

Hömppä: mä vaan kävin työpaikalla ja sanoin pomolle, että oon jäämässä hoitovapaalle eikä hän ainakaan mitään kirjallista ilmotusta tarvinnu.



Yhteisiä harratuksia ei meillä Vennin kanssa ole. Asutaan maalla ja lähin perhekahvila olis 10km päässä ja muut sitten vielä pidemmällä, eli me touhutaan sitten kotosalla. Itse alotan ens viikolla kuntosalin ja jumpan jos pääsis noista viimesistä tiukassa olevista raskauskiloista eroon.



Vennillä on nyt kolme hammasta, kaksi alhaalla ja tänään tuli ylös kolmas. Ollaan harjattu aamuin illoin hampaat sellasseella harjalla missä toisessa päässä se purulelu. Ihan hyvin suu on auennu, mutta onhan se vähän sellasta hakuammuntaa kun ei kunnolla meinaa nähdä sinne suuhun.



mono:Linea negra on mullakin vielä, hieman on vaalentunut mutta näkyy kyllä tosi selvästi vielä.



Tässähän tätä juttua nyt sitten tuli, täytyy yrittää kirjottaa useammin niin olis sitten kivempi lukea kun ei olis niin pitkiä tarinoita.



Hyvää syksyn odotusta kaikille!



Hanski ja Venni huomenna 7kk