masentuneen kätöstavat
Ärsyttää, että masentuneille ihmisille ei saisi mistään huomauttaa! Pitäisi vaan sulloa pumpuliin ja puhua nätisti vaikka toinen vittuilisi päin näköä ja haukkuisi kaikki ja kaiken!
Ja olen itsekin sairastanut vakavan masennuksen, että kyse ei ole ettenkö tietäisi mitä se on!
Mutta kyllä silti masentuneenkin olisi ymmärrettävä että omaa pahaa oloa ei saisi purkaa suhteettomasti ja turhaan niiden päälle jotka yrittävät auttaa häntä pyörittämään arkeaan ja pysymään hengissä.
Vai mitä mieltä muut on? Kyllähän minua vitutti kun oman sairauden aikana käskettiin ottamaan itseä niskasta kiinni jne, mutta kyllä minulle sai sanoa (JA ONNEKSI SANOIVAT) jos käyttäydyin todella huonosti läheisiäni kohtaan.
Kommentit (5)
saati mihinkään muuhun. hyvä jos iltaan mennessä pukee ylleen.
Ja kolmonen, masennuskin ilmenee eri tavoin eri ihmisillä.
Olen sitä mieltä, että raskausaikaiset hormoonimyrskyt eivät oikeuta naista pistämään jokaista reaktiotaan yleiseen jakeluun. Vaikka kuinka olisi kuuppa sekaisin niistä hormooneista, ei läheisten tarvitse sietää jatkuvasti kiukuttelevaa ja ärsyttävää akkaa. (jep, omat raskauteni ovat olleet henkisesti raskaita - tiedän, mistä puhun)
Samoin olen sitä mieltä, ettei masennus oikeuta ihmistä ihan millaiseen käytökseen tahansa. Sitten ollaan turpa kiinni, jos ei mitään asiallista ole sanottavana. (ja juu, raskaimman luokan depressio takana myös, vuosia sairastin)
Mutta toki masennus on sairaus, jossa ihminen kykenee itse hyvin vähäisessä määrin itseään huomioimaan. Eli siis tekemään havaintoja siitä, onko oma käytös lainkaan soveliasta vaiko ei. Siksi tarvitaan riittävän vahvoja ihmisiä sanomaan, että nyt loppui tuo peli. Masentunut saa olla, mutta kenenkään ei ole pakko katsella vttupäätä.
Se on vähän kuin käsittelisi uhmaikäistä lasta: Täytyy ymmärtää, mutta ei hyväksyä. Täytyy ohjata oikeaan käytökseen, ei hylätä.
ja hän luulee saavansa olla niin ilkeä sairauden varjolla kuin haluaa. Haukkuu ihmisiä miten lystää, käyttäytyy todella itsekkäästi ja epäkohteliaasti.