kuka jättää ekaluokkalaisen koulumatkalle jo toisena päivänä yksin

Ei vaan olen ollut jo pidempään työttömänä ja opiskelijana -onneksi mieheni on töissä

- -

Oletko sinä paikalla kun lapsesi tulee koulusta kotiin vai oletko hankkimassa statusta ja omaa aikaa töissä ja jätät lapsesi heitteille koulun jälkeen.

Sitä on helppo siellä kotisohvalla kiillottaa kruunuaan ja puhua statuksesta ja omasta ajasta, työttömänä! Tajuat varmaan että kaikki tämän maan äidit tai isät ei noin vaan voi heittäytyä työttömäksi ja sitten arvostella toisia.

Mun lapsen ei tarvinnut olla yksin, joko vein kouluun töihin mennessäni tai aamupäivähoitoon. Samoin haettiin kotiin eka vuosi. Toisena vuonna sai tulla yksin ip-kerhosta kotiin keväällä.

Lapsi pärjää kyllä yksin tunnin pari, mutta sen pidempiä ei aikoja ei alakoululaisen tulis yksin olla. Mä olen järjestellyt töitäni niin ( vaihdoin ennen lapsen koulun työpaikkaa ja työtä) ettei lapsen tartte olla paljon yksin, joko mies tai mä tullaan ajoissa kotiin.

yksin kotona. Ei Suomessakaan saa puhua puhelimessa ajon aikana mutta moni puhuu. Ei laki ole mikään tae että kukaan ei ole yksin kotona.

oleva kypsä olemaan yksin. Suomessa ylpeillään, että ykskaks tiukasti suojellut ja hoidetut lapste pärjäävätkin yksin koko päivän, heti maagisesti kun koulu alkaa. Valtavaa kehityshyppäystä vaatisi, jotta se oikeasti olis mahdollista. Eihän lasten kurittamisen kieltäminenkään ole sitä kokonaan poistanut, mutta ei kuritus ole enää yleinen kasvatuskeino, eli kyllä laki auttaa muuttamaan myös mielipiteitä, jollei pystykään kokonaan lopettamaan.

En ole masentunut enkä uupunut enkä hukassa, vai mitä meidän aiemmassa viestissä ajateltiinkaan olevan. Ihan hyvässä ammatissa, kolme lasta ja omakotitalo. En syö mielialalääkkeitä, elooni olen oikein tyytyväinen.



Ekaluokalta lähtien olen ollut iltapäivät yksin kotona viiteen asti. Äiti järjesti paikan iltikseen, mutta kävin siellä parina päivänä ja kyllästyin. Ilmoitin että olen mieluummin yksin kotona. Äiti jätti välipalan jääkaappiin ja touhuilin yksikseni niitä näitä. Välillä olin kaverin luona, mutta yleensä yksin.



Mulle tämä sopi ihan hyvin, koska tykkään muutenkin olla itsekseni. Osasin lukea, joten kirjoja kului. Vähän myöhemmin (ehkä 4. luokalla) aloin käydä koulun jälkeen kaupassa jos tarvis. Ruokaa en saanut itse laittaa, mutta muuten auttelin kotihommissa (äiti yh) ja mitä milloinkin.



On tämä tietysti saattanut jättää jotain traumoja alitajuntaan, mutta ainakaan itse en niitä tiedosta. Vähän laiskanläntä musta on kasvanut, mutta en usko sen johtuvan tuosta yksinolosta ;-)



Oma esikoiseni lähti eilen ekaluokalle ja hänellä on kotona äiti odottamassa koulun jälkeen, koska olen hoitovapaalla. Olen tyytyväinen, koska tämä lapsi ei haluaisi olla hetkeäkään yksin. On van sellainen. Pikkusisko jää niinkin yksin, mutta isompi ei. Jos olisin töissä, yrittäisin järjestää niin, että joku on kotona häntä vastaanottamassa.



Eli lapsen mukaan pitäisi mennä, minusta. Koulumatkasta en itse voi sanoa juuta enkä jaata, koska meillä se on vain parisataa metriä ja ikkunasta näkyy koko matka. Koululainen kuulemma menee yksin. Minusta oikein loistava tapa kasvattaa reviiriään, turvallisesti äidin katsoessa ikkunasta.

laitoin ekaluokkalaisen menemään toisena koulupäivänä kahden samanikäisen luokkakaverin kanssa. Olen aamuisin kotona ja samoin kun koulut loppuu kotona, teen lapsen koulunkäynninaloituksen vuoksi ainoastaan 4 h /päivä töitä. Eli lapseni ei esim. huolehdi itse yksin aamulla lähdöistä ja olen aina koulun loputtua kotona.



Mutta en vie koulumatkoja. Koulumatka on toista reittiä pitkin 250 m ja toista reittiä 400 m. Reitti on erittäin lyhyt, tuttu ja turvallinen. Lapsi käynyt monesti koulunpihalla leikkimässä kavereiden ja vanhempien kanssa. Ja koulumatkat taittuvat todellakin yhdessä kahden luokkakaverin kanssa. Kukaan heistä ei halunnut enää toisena koulupäivänä saattajaa. Ja meillä ei lapset päätä mikä on lapsen parhaaksi, vaan aikuiset, mutta mielestäni 7 v- osaa kulkea 200-400 metriä turavallista tietä yksin.



Älkää yleistäkö, että kaikki yksin kulkevat ekaluokklaiset on heitteillejätetty! Mielestäni se osoittaa tyhmyytta. Riippuu niin tapauksesta. Kaikilla ei ole pitkä ja vaarallinen koulumatka.



Lapseni kulkee koulumatkan ilman saattajaa, mutta olen erittäin huolehtivainan ja vastaantuntoinen vanhempi.

Se on niin lapsesta kiinni. Esikoista en olisi jättänyt.

Ei vaan olen ollut jo pidempään työttömänä ja opiskelijana -onneksi mieheni on töissä - - Oletko sinä paikalla kun lapsesi tulee koulusta kotiin vai oletko hankkimassa statusta ja omaa aikaa töissä ja jätät lapsesi heitteille koulun jälkeen.

Sitä on helppo siellä kotisohvalla kiillottaa kruunuaan ja puhua statuksesta ja omasta ajasta, työttömänä! Tajuat varmaan että kaikki tämän maan äidit tai isät ei noin vaan voi heittäytyä työttömäksi ja sitten arvostella toisia.

Puolustauduin vain koska minua tuntemattomat arvostelevat minun äitiyttäni ja tapaani kantaa lapsistani vastuuta .

Enkä minä heittäytynyt työttömäksi. Olen omaa korttani tämän yhteiskunnan hyväksi kantanut jo yli 25 vuotta tekemällä ihan oikeata työtä. Myöhemmälläkin iällä voi opiskella, ja samalla katsoa pienten koululaisteni perään.

Ja ei, minun ei tarvitse kiillottaa kruunuani - tiedän, että olen erittäin hyvä äiti ja puoliso sekä tämän mahtavan maamme yhteiskunnan jäsen. Oletko sinä?

ap:n kuvailema tilanne oli vaarallinen. Nyt tyton pelasti ap:n sisko, joka oli kunnon kansalainen ja auttoi tyton oikeaan paikkaan. Mitapa jos tyton olisi "pelastanut" vaikkapa pedofiili (turha vaittaa, etta Suomi on niin turvallinen maa, ja tallaista ei voisi tapahtua). Olisi vaan ensin lohduttanut ja sitten sanonut, etta etsitaanpa koulu. Lahtihan tama pieni ekaluokkalainen ihan luottavaisin mielin ap:n siskon mukaankin. Eli ei riita pelkastaan se, etta lapsi osaa kulkea yksin kouluun. Kyse on myos vastuusta ja lapsen turvallisuudesta. Ja tama vastuu on vanhemman.



No, nyt en ota kantaa eri maiden lakeihin, vaikka asunkin ulkomailla. Mutta jotain haikkaa on yleisessa mielipiteessa Suomessa, etta mita nuorempana itsenaistyy, sen parempi. Meita suomalaisia aiteja asuu maailmalla monta, ja lahestulkoon jokainen on muuttanut kasitystaan tasta asiasta, ja on sita mielta, etta Suomessa lapsen oletetaan itsenaistyvan liian aikaisin.



Kylla lapseen valilla luotetaan liikaa. Olin viime kesana Suomessa, kun ulkoa alkoi kuulua itkua. Siella itki n.2-vuotias pieni tytto, jolla oli viela tuttikin suussa. Eli siis todella pieni ihminen. Han oli eksynyt. Eika edes tiennyt mista suunnasta oli tullut. No, me lahdimme koko perheen voimin etsimaan kaikki naapurit lapi. Oli aika tiheasti asuttu alue. Lapsen koti loytyi noin 500m paasta. Loytopaikan ja kodin valissa oli autotie, metsa ja kavelytie. Aiti oli huomannut lapsen kadonneen, ja oli kaynyt naapurissakin kyselemassa, joka oli todennut, etta ei ole nakynyt. No, aiti paatti sitten, etta kai se lapsi jossain on leikkimassa ja tulee itse takaisin ja oli mennyt takaisin sisalle jatkamaan puuhiaan. Kertoi taman siis itse meille. Todella luottavaista touhua.

Kyllä lapsi voi eksyä vaikka reitti olisikin tuttu. Eikä kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta saattaa lasta kouluun. Moni työ kun alkaa klo 8..

Mutta ei se välttämättä ollut eksynyt, vai oliko siskosi kysynyt mikä lapsella on?



Itse mä pillitin joka kerta kun luulin myöhästyväni. Mulle oli kauhistus ajatellakin että myöhästyn. Sitten juoksin itku silmässä koulumatkan että en vaan myöhästy. Ikinä en myöhästynyt.

mutta meillä onkin koulumatkaa 300m eikä yhtään autotien ylitystä, joten uskalsin päästää yksin matkaan.

Kyllä kai siihen ekaan viikkoon voisi panostaa sen verran, että joku saattaa lapsen kouluun. Jos ei vanhempi itse mitenkään pysty niin sopii vaikka että voi mennä jonkun kaverin kanssa yhdessä.

ole mahdollisuutta olla saattelemassa lapsia kouluun ja takaisin, jotkut käyvät töissä..

olisin mennyt toisena päivänä saattamaan. Kouluun on tosin vain 500 metriä ja lapsi meni kaveriporukassa kouluun.

systeriltä tuli viesti. Oli käymässä kaupassa ja matkalla oli pelastanut itkevän ekaluokkalaisen, kun oli eksynyt matkalla. Meillä koulut alkoi eilen, joten on kyllä heitteillejättöä jättää kulkemaan yksin jo toisena päivänä, jos etukäteen ei ole koulumatkaa riittävästi harjoiteltu. Asuu aika taajaan rakennetulla alueella, jossa on paljon pikkuteitä. Kaupalta on kouluun matkaa muutama sata metriä, joten ei se koulu edes näy.

Olen kotona enkä saattanut poikaani kouluun. Matkaa on alle kilometri eikä tietä tarvise ylittää. Syy miksi en saattanut poikaani oli - poika kielsi ehdottomasti! Hän halusi mennä yksin, siitnä ei äidin anelut saattamisesta auttanut yhtään...

tuli muuten jo eilen yksin kotiin koulusta. Huikkasi vain taloon tullessaan, etta moi mä tulin!

Siis minä ainakin. Lapis oli kulkenut matkaa itsenäisesti jo vuoden verran niin mitä sitä saattelemaan. Enemmän lapsi tykkäsi siitä että olin joskus yllärinä odottelemassa iltapvällä koulun pihassa.

Ja syy oli että lapsi ei löydä koulua. Sisko oli hankalassa tilanteessa, kun siinä n. 1/2 km:n säteellä on 2 koulua, eikä sisko oikein saanut selville, että kumpaan kouluun pitäisi saatella. Mutta olivat löytäneet oikean koulun, lapsi sentään tunnisti rakennuksen.



Onhan ihmisillä työnsä, mutta pitäisi sitten vaikka joku naapurin mummo hankkia saattajaksi ekan viikon ajaksi. Tuolla alueella aika harvalla on ihan suora tie sinne kouluun vaan teitä on tosiaan paljon ja tiheässä. Koulut ei ole päätien varrella vaan sivussa.

mutta itselläni ainakin on osa kesälomasta nyt, kun lapsi aloittaa koulutiensä.

tänään lähti ekaluokkalainen kouluun reppu vaan heiluen. Tosin koulumatka on ehkä 300 m.



Olisin voinut ja ehtinyt viemään, mutta itse halusi mennä.