Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kiltillä ihmisellä oikeus kiroilla, jos oikein hatuttaa ja ahdistaa?
17.08.2009 |
Minulla on ollut viime aikoina todella raskasta. On ollut terveysongelmia, vaikeuksia töissä ja uupumusta.
Olen usein puhunut asioista äidilleni, joka on kyllä ollut hyvä kuuntelija. Tänään kävi sitten niin, että olin erään asian takia oikein erityisen harmissani. Kun kerroin siitä äidilleni, hermostuin niin että päästin suustani kaikki mahdolliset ärräpäät.
Sanottakoon, että minulla, saati suvullani, ei todellakaan ole tapana kiroilla. Nyt kuitenkin tuntui niin pahalta, ettei oloni ilmaisuun ollut muita sanoja kuin pahimmat mahdolliset manaukset.
Äitini ei pystynyt hyväksymään sitä, että kiroilin. Hän alkoi moitti ja ojentaa minua kielenkäytöstäni.
Loukkaannuin ihan oikeasti. Koin, että hän puuttui pelkkiin muotoseikkoihin eikä siihen, mikä oli käyttäytymiseni taustalla. Vaikka kiroilu ei ole perheemme tapa, niin eikö sitä voisi edes tällaisessa ääritilanteessa hyväksyä? Kyllä minä hyväksyisin, ei tulisi mieleenkään alkaa moittia toista hänen kielenkäytöstään, jos tietäisin taustalla olevan hirvittävän ahdistuksen ja vihan.
Olisiko minun pitänyt tuossa tilanteessa kunnioittaa äitiäni enemmän kuin omaa oikettani sanoa, miltä minusta oikeasti tuntuu? Jos olisi, niin tämä oli viimeinen kerta, kun puhun hänelle näistä asioista. Jos hän ei kestä totuutta, niin olkoon sitten ilman.
Kommentit (28)
eikä se, että jossain muualla jossain muussa asiassa käyttäydyt fiksummin, anna sulle mitään lupaa olla törkeä toisessa asiassa.
Kiroilu on sivistymätöntä ja vastenmielistä. Kaikilta. Piste.
Ja tämä ei ole missään suhteessa siihen, että sinunkin on syytä opetella ilmaisemaan tunteitasi ja tarpeitasi - mutta jollain sivistyneemmällä tavalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rumaa kielenkäyttöä?
Minusta ei ole. Joten sen perusteella olen sitä mieltä, että jokainen päästäköön suustaan vain semmosia sanoja, joita kuulijoiden korvat kestävät kuunnella.
Minusta tuomittavaa olisi haukkua toista, mutta siitähän ei nyt ollut kyse. Ihan turhaa lässytys jostain sivistymättömyydestä - aina EI tarvitse olla sivistynyt, vaan joskus pitää olla oikeus sanoa miltä ihan oikeasti tuntuu. Nämä "aina sivistyneet" ihmiset ovat juuri niitä pintaliihottajia, joille ulkokuori on tärkeämpää kuin rehellisyys. Tulee mieleen ihan joku ahdistava viktoriaaninen Englanti, jossa oltiin niin hillittyä, niin hillittyä.
Niin, ja minäkään en kiroile, mutta silti ajattelen näin.
Minusta jokasella on oikeus kiroilla.
Ymmärrän kyllä äitisi reaktionkin. Ja hänellä saattaa olla muutenkin kiroiluun kohtuuttomat odotukset?
Koska suvussani yhdellä on masennus jota ei halua tunnustaa ja näin ollen mennä jonnekin hoitoon niin minä tässä kuitenkin muistuttaisin että sukulaisen laittaminen kuuntelijaksi on HYVIN raskasta. Ehkä hän saattaa jopa jäädä pohtimaan asiaa tai tuntea olonsa siitä huolissaan?
Itse kuuntelin aikani sukulaisen huolia, kunnes aloin hakemaan itse sairaslomaa ja tein raskaan päätöksen etten enää kuuntele. Sinusta se saattaa tuntua pahalta, mutta ei me muut voida venyä loputtomiin.
Hae apua ja juttele äidillesi säännöillä jotka kelpaa myös hänelle.
Et voi vaatia häneltä ymmärrystä vaikka sinusta asia on pieni.
Toivottavasti huomaat mitä tarkoitan!
Suhteen säilyttäminen on tärkeää. Mutta joskus omien ongelmien kaataminen toisen niskaan on liikaa.
Sinulla on oikeus purkaa itseäsi ja kiroilla. Mutta jos äitisi ei hyväksy niin se on väärä tapa.
rumaa kielenkäyttöä?
Minusta ei ole. Joten sen perusteella olen sitä mieltä, että jokainen päästäköön suustaan vain semmosia sanoja, joita kuulijoiden korvat kestävät kuunnella.
aina kestetään myös huonot hetket, ahdistus ja sen ilmaiseminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on tarpeeksi paha olla, niin ei silloin todellakaan jaksa suodattaa jokaista sanaansa siltä varalta, että toinen ei ehkä kestä niitä kuulla.
Ymmärrän kyllä ap:n äitiäkin, sillä oman lapsen huolien kuuleminen voi olla varsin raskasta. Mutta silloin äidin pitäisi sanoa ettei ylipäätään jaksa kuunnella, ei moittia ap:ta sanavalinnoista. Kuten ap sanoi, niin kiroilu on vain muotoseikka, ei ongelman ydin.
"vittusaatanaperkelehelvettimutsinnussijajumalauta"
on oikeampi tunteiden kuvaus kuin että "minä en käsitäsitä ja se turhauttaa minua, koska en saa sitä toimimaan ja vihaan sitä tai pelkään sitä..."
Kyllä minä pitäisin tätä jläkimmäistä tapaa ilmaista tunteitaan sekä oikeampana että oman hyvin voinnin kannalta rakentavampana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apulannan Paha ihminen-biisi. Se on ainaki minua, yli-kilnttiä, kaikkien miellyttäjää auttanu tosi paljon :)!
Tsemii :)!!!!
että ap:n äiti taitaa olla nousukas-hienohelma, joka järkkyy kaikesta. Surut ja murheet on aina lakaistu maton alle koska niistä ei sovi puhua ja ennenkaikkea KULISSIT pitää säilyttää. Pitää olla hienompi kuin onkaan.
Ihmettelen millainen äiti alkaa moittimaan lastaan kiroilusta jos lapsella on oikeasti hätä ja paha olo! (Puhun nyt aikuisesta "lapsesta").
Sydämeltään sivistynyt ja aidosti (aikuisesta) lapsestaan välittävä vanhempi sivuuttaa kiroilut (nehän ovat pelkkiä sanoja) ja puuttuu siihen mikä on vikana.
Huh, mikä äiti Sinulla Ap on!
ps. en hyväksy kiroilua, enkä pidä siitä yhtään mutta myönnän syyllistyväni siihen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"vittusaatanaperkelehelvettimutsinnussijajumalauta"
on oikeampi tunteiden kuvaus kuin että "minä en käsitäsitä ja se turhauttaa minua, koska en saa sitä toimimaan ja vihaan sitä tai pelkään sitä..."
Kyllä minä pitäisin tätä jläkimmäistä tapaa ilmaista tunteitaan sekä oikeampana että oman hyvin voinnin kannalta rakentavampana.
riittävän ahdistuneena ihmisellä ei ole aina voimavaroja käyttää rakentavaa tunneilmaisua? Ja että joskus voi tehdä jopa terää päästää höyryjä ulos?
Jos et ymmärrä tätä muuten, niin ajattele itseäsi äitinä (jos olet äiti). Ehkäpä jopa sinullekin on joskus saattanut käydä niin, että olet suuttunut lapsillesi ja huutanut heille jotain epärationaalista.
Seuraavan kerran kun tekee mielesi pimahtaa lapsille, niin muista sivistyneisyys ja rakentava tunneilmaisu!!
tekemistä sen kanssa, onko ihminen kiltti vai ei. Tai on, jos kiltillä tarkoitetaan sellaista ylikilttiä ihmistä, joka ottaa kaiken vastaan eikä koskaan kerro mikä itsellä mättää.
Mutta kyllä mä käytän VOIMAsanoja ja KIROUKSIA (oikein vanhahtavassa merkityksessä) silloin kun tarvis on. Ne sanat on olemassa ihan tarkoituksella. Ennen kuin av-mammat älähtää, koskaan ei ole tarvinnut lasten kanssa kiroilla, eikä normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa. Mutta joskus kun oikein VITUTTAA, helpottaa päästää se tunne ulos kirosanan siivin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen millainen äiti alkaa moittimaan lastaan kiroilusta jos lapsella on oikeasti hätä ja paha olo! (Puhun nyt aikuisesta "lapsesta").Sydämeltään sivistynyt ja aidosti (aikuisesta) lapsestaan välittävä vanhempi sivuuttaa kiroilut (nehän ovat pelkkiä sanoja) ja puuttuu siihen mikä on vikana.
13/17
ja en todellakaan aio edes yrittää ymmärtää, että joku pilaa omansa ja muiden elämän tahallaan, vaikka voisi tehdä jotain järkevääkin. Kiroileminen ei oikeasti auta mitään. Mitä ap:n äiti edes voisi ymmärtää, jos hänelle vain syydetään kirosanoja? Ei juuri mitään, mutta jos ap:n äidille kerrotaan, missä ongelma on ja miltä se tuntuu, hänellä on paljonkin keinoja lohduttaa ja auttaa ja ottaa osaa.
Kiroilu ei todellakaan ole mikään tunneilmaisun edellytys. Se ei itse asiassa edes ole tunneilmaisua. Tai jos on, se on jokseenki nsamalla tasolla kuin pikkulasten tavaroiden heittely ja väkivalta. Eroon siitä pitäisi päästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerrankin kiroilee, "pilaa oman ja muiden elämän" eikä osaa tehdä mitään järkevää? Tai sanottiinko tuossa että ap vain syyti kirosanoja äidilleen, eikä muuten kertonut mistä on kyse?
Huh huh.. Ja totuus on kuitenkin se, että suuri joukko naisia, on ylikilteiksi (ns. tapakilteiksi) kasvatettuja muiden miellyttäjiä, jotka tuskin uskaltavat sanoa "hitsi" vaikka vasaralla sormeen iskisi..
on PALJON parempi sanoa että "ÄLÄ LYÖ!"
Olen aina ystävällinen, tulen toimeen melkeinpä kaikkien kanssa, osaan keskustella, koulutustakin on. Mutta kotona kiroilu on paha tapani, enkä tiedä miten siitä pääsisi eroon. Kiroan, jos käy kipeää, kiroan, kun suututtaa, kiroan, jos lapset tekee jotain, kiroan miehelle, ärrinpurrin...
Itselläkin särähtää korviin oma kiroilu, mutta en osaa sitä lopettaa. Oma äitini on aina kironnut ja nyt 60-ikäisenä kiroaa kahta kauheammin. Kaikki on vittua ja vaikka mitä. Ja on muiden silmissä kyllä ihan sivistynyt ihminen, mutta kotona kaikkea muuta puheissaan. Ja sieltä kai juontaa tämä tyylini, opittua taitoa. Pelkään vain, että se menee taas sukupolvessa eteenpäin. Keskimmäinen lapseni kiroilee silloin, kun luulee ettei kukaan ole kuulolla. Ja kirosanat on tosi rumia, minulta opittuja.
juttu, että mitä enemmin perheessä kiroillaan, sitä huonommat lähtökohdat lapsen elämälle. Perheissä joissa kiroillaan, lapset ovat todennäköisemmin aikuisina työttömiä, huonosti koulutettuja tms.
Mutta minkäpä sille kukaan lapsi voi, millaiset vanhemmat saa :(
Vai kerrottiinko siinä tutkimuksessa, että esim. korkeasti koulutettujen, sosiaalisesti lahjakkaiden, vain tiukan paikan tullen kiroilevien vanhempien lapsille käy huonosti?
21
Alue: Aihe vapaa
Ei mulle tulis mieleenkään kiroilla äitini kuullen, vaikka olen melkein 40!