Voiko jo vauvasta päätellä jotain lapsen pippelin koosta aikuisena?

ajattelee noin? Ei sitten yhtään idioottimaisempia ajatuksia voi keksiä...oikeasti.

Meillä lapsilla on aika pienet pompulat siellä nahan alla. Toisaalta 5-v:stä näkee, että jöpöttäessään pippeli kasvaa paljon. Pienemmästä ei voi sanoa.



Isällään on samanlainen verikulli, lepotilassa pieni, mutta käyttökunnossa keskikokoinen tai vähän isompi.



Ja lapselle en tosiaan ole näistä mitään sanonut, enkä isälleenkään, mutta aika tekopyhää olisi väittää, että ei huomaa mitään ikinä.

joskus erään isovehkeisen miehen kanssa ja myöhemmin hänen poikansa kanssa ja olin surullinen pojan puolesta hänellä aivan pieni.



Joten ei ne vehkeet siirry isältä pojalle automaattisesti niin kuin ei muutkaan ulkonäölliset asiat eikä luonnekaan - jokainen on yksilö.



Me peritään ominaisuuksia kummankin vanhemman kautta. Samojen vanhempien lapset ovat eri kokoisia ja näköisiä vaikka ovat samaa sukupuolta, toki heissä on samoja piirteitä.

Kuopuspoika meni jo pienestä esikoispojan edelle pippelin koossa. Mutta nyt kun esikoinen on 15 v, voin sanoa että ei huolta!

Mulla kaksi poikaa. Nuorimmaisella on normi pili mutta vanhimmalla(5v) on tosi pieni. Kun hänellä on kylmä(esim.uimasta tullessa)niin piliä saattaa näkyä n.alle 1cm. Normi tilassa se on ehkä 2cm. Miksi en saisi olla huolestunut asiasta? Lapset on tosi ilkeitä toisilleen. Entä sitten kun koulu alkaa ja liikuntatunneilla käydään suihkussa? Siitähän muut riemastuu ja alkaa haukkuminen ja se taas tekee "hyvää" mun poikani itsetunnolle.

Mulla ainakin huoli on jo nyt. Sillä hän oli serkkunsa kanssa saunassa (7V) ja kyseli myöhemmin et miksi hänellä on niin iso ja itsellään näin pieni...?

Kannattaisiko hakeutua ammattiauttajan hoitoon?

Kuopuspoika meni jo pienestä esikoispojan edelle pippelin koossa. Mutta nyt kun esikoinen on 15 v, voin sanoa että ei huolta!

Ei sinun murehtiminen asiaa mitenkään auta! Unohda koko juttu ja anna lapsesi kasvaa ja kehittyä rauhassa! Niin autat lastasi parhaiten kasvamaan eheäksi aikuiseksi eikä niin että salaa mietit koko ajan entä jos tulee liian pieni. Kuten jo kirjoitin et asialle voi mitään niin miksi sitä murehtia.

isällänsä on omastansa (muka pienestä) selvästi trauma ja jaksaa jauhaa. En todellakaan halua, että pojistani tulee samanlaisia häpeileviä, huonoitsetuntoisia tuossa suhteessa. Ja juju on siinä, että ei sillä isälläkään niin pieni ole, mutta paha asenneongelma.

Luonnotonta kiinnostusta avaajan uteliaisuus.

Ja äitinä sitä aina miettii, että miten pojat tulevat pärjäämään, miesten suhteen toi leikkuri on niin armoton.



En ainakaan itse koe mitään seksuaalista intoa pohtiessani poikani pippeleitä, mutta toivon tosi paljon, että pikkupippelisen esikoiseni vehje kasvaa. Hän on muutenkin niin herkästi itseensä ottavaa tyyppiä, että surettaa nyt jo, jos seksielämänsä on sitten ahdistavaa pienen koon vuoksi.

pippelin koosta, että se on ihan niinkuin muutkin ruumiinosat, joillakin on pieni nenä ja toisella iso, joku on pitempi ja toinen lyhyempi ja niin edelleen.



Ei alakoululainen osaa yhdistää pippelin kokoa ja seksiä, jos ei ole jotain tirskumisjuttuja oppinut isommiltaan. Sitäpaitsi se pieni lepokoko ei mitenkään kerro siitä, etteikö erektiossa löytyisi pituutta

Siis lepotilassa ja etenkin jos on kylmä niin se on aivan mitättömän kokoinen. Koko komeudessaan se on sitten suunnilleen keskivertoa, ei iso muttei mikään poikkeuksellisen pienikään. Tuskin se miehelleni on mikään ylpeydenaihe muttei hän sitä mitenkään häpeile, eikä seksielämämme ole tästä mitenkään kärsinyt. Näitä juttuja lukiessa saa kuvan että elämä olisi suunnilleen pilalla...? Jos on muuten hyvä itsetunto niin eipä sitä sen enempää kannata surra.

Ensimmäinen järkeenkäypä selitys avioliitolle minkä olen eläessäni kuullut löytyi täältä.

Ensimmäinen järkeenkäypä selitys avioliitolle minkä olen eläessäni kuullut löytyi täältä.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2009 klo 12:09"]

Siis lepotilassa ja etenkin jos on kylmä niin se on aivan mitättömän kokoinen. Koko komeudessaan se on sitten suunnilleen keskivertoa, ei iso muttei mikään poikkeuksellisen pienikään. Tuskin se miehelleni on mikään ylpeydenaihe muttei hän sitä mitenkään häpeile, eikä seksielämämme ole tästä mitenkään kärsinyt. Näitä juttuja lukiessa saa kuvan että elämä olisi suunnilleen pilalla...? Jos on muuten hyvä itsetunto niin eipä sitä sen enempää kannata surra.

[/quote]

Kyllä se oikean kokoinen muna miehellä on jotain niin ihanaa ettei sitä voi väheksyä. Jos sopii hyvin yhteen sieltä. Eli minulle sopiva, ei välttämättä iso eikä todellakaan pieni eikä lyhyt. Yli 40 vuotta meni ennen kuin sellaisen löysin, mutta voi siskot, sillä on kyllä väliä! :)

[quote author="Vierailija" time="13.08.2009 klo 10:26"]

ajattelee noin? Ei sitten yhtään idioottimaisempia ajatuksia voi keksiä...oikeasti.

[/quote]

Ei oo turhaa miettimistä! Mies voi saada tosi onnellisen parisuhteen jos on hyvä seksissä ja muutenkin mukava. Kyllä työkalut ratkaisee hommassa ku hommassa!

[quote author="Vierailija" time="13.08.2009 klo 10:29"]

joskus erään isovehkeisen miehen kanssa ja myöhemmin hänen poikansa kanssa ja olin surullinen pojan puolesta hänellä aivan pieni.

Joten ei ne vehkeet siirry isältä pojalle automaattisesti niin kuin ei muutkaan ulkonäölliset asiat eikä luonnekaan - jokainen on yksilö.

Me peritään ominaisuuksia kummankin vanhemman kautta. Samojen vanhempien lapset ovat eri kokoisia ja näköisiä vaikka ovat samaa sukupuolta, toki heissä on samoja piirteitä.

[/quote]

Kiitos vastasit juuri mieltäni askarruttaneeseen seikkaan!

Olen miettinyt samaa, anteeksi nyt vaan. Miehelläni keskikokoinen, levossa kuitenkin ihan olematon. Pojallani pienestä asti ollut mielestäni reilumman kokoinen kun monella muulla samanikäisellä. Olen sitä mieltä, että ei ole tässä asiassa tullut isäänsä. Ja melkein pelottaa, jos saamme toisen pojan, kun tiedän kuinka paljon isänsä asiasta on kärsinyt nuorena.

, Toiseksi ketju toi mieleeni nuoruuteni ihastuksen, jolla oli todella pieni. Kertakaikkia613an. Juhlakunnossa kuin etusormeni. Tämä mies aikuisena juoppo, ylilihava sinkku, vaikka teininä oli oikea komistus. Olen aivan varma, että tässä tapauksessa asioilla on yhteys, hän häpesi itseään ja kesti kauan ennen kun sain edes koskea.

Huoh, mitäpä jos opettaisitte lapsillenne ettei hyvän elämän eläminen ja kumppanin saaminen ole mistään peniksen koosta kiinni. Vaikkakin se taitaa olla mahdoton ajatus jos asenne on samanlainen kun osalla täällä kirjoittavista on. Se että pienen lapsen sukuelinten koko korreloisi jotenkin tulevan elämänlaadun kanssa on järjetön ajattelumalli. Ja se että aikuiset ihmiset moista vaivautuu edes ajattelemaan menee jo yli ymmärryksen. Kyllä sen hyvän tai heikon itsetunnon täytyy johtua jostain muusta kuin jalkovälistä, tai muuten ollaan saatu kyllä todella huonot henkiset eväät kasvatuksessa. Hävettää teidän umpimielisyytenne puolesta.

Terv. Keskimittainen mies, tyytyväinen (seksi)elämäänsä

Eiköhän lapsen kehittyminen ole aika yksilöllistä ja siihen vaikuta molempien vanhempien geenit. http://tinyurl.com/tarinoita

voi