Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

2-vuotiaan pitkät nukutusajat, apua!

13.08.2009 |

Hei,



Tyttäremme 2 v. on kehitellyt yöunillemenosta aivan käsittämättömän tapahtuman. Ennen tätä vain äiti kelpasi nukuttajaksi, isä ei lainkaan. Nukahtaminen tapahtui n. 20-30 minuutissa.



Nyt kun minä yritän nukuttaa, nukahtaminen kestää vähintään tunnin, silloinkin todella tuskaisesti. Kun taas isä nukuttaa (nyt kelpaa nukuttajaksi), nukahtamiseen menee max 15 min. Hieman epäreilua ja outoa! Lapsen sänky on meidän vieressä ja nukuttaminen tapahtuu pötkötellen eli lapsi omassa sängyssä ja aikuinen omassa.



Lapsi on kanssani yleensä rauhallinen siihen asti kun valot sammutetaan. Sitten alkaa show. Pölinää, pulinaa, lauleskelua, möyhintää, kiehnäystä äidin viereen, takaisin omaan sänkyyn, äidin naaman tökintää jne. jne. Olen yrittänyt meditoida ja esittää nukkuvaa ja ajatella positiivisia ajatuksia nukuttaessa mutta ne eivät vaikuta mitään. Ja isän kanssa nukahtaa kuin enkeli.



Onko vastaavanlaisia kokemuksia? Haluaisin kuitenkin nukuttaa itsekin lasta., mutta en niin että molemmilta menee hermot.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
13.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla ei hermot kestäis nukuttamista. LÄhinnä varmaan sen vuoksi, että hoidan lapsia kotona (2v ja 4v. Kun ilta tulee oon jo niin kaikkeni antanut, että tekee mieli vaan lykätä lapset sänkyihinsä ja vetää ovi kiinni. Ja niin meillä aina tehdäänkin. Jos alkaa kuulua itkua tai muuta huutelua, niin sitten käydään katsomassa ja sanotaan "nyt nukutaan". Hyvin on toiminut.

Vierailija
2/11 |
14.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä myös puolitoistavuotias poika ihan vaan viedään omaan sänkyynsä ja toivotetaan hyvät yöt. Sen jälkeen hän jää itsekseen nukahtamaan. Yleensä simahtaa saman tien.



Joskus kaverilla on vielä hiukan vauhti päällä ja saattaa itsekseen höpötellä ja touhuta pehmolelujen kanssa puolikin tuntia ennen nukahtamista.



Toisinaan taas häntä suututtaa nukkumaan meneminen, ja huutaa jonkin aikaa. Silloin käymme aina välillä antamassa pusun poskelle ja asettelemassa kaverin pitkäkseen. Kyllä hän sitten ennemmin tai myöhemmin nukahtaa.



Jos siihen jäisi viereen pitämään seuraa, hän ei saisi rauhoituttua. Kokeiltu on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
14.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tosin meillä ei ovea laiteta kiinni, vaan jätetään auki, niin että meidän läsnäolon voi kuulla. Meillä esikoista rupesi jossain vaiheessa pelottamaan pimeä, joten nyt ovesta tulee valoa ja lisäksi kuulee vanhempien äänet.



Se, mistä johtuu isän kelpaaminen ja äidin kelpaamattomuus, on mysteeri, joskus vaan on niin. Meillä on alusta asti nukutettu vuoroiltoina, ja välillä esikoinen protestoi, mutta tyytyy, kun tehdään niin kuin on aiottu. Jos suostuu protestointiin, protesti siirtyy johonkin toiseen asiaan.



Mulla ei todellakaan olisi kärsivällisyyttä kuvailemasi kaltaiseen nukutukseen, joten teinä opettaisin nyt lapselle uuden tavan nukahtaa itsekseen. Opetus ei ole niin kovin vaikeaa, etenkin jos teillä ei ole muita lapsia, jotka häiriintyisivät ensimmäisten iltojen protestihuudoista (tosin sekään ei ole mikään este uuden opettelulle, kyllä lapsi melko nopeasti oppii uuden tyylin eikä illat häiriinny kovin pitkäksi aikaa).

Vierailija
4/11 |
16.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kommenteista. Nyt on ilmaantunut uusi jekku - isän nukuttaessa hän nukahtaa todella nopeasti, mutta...sitten heräillään parikin kertaa 5-10 minuutin sisään. Ja lopulta kokonaisnukutustaika lähentelee sitä tuntia. Taitaa olla varsinainen isän ja äidin pyörittäjä.



Pitäisi varmaan aloittaa totuttamaan nukahtamaan itsekseen. Pelkään vain sitä, että tyttö hyppii sängystä ja alkaa puuhailemaan omiaan. Niin kuin nyt välillä tekeekin.

Vierailija
5/11 |
17.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meilläkin piti aiemmin nukuttaa neitiä (ahkeran sairastamisen vuoksi), mutta ennen kuin pikkusisko syntyi (yli 6kk sitten) päätimme että nyt saa riittää, neiti saa nukahtaa ihan itsekseen.. Puhuimme asiasta parina päivänä etukäteen ja sitten yksi perjantai-ilta teimme iltarutiinit ihan normaalisti ja toivotimme hyvät yöt ja ilmoitimme neidille että äiti & isä menee nyt olohuoneeseen ja neiti nukahtaa ihan itse. Jätimme ovan auki ja käytävään valon, tietysti neiti kuuli meidän puuhastelun ja äänet.. Useita kertoja piti käydä laittamassa peittoa paremmin tai antamassa vielä pusu, mutta yllättävän helposti meni. Suosittelen kyllä, helpottaa kummasti elämää (pikkusiskon kanssa ei enää nukutus onnistuisikaan) ja vaikka joutuisi monta kertaa sitkeästi viemään taapertajan takaisin sänkyynsä niin eiköhän se siitä hiljalleen.. :)



Mammis + tytöt 2v4kk + 6,5kk

Vierailija
6/11 |
26.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyttö on nyt mankunut useamman päivän ajan nukkumista omassa huoneessa. Niinpä siirsin eilen hänen sängyn omaan huoneeseen. Nukuttaminen meni aika ok, pientä levottomuuspompintaa oli mutta ei lainkaan syliin/kainaloon vaatimuksia. Yhden kerran heräsi hyöllä ja huuteli "äiti tule tänne". Jäi kuitenkin pienten silittelyjen jälkeen nukkumaan ja nukkui aamulla tosi pitkään. Jee! Toivottavasti tämä jatkuukin näin hyvin.



Seuraava vaihe on tuo itsekseen nukahtamisen opettelu. Varmaan vaikuttaisi positiivisesti yöllä heräilyyn, siis että lapsi osaa nukahtaa uudelleen ilman äidin apua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen kuin edelliset vastaajat, mutta jokaisella perheellä on ne omat tyylinsä. Meidän perheessä kumpikin lapsi (tyttö 4,5 v. ja poika 2 v.) nukutetaan edelleen. Erilaisia vaiheita on ollut, mutta iltasadun lukemisesta molemmille lapsille koko perheen yhteisessä makkarissa emme luovu noin vain! Tietenkään nukuttaminen ei ole aina ollut helppoa ja joskus nytkin homma kestää, mutta useimmiten ei (riippuu lähinnä, onko esikoinen nukkunut päiväunet vai ei).



Meillä nuorimmainen on nukkunut aina pääosin omassa sängyssä vanhempien sängyn vieressä, kun taas vanhempi siirtyi omaan sänkyyn vasta 2-vuotiaana. Nukutamme nuorimmaisen määrätietoisesti, mutta hellästi esim. kättä lantion päällä pitämällä, jos ei meinaa rauhoittua. Niin ikään pidämme makkarissa himmeän yölampun lattialla palamassa läpi yön. Kumpikaan lapsi ei ole halunnut nukahtaa pilkkopimeässä, joskin myös liika valo voi häiritä.



Vauvaiässä siirsimme nyt 2-vuotiaamme omaan parisänkyymme nukkumaan, mutta kasvaessaan poikamme alkoi nukahtaa ja nukkua paremmin omassa pinniksessään. Meillä vauvan (ja vanhempien!) yöunta häiritsi vauvan maitoallergia.



Nauratti tuo yhden kirjoittajan mainitsema meditaatio ja nukkuvan esittäminen. Ne konstit ovat meilläkin käytössä :)



Lapset ovat pääasiassa kotihoidossa (vanhempi aamupäivisin lyhyesti päiväkodissa), mutta eipä ole tullut mieleeni, etten sen takia haluaisi heitä nukuttaa...



Nukuttamishetket ovat minun ja mieheni mielestä kallisarvoisia, ihania läheisyydenhetkiä lasten kanssa. Toistan mantraa: lapset ovat vain hetken pieniä, eivätkä varmaankaan kovin monta vuotta halua äitiä ja isiä nukuttamaan.



Hyviä yöunia toivotellen



Hannele

Vierailija
8/11 |
07.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän 6kk vanha vauveli oppi nukkumaan itse viikossa hyvin lempeän unikoulun avulla. The baby whisperer solves all your problems on loistava kirja, jonka on kirjoittanut tracy hogg. Siinä on lapsiystävällisiä neuvoja, miten opetetaan vauva/lapsi nukahtamaan itse. Siinä ei huudateta lasta ollenkaan, mikä on mielestäni hyvä juttu. Kirjassa on tehokkaita ja todella tarkkoja ohjeita. Kiukutteluitku ei pilaa lasta, mutta ei sitäkään kauaa tohdi kuunnella.. Suosittelen lämpimästi kaikille. Kaikki ystäväni, jotka ovat kokeilleet kyseisiä neuvoja, ovat olleet todella tyytyväisiä. 6kk ikäinen on vielä melko helppo opettaa, mutta onnistuuhan se toki myöhemminkin. Ihana kun lapsi osaa itse nukahtaa, niin saa omaa aikaa takaisin. =) Tuntuu että meidän poika ei nykyään edes halua, että sitä mennään häiritsemään kun hän hakee unta.. Tietty painajaiset ym on eri juttu.

Tsemppiä kaikille!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
10.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän 2v:n nukuttaminen on kanssa aikamoinen show ja omaan huoneeseen ei ole mahiksia päästä vielä aikoihin, meillä kun on yks makkari alhaalla ja toinen ylhäällä. Nukkuu junnusängyssä meidän sängyn ja seinän välissä. Yksin ei sänkyyn voi jättää kun ei pysy siellä... Pinnasängystä siirryttiin pois jo alle vuoden ikäisenä kun vain huusi ja huusi siellä, laitakammoko kenties kuka tietää mutta yöt rauhoittuivat sängyn vaihtamisesta.



Olisi mukava saada poika oppimaan nukahtamaan omia aikojaan omaan sänkyyn ja tuo yllämainittu kirja alkoikin kiinnostamaan, ei vain löytynyt paikallisesta kirjastosta kuin suomennettu versio Opi kuuntelemaan vauvaasi samalta kirjoittajalta.

Vierailija
10/11 |
26.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

se "opi kuuntelemaan vauvaasi" taitaa olla aika tarkka käännös tuosta englanninkielisestä. mut tuon kirjan voi ostaa myös netistä noin 14 eurolla. mut sen saa kai vain englanniksi... aika nopeaa sen lukee. ja nopeasti se tehos! poika osaa edelleen nukahtaa itse. :D nykyisin laitan vain sänkyyn, annan hyvänyönsuukon ja sanon hyvää yötä. joskus kun poika on hieman yliväsy tms niin joutuu hieman silittelemään et rauhoittuu. tuosta kirjasta on muuten "toddlers" versioki, jonka voi ostaa netistä. se on enemmän taaperoikäisille. ostin sen jo valmiiksi. :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
19.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

nykyään nukuttaa... ja neiti on 2v



siirtyi omaan huoneeseen kun muutettiin isompaan asuntoon. ja sit muuttu viel sänkykin isojen tyttöjen sänkyyn pari kk sen jälkeen.

alkuun meni hienosti ja nukahti aina heti.



mutta nyt ei... saa tapella ja kantaa takas huoneeseen lähes kaks tuntia. välillä kelpaa isi ja välillä äiti... tätä on jatkunut jo pitkään mut nyt sit jätettiin viel pullo pois kun kaatoi aina maidot sänkyyn. ja ei oo sitä pph:lla kaivannut moneen aikaan.