G: Koulutuksesi/ammattisi sinä, joka et aina halua vastata puhelimeen?
ja luonteesi?
akateeminen nörtti, ei kovin sosiaalinen
Kommentit (16)
Pitääkö aina muka vastata puhelimeen?
töissä it-nörttinä
Sosiaalinen. En vaan jaksa aina kuunnella löpinöitä-> en vastaa. Toisinaan en pysty koska teen muita tärkeämpiä juttuja.
Vieläkö joku jaksaa pitää omituisena sitä että ei aina vastaa puhelimeen. Voi halleluja sentään.
Itse olen kätilö, enkä todellakaan vastaa aina puhelimeen. Se on äänettömällä pääasiassa ja töissä suljettuna. En vastaa juurikaan outoihin numeroihin. Mulla on tallennettuina puhelimeen tärkeät numerot joten tunnistan kyllä jos äiti, kaverit, mies tai töistä soitellaan ja niihinn tietysti vastaan. Mutta oudoissa numeroissa on usein töykeitä sinnikkäitä puhelinmyyjiä, joten siksi en enää vastaa niihin. Heille kun ei eil kelpaa. Pakko aina lätät lopulta luuri korvaan. Helpompaa siis olla vastaamatta.
Ei johdu mistään epäsosiaalisuudesta vaan puhtaasti siitä että aina ei ole sopiva hetki vastata. Soitan kyllä aina takaisin. On toki ne muutamat henkilöt joiden puhelut otan aina.
kotona vastaan vain tekstareihin ja e-maileihin
Itse en vastaa puhelimeen silloin jos vauvan hoitaminen on pahasti kesken (esim. imetän makuullaan sängyssä ja puhelin on toisessa huoneessa) tai jos olen juuri vaihtamassa vaippaa (vauva alasti hoitopöydällä) yms. Koulutus proviisori ja ikää 30+
olen myös pienten lasten äiti, eikä minulla todellakaan ole aina aikaa illat pitkät päivien päätteeksi keskustella jonkun lapsen asioista puhelimessa. Tietysti jos jotain erityistä on ollut, niin pidän puhelinta silmällä tavallista tarkemmin. Mutta normaalissa tilanteessa minusta virka-aika riittää siihen aivan hyvin. Vanhemmat aika hyvin ilmoittelevat poissaoloista ym. tekstiviesteillä. En soita takaisin tuntemattomiin numeroihin, enkä ole tallentanut oppilaiden vanhempien numeroita puhelimeeni. Ilmoitin joulukuussa numeroni mainontakieltoon ja äkkiä se tepsi, yhtään soittoa ei sen jälkeen ole tullut puhelinmyyjiltä. Suosittelen muillekin, jotka eivät jaksaisi vastailla niihin iänikuisiin lehtimyynti- ym. soittoihin.
Sitäpaitsi minustakaan ei ole ollenkaan välttämätöntä aina olla puhelimen ulottuvissa.
Luonteeltani sosiaalinen, mutta tarvitsen yksinäisyyttä ja rauhaa ladatakseni akkujani.
Iltaisin henk.koht. kännyyn soittelee lähinnä kaverit ja sukulaiset, mutta jotenkin sen verenpaineet ei meinaa illalla enää kestää puhelimen soittoääntä. päivät menee puhelimen piristessä, parhaimmillaan soi kolme puhelinta stereona ja yrität samalla palvella kasvotusten asiakasta... Joskus on iltaisin niin rikki puhelimen ääneenä, että meinaa rikkoa sen laitteen sen soiton takia.
Myöskään mieheni ei vastaa aina puhelimeen edes parhaille kavereilleen. Hän on myyntipäällikkö ja myös varsin sosiaalinen tapaus.
/ toiminnanjohtaja. En tosiaankaan ole kovin sosiaalinen, mutta se ei ole syynä siihen että en vastaa puhelimeen (joka usein pitkät pätkät äänettömänä), vaan se että pikkulapsiperheessä elämä on yhtä juoksemista ja kun kakrut saa vihdoin unten maille, olen itsekin jo tosi poikki.
luonteeltani suht sosiaalinen. En todellakaan vastaa puhelimeen kuin joskus, en vaan tykkää jutella puhelimessa kovinkaan usein ja tapaan ihmisiä mieluummin livenä. En myöskään vastaa viesteihin läheskään aina, ainakaan heti. Kaipaan aikaa jolloin ei ollut kännyköitä!!!
Töissä en aina kerkiä vastaamaan puheluihin, tekstiviesteihin tai sähköposteihin, varsinkaan henkilökohtaisesti, mutta en aina edes vähempiarvoisiin töihin liittyviin.
Kotona vastaan aina, paitsi työjuttuihin vastailen joskus viivellä, että edes joskus voin olla yksin perheen käytettävissä.
en vastaa esim kaupassa tms, mutta soitan kyllä takaisin