Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kiltillä ihmisellä oikeus kiroilla, jos oikein hatuttaa ja ahdistaa?
17.08.2009 |
Minulla on ollut viime aikoina todella raskasta. On ollut terveysongelmia, vaikeuksia töissä ja uupumusta.
Olen usein puhunut asioista äidilleni, joka on kyllä ollut hyvä kuuntelija. Tänään kävi sitten niin, että olin erään asian takia oikein erityisen harmissani. Kun kerroin siitä äidilleni, hermostuin niin että päästin suustani kaikki mahdolliset ärräpäät.
Sanottakoon, että minulla, saati suvullani, ei todellakaan ole tapana kiroilla. Nyt kuitenkin tuntui niin pahalta, ettei oloni ilmaisuun ollut muita sanoja kuin pahimmat mahdolliset manaukset.
Äitini ei pystynyt hyväksymään sitä, että kiroilin. Hän alkoi moitti ja ojentaa minua kielenkäytöstäni.
Loukkaannuin ihan oikeasti. Koin, että hän puuttui pelkkiin muotoseikkoihin eikä siihen, mikä oli käyttäytymiseni taustalla. Vaikka kiroilu ei ole perheemme tapa, niin eikö sitä voisi edes tällaisessa ääritilanteessa hyväksyä? Kyllä minä hyväksyisin, ei tulisi mieleenkään alkaa moittia toista hänen kielenkäytöstään, jos tietäisin taustalla olevan hirvittävän ahdistuksen ja vihan.
Olisiko minun pitänyt tuossa tilanteessa kunnioittaa äitiäni enemmän kuin omaa oikettani sanoa, miltä minusta oikeasti tuntuu? Jos olisi, niin tämä oli viimeinen kerta, kun puhun hänelle näistä asioista. Jos hän ei kestä totuutta, niin olkoon sitten ilman.
Kommentit (28)
Ihmettelen nyt kyllä sitä, että millaisena näette kiroilevat ihmiset. Siis ettehän voi kenestäkään todella tietää, on ihminen sellainen, ettei kiroa muuta kuin kotonaan perheensä kuullen. Voitte siis nimetä jonkun henkilön "hyväkäytöksiseksi, kohteliaaksi, iloiseksi" ja vaikka miksi, jos ette kuule hänen kiroavan. Toisaalta jos joku myöntää kiroavansa, on hän ihmisenä heti tuomittu. Outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on näillä ihmisillä elämä rankkaa, jotka tulkitsevat kaikki kiroilevat ihmiset huonoiksi ja epäonnistuneiksi ihan kasvattajinakin. Varmaan pidätte omat lapsenne kotona neljän seinän sisällä ja kuljette pakolliset reissut korvatulpat korvissa. En voi kun naurua pidätellen odottaa miten maailmanne särkyy, kun lapsenne räväyttää kuullenne ensimmäiset veet tai peet ;)
Hahaa, uskokaa pois, se päivä lähenee hetki hetkeltä... (tuomitsetteko sitten omat jälkeläisenne yhtä pahasti kuin täällä nyt muita?)
(tuomitsetteko sitten omat jälkeläisenne yhtä pahasti kuin täällä nyt muita?)
Kun heidän hyväkäytöksinen Jessicansa on juuri tullut puolisonsa jättämäksi, sairastunut syöpään ja saanut töistä potkut ja hänen suustaan pääsee sen johdosta "perkele", niin nämä äidit sanovat:
"Jessica, siivoa suusi".
Tiesikö äitisi että kyseessä oli ääritilanne missä ei mitään muuta sanoja ole?
Ehkä äitisi ahdistui ahdistuksestasi ja puuttui sitten tuohon kun ei sille ahdistukselle mitään voinut.
Älä katkaise puheyhteyttä. Kyllä varmasti keksit tapoja sanoa totuuden tunteistasi ilman kirosanojakin.
Tiesikö äitisi että kyseessä oli ääritilanne missä ei mitään muuta sanoja ole? Ehkä äitisi ahdistui ahdistuksestasi ja puuttui sitten tuohon kun ei sille ahdistukselle mitään voinut.
Hän kyllä tietää, että olen ollut ahdistunut, mutta vaikeahan on asettua ihan oikeasti toisen asemaan.
Olen huomannut tässä vaikeassa elämäntilanteessa, että joskus muita sanoja vain ei ole. Minusta tuntui pahalta, ettei äitini kestänyt sitä. Olisin ymmärränyt moitteet, jos paikalla olisi esim. ollut lapsia, tai jos olisin alkanut särkeä tavaroita tai jotain. Mutta nyt oli kyse kuitenkin VAIN sanoista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten äitisi on yleensä suhtautunut kun olet jostain masiksessa? Tai vihainen? Kirosanathan voivat kuvastaa vihaisuuttakin.
Luulen, että äitien on yleensäkin aika vaikea kestää sitä, että heidän lapsensa kärsivät eivätkä he voikaan korjata tilannetta. Kanaemona haluaisi suojella kaikelta, mutta ei aina pysty. Sitten hän aloitti "kasvattamisen" kun ei muutakaan keksi.
Minkä ikäinen ap on kun äiti kieltää kiroilemasta?
Alue: Aihe vapaa
Kuten jotkut ovat huomanneetkin, niin tuossa tilanteessa ei ollut ollenkaan kyse siitä, mitä yleensä ajattelen tunteiden ilmaisemisesta tai millaisia ihanteita tai periaatteita minulla on sen suhteen.
Kyseessä oli nimenomaan ääritilanne, jossa minä voin henkisesti erittäin pahoin. Ja kuten sanottu, minua loukkasi, että äitini puuttui vain ulkoiseen kielenkäyttöön, ikään kuin se olisi ollut ongelmistani suurin.
Siinä aika herkästi tulee sellainen olo, ettei kelpaa omana itsenään. Koska KYLLÄ; juuri sillä elämäni hetkellä minä oli oma itseni itkevänä, ahdistuneena, kiroilevana ihmisromuna.
Jos kuitenkin 99% ajasta olen tavallinen, iloinen, kohtelias ja hyväkäytöksinen, on se kumma jos 1% elämästäni en saa olla jotain muuta.
ap