Meneekö lapsi pilalle,

Kaupassa kinuaminen on niitä ärsyttävimpiä tapoja, joita lapsella (siis omalla) voi olla ja tuolla tavalla sen juuri oppii.

Ei kaupassa käynti ole mitään huvitusta ja viihdettä, vaan yksi arjen askareista. Mikset saman tien antaisi hänelle pikku tavaraa aina kun ripustat pyykit?

tai olette AIVAN pulassa jossain vaiheessa...

Mutta en siis sanonut, että perheessämme noin toimitaan, haluan vain keskustelua aiheesta. ap

se, että tässä maailmassa nyt ei kerta kaikkiaan voi aina saada sitä mitä haluaa. En halua opettaa tällaista vääristynyttä ajattelutapaa lapselleni. Tällaisia heti-mulle-kaikki-nyt tyyppejä on jo maailmassa ihan tarpeeksi...

Esim. mieheni on oikein hyvä ihminen, vaikka on pienenä aina saanut kaupasta jotain haluamaansa. (Kaikenlaista ihan kummallistakin mies on halunnut. Anoppi mm. antoi miehelle lapsuudenkodistaan muuttaessaan mukaan jotain pastakauhoja joita oli lapsena halunnut ostaa yms.)



Mutta kyllähän tuo tekee kauppareissut jokseenkin ärsyttäviksi manguntatilanteiksi. Meidän lapset ainakin alkavat heti haluamaan kaikkea mahdollista jos vähänkään antaa löysiä. Eli kun kerran ostaa jotain mitä pyytävät niin sitten halutaan koko ajan lisää. Halutaan se pikkuauto JA jätski JA reppu JA kynä JA ... Yhden asian saaminen ei edes aiheuta iloa, vaan vain pettymyksen siitä kun ei saanut niitä kaikkia muita haluttavia asioita. Helpompi siis on yleensä olla ostamatta mitään ja sitten ne saamiset ovat harvinaista herkkua joista lapsi tulee iloiseksi.

on kotona lapsille yllin kyllin leluja ja jäätelöäkin annatte kotona enemmän kuin 1 kert. viikko.

En koe, että meillä ainakaan ois menny. Eivät koskaan kinu mitään! Mutta olen usein itse halunnut antaa jotain kivaa ja erityistä kauppareissulla. esim. nyt kesällä on ostettu varmaan jokaisella kerralla jäätelöä tai sit sellasii petshop keräilytarroja. En koe että siitä on mitään haittaa. 1 kerta viikossa camoon.. =)Meillä lapset eivät saa mitään jos käyttäytyvät huonosti, mutta muuten kyllä. =)

lauantain kauppareissulla Puuha Pete karkkirasian.

Sillä on hoidettu karkkipäivän herkut.

voiko sen vaihtaa uuteen?

En koe, että meillä ainakaan ois menny. Eivät koskaan kinu mitään! Mutta olen usein itse halunnut antaa jotain kivaa ja erityistä kauppareissulla. esim. nyt kesällä on ostettu varmaan jokaisella kerralla jäätelöä tai sit sellasii petshop keräilytarroja. En koe että siitä on mitään haittaa. 1 kerta viikossa camoon.. =)Meillä lapset eivät saa mitään jos käyttäytyvät huonosti, mutta muuten kyllä. =)

Lapset ovat 7- ja 5-vuotiaat ja käyttäytyvät yleisillä paikoilla hienosti (ja ovat kyllä kotonakin pääasiassa kilttejä...). Eivät ikinä mangu mitään, voivat kyllä kysäistä saisivatko jotain tai sanoa että tekisipä mieli..., mutta hyväksyvät aina mukisematta ei:n vastaukseksi.

Mutta kun ovat niik kovin mukavia, ostan heille usein jäätelöä/pillimehut tms.

Marisemalla tai muulla negatiivisella käyttäytymisellä ei meillä ikinä saa mitään ja lapset tietävät sen.

Ja he tietävät myös, ettei kukaan saa kaikkea haluamaansa ja sekin on heille ok.

Eli ei, en usko että he menevät tästä pilalle.

Minullakin on enemmän se ongelma, että lapset on niin suloisia ja ihania, että heille on kiva ostaa kaikenlaista. Ja sitten ei osteta, jos huonosti käyttäytyy.. En nyt joka kerta osta kuitenkaan, mutta melko usein.

Tänäänkin kaupassa lapsi istui niin nätisti kärryssä ja jutusteli mukavia, niin itse ehdotin lapselle, että ostetaan jäätelöt.. ap

Voi tosin olla että jos lapsi tottuu tai saa haluamansa niin usein, että osaa vaatia ja pyytää. Tosin kulutustottumuksiin tuo voi vaikuttaa pidemmällä aikavälillä.



Esim. Serkkuni lapsena todella osasi pyytää ja odottaa aina jotain lelua yms. Nyt hän on 20v ja erittäin fiksu ja vastuuntuntoinen nainen. Ei ole mennyt pilalle, vaikka vanhemmat "hemmottelivatkin" ostamalla silloin aikanaan hänelle kaikkea.

Opetat vain lapsen kyltymättömäksi elämyshakuiseksi materialistiksi.



Mieti itse mille tuntuisi viettää joka päivä syntymäpäivää herkkuineen ja lahjoineen. Mikä silloin olisi tarpeeksi suuri lahja tai elämys, että syntymäpäivä oikeana päivänä eroisi juhlapäivänä eikä olisi yksi tavallinen päivä muiden joukossa.

Ei mene!

Täytyy muistaa, että monet kaupungissa asuvat käy siinä lähikaupassa monta kertaa viikossa. Ja ihan varmasti kerran viikossa sieltä lähtee mukaan jotain kivaa, varsinkin jos lapsella on karkkipäivä. Ja jostain niitä lelujakin nurkkiin kertyy. Ja kaupassa käyminen ja ostelu on muuten suurelle osalle ihmisistä elämys ja ilo, vai kehtaako joku väittää muuta? Jos ei olis, niin sellaista sanaa kuin "shoppailu" ei edes olis olemassa. Vai onko se niin, että vaan aikuinen saa nauttia kaupassa käymisestä?

Ei mene! Täytyy muistaa, että monet kaupungissa asuvat käy siinä lähikaupassa monta kertaa viikossa. Ja ihan varmasti kerran viikossa sieltä lähtee mukaan jotain kivaa, varsinkin jos lapsella on karkkipäivä. Ja jostain niitä lelujakin nurkkiin kertyy. Ja kaupassa käyminen ja ostelu on muuten suurelle osalle ihmisistä elämys ja ilo, vai kehtaako joku väittää muuta? Jos ei olis, niin sellaista sanaa kuin "shoppailu" ei edes olis olemassa. Vai onko se niin, että vaan aikuinen saa nauttia kaupassa käymisestä?

Ei varmasti lähde mukaan kerran viikossa jotain eikä kaikki todellakaan rakasta tavaran haalimista. Itseasiassa on yhä suurentuva joukko ihmisiä, jotka ajattelevat kulutustottumuksiaan ja niiden seurauksia.

jos lapsesta kasvaa ihminen, jonka mielestä 'shoppailu' on kiva tapa kuluttaa aikaa. Se ei ole ekologista, ja monelle siitä tulee taloudellisiakin ongelmia.



Lapselle voi opettaa rakkautta muutenkin kuin ostamalla herkkuja tai tavaraa, esimerkiksi ottamalla syliin, ja lukemalla satuja. Siitä ei varmasti mene lapsi pilalle.

tuosta syystä menossa 'pilalle'. Ne mukavat hetket muuttuvat silloin ikäviksi. Sitten on aika muuttaa käytäntöjä, perustellen lapselle syyt.



En moista murehtisi.

19: ehkä on, minä vaan en tunne yhtäkään. ;) Tietenkin tiedän paljon ihmisiä, jotka HALUAIS kuluttaa vähemmän, mut ei he silti jätä ostamatta esmes yksittäispakattuja tuotteita, brasiliasta tuotuja omenoita ja muita juttuja, jotka ei millään lailla ole kestävää kulutusta. Olen lähtöisin maalta, ja siellä tosiaan käydään viikon aikana vaan kerran kaupassa. Se on iso juttu, MUTTA siltikään he eivät kuluta yhtä paljon kuin ne kaupunkilaisytäväni (ja minä) jotka käy kaupassa lähes joka päivä. Minun kohdallani on ihan selvää, että kerran viikossa (vähintään) käteen tarttuu maissinaksupussi, jotain hyvää sosetta /jogurttia lapselleni, juuri sellaista leipää ja hedelmää mistä lapsi tykkää jne, ja jos vaatteita tai kenkiä on lapselle tarjouksessa niin tsekkaan ne joka kerta. Puhumattakaan sitten niistä hyvänmakuisista asioista joita ostan itselleni, ihan mielihyvän vuoksi! ;)



Jokainen voi katsella kaupungilla ympärilleen, ja miettiä millä esimerkiksi R-kioskit elää. Karkin, veikkauksen ym. ja oluen myynnillä, ja sitä on mentävä paljon että yrittäjälle jää jotain käteenkin. Ihan tavalliset ihmiset siellä käy tavan ja ilon vuoksi kuluttamassa rahojaan asioihin, joita ilmankin eläisivät.

Aina löytyy uutta ja uutta kärryynpantavaa ja tuntuu, ettei mikään riitä. Sama juttu ollut niin kauan kuin muistan, ja tytöt on nyt 10 ja 12.

Mutta alkuperäiseen kysymykseen: ei mene pilalle, jos saa jotain pientä kivaa kauppareissulla kerran viikossa. Mutta menee pilalle, jos silloin ostaa kun penska valittaa, mankuu, rutisee, ruinaa, polkee jalkaa ja saa kiukuttelukohtauksen.

Mutta kyllähän tuo tekee kauppareissut jokseenkin ärsyttäviksi manguntatilanteiksi. Meidän lapset ainakin alkavat heti haluamaan kaikkea mahdollista jos vähänkään antaa löysiä. Eli kun kerran ostaa jotain mitä pyytävät niin sitten halutaan koko ajan lisää. Halutaan se pikkuauto JA jätski JA reppu JA kynä JA ... Yhden asian saaminen ei edes aiheuta iloa, vaan vain pettymyksen siitä kun ei saanut niitä kaikkia muita haluttavia asioita. Helpompi siis on yleensä olla ostamatta mitään ja sitten ne saamiset ovat harvinaista herkkua joista lapsi tulee iloiseksi.