Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla vastaavanlaisia uhmaikäisiä..?
09.08.2009 |
Taas pitää lähteä kysymään, kun en juuri muita samanikäisiä lapsia näe (etenkin nyt, kun pk:t ovat vielä kiinni)... poikamme on aina ollut temperamenttinen ja nyt 3.5 veenä ne ovat katastrofaalisia. Poika on muuten normaalisti kehittynyt ja iloinen, mutta pienikin väsymys ja kaikki on ihan katastrofaalista - saa siis raivareita, joissa huitoo tunnin ajan, ja potkii, niin, että en pysty kuin pitämään niin lujasti kiinni, ettei satuta itseään. (Itse asiassa joskus jopa pyytää, että hänet ns. sidotaan syliin kiinni, kun ei muuten osaa kiukkuaan käsitellä.)
Eli - onko tämä normaalia?? se on nykyään lähes jokapäiväistä.
Toisekseen, esim. tänään olimme hänen harrastuksessaan, missä on suunnilleen samanikäisiä lapsia 20. Hän on ainoa, joka saa hirveät raivarit jossain vaiheessa eikä suostu enää mihinkään. Tämän vuoksi mietinkin, että onko se normaalia, kun ei muilla koskaan näytä samanlaista olevan :/
(ja eikai harrastuksia pidä tämän vuoksi lopettaa, kohta hän ei käy missään, tai me emme käy, jos annamme tämän rajoittaa elämäämme)
-ap
Kommentit (18)
ja kahea meno koko ajan! Vilkas on, mutta toisaalta taitava ja omatoiminen. Mutta juuri nuo raivarit ja jääräpäisyys koettelevat vanhempien voimia. Tänään jouduimme poistumaan lasten konsertista kesken kaiken, kun poika ei totellut yhtään mitään.
Epäilen, että tämä on uhmaa. Murrosikää odotan jo valmiiksi kauhulla;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku spostiosoite, jos löytyypi :D
Kotona meillä menee ihan ok, tai näin olen luullut, mutta edelleen - kun ollaan jossakin ja katselen muita samanikäisiä, niistä ei yksikään tunnu saavan samantasoisia raivareita...
anteeksi nyt, mutta lohduttavaa kuulla, että joku muukin joutuu poistumaan paikoista raivareiden takia...:)
Voimia sinne :D
-ap
ja kahea meno koko ajan! Vilkas on, mutta toisaalta taitava ja omatoiminen. Mutta juuri nuo raivarit ja jääräpäisyys koettelevat vanhempien voimia. Tänään jouduimme poistumaan lasten konsertista kesken kaiken, kun poika ei totellut yhtään mitään. Epäilen, että tämä on uhmaa. Murrosikää odotan jo valmiiksi kauhulla;)
kun annan sille pillimehun et verensokeri nousee.. mut kyse onkin paaaljon pienemmästä ja oikeestaan ei enää tuota konstia oo pitkiin aikoihin käytetty.. mut kun verensokeri oli taas ok niin sitten kiukkukin laantui pian.
ns. kiukkupäivänä syödä. Mutta todettava sekin, että kun ikää tulee lisää niin keinot vähenevät, eivät auta enää lahjomiset, uhkailut tai pillimehut :(
-ap
kun annan sille pillimehun et verensokeri nousee.. mut kyse onkin paaaljon pienemmästä ja oikeestaan ei enää tuota konstia oo pitkiin aikoihin käytetty.. mut kun verensokeri oli taas ok niin sitten kiukkukin laantui pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voimakkaita uhmakohtauksia. Raivosi, huusi, kieri lattialla jne. Järjesti niitä myös yleisillä paikoilla. Muuten oli kiltti ja kiva lapsi, mutta ne kamalat raivarit söivät voimia meiltä vanhemmilta ja usein mietin että onko se enää normaalin rajoissa. Nyt kun poika täytti 4 v, niin se helpottui. Tempperamenttia löytyy vieläkin mutta ei enää lattialla kierimistä, tavaroiden heittelyä ja huutamista. Tässä yks päivä vasta oikein pysähdyin miettimään miten seesteistä meillä nykyään onkaan : ) (tyyntä myrskyn edellä) Nykyään pojan kanssa voi sopia ja neuvotella asioista eikä kaikki pääty aina raivoamiseen.
Lohtua siis teillekin; se helpottaa iän myötä!
on ollut 1vuotiaasta eteenpäin erilainen lapsi. Raivarit ovat olleet jotain ihan omaa luokkaansa 8tunnin huutamista, raivoamista, ei mitään kontaktia ulkomaailmaan ym) Hakeuduimme lapsen ollessa 2,5 vuott tutkimuksiin, koska AP:n lailla kävi mielessä, että onkos tämä nyt ihan normaalia?
Lapsellamme on luultavasti jonkin adteinen tarkkaavaisuushäiriö. Hän myös osaa keskittyä esim palapeleihin tosi pitkää, mutta se ei kuulemma pois sulje tuota diagnoosia. Raivareiden kanssa on nyt oppinut elämään! Niitä tulee onneksi koko ajan vähemmän ja nyt selkeästi ajoittuu väsymyksen kanssa samoihin hetkiin.
Tänään oli taas melkoinen ilta: ensin huudettiin ovenkahvassa roikkuen, että pitää päästä ulos leikkimään, eikä halua mennä nukkumaan, sitten huudettiin kun piti syödä iltapalaa ja maitoa ei ollut tarpeeksi ja ei halunnut syödä, mutta ei halunnut myöskään poistua pöydästä. Sitten huudettiin kun joudutiin ottamaan juhlapaita pois iltapalapöytään, sitten huudettiin kun maitoa tippui pisara mahalle, sitten huudettiin kun piti riisua loputkin vaatteet ja mennä suihkuun. Suihkuun vietiin väkisin, toisesta kädestä kiinni pitämäälä, huudettiin "ei saippuaa, ei saa kastella tukaa" sitten huudettiin kun piti pestä hampaat, sitten huudettiin kun ei luettu kuin yksi iltasatu, sitten huudettiin kun oli vääränaliset yöhousut, sitten huudettiin kun ei saatu enää toista lasia vettä, sitten huudettiin kun ei haluttu mennä sänkyyn! HUOH ja nämä kaikki olivat siis erillisiä suuttumuksia ja huutoraivareita.
Noh, mutta tämä nyt oli huono ilta. Hyvällä tsäkällä huomenna ei tule raivareita. AP:lle vinkki, ole nopea ja ennakoi raivarit. Jos niitä oppii ennakoimaan (esim näkee maito tipahtavan mahalle, äkkiä paperi ja pyyhkii sen pois, ennen kun raivari tulee) niin se helpottaa hieman.
Olen minkäkin huomannut, että vähän jokatoinen luulee lapsensa olevan tempperamenttinen ja uhmakas ja saavan "raivareita" Hyvänä esimerkkinä eräs nainen puistossa näki 1,5 vuotiaan pienemmän lapseni heittäytyvän maahan, kiukuttelevan ja hieman pyristelevän. Hän toetsi,etä "ohos, ompas pojalla tahtoa ja uhmaa" :) itse emme olleet koskaan huomanneet tuolla kuopuksellamme mitään uhmaa, hyvin on kiltii ja rauhallinen poitsu :) mutta se riippuukin vähän siitä, että mihin vertaa. Esikoinen on ollut niin hurja, että kuopuksenkin luonne tuntuu maailman helpommalta, vaikka todellisuudessa saattaakin olla normaalia tempperamenttisempi hänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ollut 1vuotiaasta eteenpäin erilainen lapsi. Raivarit ovat olleet jotain ihan omaa luokkaansa 8tunnin huutamista, raivoamista, ei mitään kontaktia ulkomaailmaan ym) Hakeuduimme lapsen ollessa 2,5 vuott tutkimuksiin, koska AP:n lailla kävi mielessä, että onkos tämä nyt ihan normaalia? Lapsellamme on luultavasti jonkin adteinen tarkkaavaisuushäiriö. Hän myös osaa keskittyä esim palapeleihin tosi pitkää, mutta se ei kuulemma pois sulje tuota diagnoosia. Raivareiden kanssa on nyt oppinut elämään! Niitä tulee onneksi koko ajan vähemmän ja nyt selkeästi ajoittuu väsymyksen kanssa samoihin hetkiin. Tänään oli taas melkoinen ilta: ensin huudettiin ovenkahvassa roikkuen, että pitää päästä ulos leikkimään, eikä halua mennä nukkumaan, sitten huudettiin kun piti syödä iltapalaa ja maitoa ei ollut tarpeeksi ja ei halunnut syödä, mutta ei halunnut myöskään poistua pöydästä. Sitten huudettiin kun joudutiin ottamaan juhlapaita pois iltapalapöytään, sitten huudettiin kun maitoa tippui pisara mahalle, sitten huudettiin kun piti riisua loputkin vaatteet ja mennä suihkuun. Suihkuun vietiin väkisin, toisesta kädestä kiinni pitämäälä, huudettiin "ei saippuaa, ei saa kastella tukaa" sitten huudettiin kun piti pestä hampaat, sitten huudettiin kun ei luettu kuin yksi iltasatu, sitten huudettiin kun oli vääränaliset yöhousut, sitten huudettiin kun ei saatu enää toista lasia vettä, sitten huudettiin kun ei haluttu mennä sänkyyn! HUOH ja nämä kaikki olivat siis erillisiä suuttumuksia ja huutoraivareita. Noh, mutta tämä nyt oli huono ilta. Hyvällä tsäkällä huomenna ei tule raivareita. AP:lle vinkki, ole nopea ja ennakoi raivarit. Jos niitä oppii ennakoimaan (esim näkee maito tipahtavan mahalle, äkkiä paperi ja pyyhkii sen pois, ennen kun raivari tulee) niin se helpottaa hieman. Olen minkäkin huomannut, että vähän jokatoinen luulee lapsensa olevan tempperamenttinen ja uhmakas ja saavan "raivareita" Hyvänä esimerkkinä eräs nainen puistossa näki 1,5 vuotiaan pienemmän lapseni heittäytyvän maahan, kiukuttelevan ja hieman pyristelevän. Hän toetsi,etä "ohos, ompas pojalla tahtoa ja uhmaa" :) itse emme olleet koskaan huomanneet tuolla kuopuksellamme mitään uhmaa, hyvin on kiltii ja rauhallinen poitsu :) mutta se riippuukin vähän siitä, että mihin vertaa. Esikoinen on ollut niin hurja, että kuopuksenkin luonne tuntuu maailman helpommalta, vaikka todellisuudessa saattaakin olla normaalia tempperamenttisempi hänkin.
Kyllä minä jaksan niitä raivareita, kun on muutenkin vaan yksi lapsi ja mies apuna... Lähinnä se huolettaa, että onko sillä kaikki hyvin ja teenkö jotain väärin ja osaanko hoitaa nämä raivoamiset oikein... argh, pitäisi olla se 20 lasta niin ei joutaisi tälläisiä liikaa pohtimaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä helposti heittää ruokailurytmit, niin tarkkaile tosiaan liittyvätkö kiukut siihen. Minä itse olen todella herkkä verensokereiden heittelyille ja minusta tulee helposti kärttyisä ja yliväsynyt.
Voisi auttaa se, että pidät mukana rusinapurkkeja ja pillituoremehuja jos joku ateria vähän myöhästyy. Omasta lapsestasi tunnistat ensi oireet, ei tietenkään tuon ikäinen vielä osaa sanoa, että risoo kun on nälkä. Rusinat eivät auta siis enää kiukkupuuskassa, mutta puoli tuntia sitä ennen olisivat auttaneet.
Ja totta kai komennat harrastuksessakin.
tänään saattaa jopa olla, että sai raivarit kaikista samoista asioista, mitä yllä luettelit!
Itse tiedän sen, että väsymys on yksi ihan ykkössyitä raivareihin ja ennen ennakoin sen niin, että pistin päiväunille (siis jos ei ollut päiväkodissa) oikeaan aikaan - hän ei Todellakaan nukkunut, jos ei väsytänyt ja jos väsytti liikaa ei sittenkään. Plus, osaan itsekin ennakoida hyvin monia raivareita. Hirmuista taiteiluahan tämä on... Mites teillä, kun itse käytän tätä 'holdingia' ja se ihan tosissaan on joskus täysin ainoa keino, ettei toinen vahingoita itseään ja kuten mainitsin, poikamme joskus jopa pyytää sitä (kun ei osaa itse rauhottua) - onko teillä sitä käytetty?
Toinen tuosta viestistäsi - mitäs ne sitten lääkärissä sanoivat - oliko se normaalia vai ei?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rusinoita tms, jos toinen on kieltäytynyt juuri syömästä ruokaa. Se tietysti, että jos se sattui tulemaan tarjolle puolituntia liian myöhään. Hmm. Kun ei meillä todellakaan Niin tarkat aikataulut ole, että ihan tasan klo 12 tms. Osittain meidän poikaa Varmasti auttaisi säännöllisempi rytmi. On meillä tietysti rytmi, mutta pitäisikö se sitten olla minuutin tarkka... ehkä :( mutta se on täysin mahdotonta töiden vuoksi :(
-ap
Jos teillä helposti heittää ruokailurytmit, niin tarkkaile tosiaan liittyvätkö kiukut siihen. Minä itse olen todella herkkä verensokereiden heittelyille ja minusta tulee helposti kärttyisä ja yliväsynyt. Voisi auttaa se, että pidät mukana rusinapurkkeja ja pillituoremehuja jos joku ateria vähän myöhästyy. Omasta lapsestasi tunnistat ensi oireet, ei tietenkään tuon ikäinen vielä osaa sanoa, että risoo kun on nälkä. Rusinat eivät auta siis enää kiukkupuuskassa, mutta puoli tuntia sitä ennen olisivat auttaneet. Ja totta kai komennat harrastuksessakin.
Meidän 3v ei kestä YHTÄÄN nälkää ja väsymystäkin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aamu pv:stä. Mutta olen kuullut hurjia juttuja uhmaikäisistä, mutta sitten en sellaisia näe missään vaan aina se on meidän lapsi, joka ei tottele. Yhtään. Ainoastaan silloin kun.. juu, ei ole Yhtään väsynyt tms. Lienee sanomattakin selvää, että samainen lapsi ei jaksa olla paikallaan tai kuunella ohjeita tms. tosin en usko, että tässä nyt on keskittymishäiriöstä kyse, kun esim. legoilla voi touhuta mystisiä rakennelmia useiden tuntien ajan.
Poika oli jo vauvana sellainen, että raivostui minuutissa, jos joku ei mennyt kuin pitäisi (esim. ei onnistunut liikkumaan vielä ryömimälläkään...)
En tiedä, mitä sen kanssa pitäisi tehdä, kun ei se suostu kuuntelemaan yhtään, kun saa jotain päähänsä, joten järkeily ei auta mitään. Tällä hetkellä jättää vielä päiväunia pois, mikä lisää väsymystä päivisin. Mutta silti. Jo vauvauinnissa muut vauvat polskivat tyytyväisenä ja poika sai hepulit jo nähdessään altaan... nyt tosin ui eritäin mielellään. Hmm.
-ap
Meidän 3v ei kestä YHTÄÄN nälkää ja väsymystäkin huonosti.
meil onkin tyttö, suunnilleen samanikäinen. Ihan mahdotonta käydä juuri missään :(
Aika auttaa. Meilläkin on ollut viime aikoina kolmevuotiaan kanssa raskasta. Tuon ikäinen ei tietyssä mielentilassa pysty ymmärtämään järkipuhetta. Meilläkin huudetaan tosinaan ihan jokaisesta pienestä vastoinkäymisestä, tyyliin sukka on huonosti, en syö kalakeittoa, paita on väärä, nukke on kadonnut, äiti on tyhmä... Selittely ei auta yhtään mitään. Juttelemme sitten kun raivo on ohi.
rauhallisten lasten vanhemmat eivät näitä ongelmia tunnu ymmärtävän.
Esikoinen oli kolmevuotiaana aivan mahdoton. Nyt on varsin helppo tapaus.
miten se onnistuu lainkaan (tai muukaan Missään käyminen), kun ei sitä nyt kehtaa kesken jumpan lähteä arestissa istuttamaan... ei sillä, että harrastaminen erityisen pakollista olisi, mutta jotenkin huolettaa vaan, että onko se ihan normaalia ja kun näyttää, että Kenelläkään muulla ei ole samoja ongelmia. Tai vaikka olisikin, ne säästetään kotiin ja meillä julkisille paikoille.
Sitäkin pohdin, että jos minä kasvatan lastani jotenkin 'huonosti' ja en tarkoita 'liian löysästi' koska en todellakaan anna periksi typerille kiukuttelupuuskille... mutta äh, en tiedä. En minä luontoakaan lapseltani pois halua ottaa, mutta teemmeköhän jotain muuta väärin, meillä on esim. aika sekainen päivärytmi töidemme takia mm...
- ap
Aika auttaa. Meilläkin on ollut viime aikoina kolmevuotiaan kanssa raskasta. Tuon ikäinen ei tietyssä mielentilassa pysty ymmärtämään järkipuhetta. Meilläkin huudetaan tosinaan ihan jokaisesta pienestä vastoinkäymisestä, tyyliin sukka on huonosti, en syö kalakeittoa, paita on väärä, nukke on kadonnut, äiti on tyhmä... Selittely ei auta yhtään mitään. Juttelemme sitten kun raivo on ohi. rauhallisten lasten vanhemmat eivät näitä ongelmia tunnu ymmärtävän. Esikoinen oli kolmevuotiaana aivan mahdoton. Nyt on varsin helppo tapaus.
Tuo aloituksesi oli kuin omasta kynästäni, meidän sankari on vain hippasen nuorempi ja tyttö!
Osaa olla kuin päivänsäde, hymyilevä ja vaikka ja mitä, hetken! Mutta suurin osa päivästä on joko marinaa tai yhtä huutoa! Tosiaan laatua: Pipi! Sattuu käteen/jalkaan/päähän, tuli pieni kolhu ja huutaa huomiota! Tai ei osaa laittaa itse eväsrasian kantta ja haluaisi osata, ei osaa tehdä solmua ja saattaa huutaa tunnin, että haluaa yritää ja raivota kun ei osaa ja auttaa ei saa. Jäähyllä istuu jatkuvasti sisarusten lyömisestä. Huh, huh! Olisi kiva tavata joskus :)