Kasvatatko lapsesi kiltiksi? Mikä on "kiltti"?
Luin mielenkiintoisen jutun uusimmasta Meidän Perheestä. Siinä feministit miettivät, miten heidän ajatuksensa ovat muuttuneet äitiyden myötä.
Yksi haastatelluista sanoi, että opettaa tyttärensä hyväkäytöksisiksi, muttei "kilteiksi tytöiksi".
Aloin miettiä, miten kyseinen nainen sitten mieltää kilttiyden, jos se on jotain muuta kuin toisten huomioimista ja käytöstapoja. Miten te miellätte sen?
Minusta KAIKKI lapset (tytöt ja pojat) pitää kasvattaa kilteiksi, jos se on empatiaa, toisten huomioimista ja tilan antamista muillekin. Itsekkyyttä ja kyynärpäiden käyttöä on tässä maailmassa jo liikaakin.
Eikä kiltteys ole sama asia kuin ovimatoksi suostuminen ja hyväksikäytön salliminen.
Kommentit (21)
viimeksi tänään sanoin 20v pojalle, että olitpa kiltti. Poika oli hakenut pikkusiskon 18v eilen kaupungista ja tehnyt tälle vielä ruokaa.
Tulimme muu perhe mökiltä ja poika kertoi viikonlopun tapahtumia, eikö poika muka ollut kiltti sisarelleen?
Vanhemmiten, ja vanhemmuuden myötä, olen kuitenkin oppinut ihoamaan sitä sanaa. Merkitys on jo tässäkin ketjussa tullut selville. Molemmat lapseni olleet pieninä todella rauhallisia ja kalahti silloin jo korvaan, kun monet kehuivat "kilttejä" vauvoja. Itse käytin sanaa "hyväntuulinen" tms. On sillä kiltti-sanalla mulle ainakin huono kaiku.
Ne joille vanhemmat ovat sanoneet "olepas nyt kiltti äläkä kokoajan huuda/vaadi" ja "kiltit tytöt ei käyttäydy noin" jne näkevät punaista sanasta kiltti. Sanalla kiltti on heille negatiivinen kaiku koska sitä on käytetty negatiivisesti. Se on heille synonyymi sille että pitää olla ovimatto eikä saa olla omia haluja.
Tottakai lasta saa - ja kuuluukin - kehua kiltiksi, jos hyvin käyttäytyy! Se on lasten ymmärtämä ja käyttämä sana.
Kyse enemmänkin sanan merkityksestä ja kasvatuksesta, eikö vaan?
ylikiltteyden kanssa. Vai moniko aikuinen mainostaisi ylpeänä olevanssa kiltti?
Sanat saavat erilaisia merkityksiä. Se riippuu aikuisesta, millaista painolastia kiltillä on.
Minulla on kaksi poikaa ja yritän ehdottomasti kasvattaa heitä kilteiksi. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei omaa tahtoa ja omia mielipiteitä saa olla!
Tottakai lasta saa - ja kuuluukin - kehua kiltiksi, jos hyvin käyttäytyy! Se on lasten ymmärtämä ja käyttämä sana. Kyse enemmänkin sanan merkityksestä ja kasvatuksesta, eikö vaan?
Varmasti monet meidän äidit (suurten ikäluokkien ihmiset) purkavat sitä, että heidät nimenomaan kasvatettiin kilteiksi tytöiksi. Piti olla näkymätön ilman omaa tahtoa. Nyt just Marion Rung kertoi tuosta Mark Levengoodin ohjelmassa.
En siis koe tuota kiltti-vastaisuutta erityisenä feministijuttuna, vaan sellaisena asiana mikä on tullut esiin kun suuret ikäluokat ovat alkaneet puhua siitä.
Aivan totta. Ja koliikkivauvat on "tuhmia" kun huutavat kokoajan. Tarkoitan siis sitä, kun tullaan kyselemään et "onko vauva kiltti vai itkeekö paljon".
Mullakin kiltti kolahtaa korvaan. Kiltti saa olla mut ei liian kiltti. Ja sen rajan vetäminen, mikä on liian kilttiä... Sen huomaa itse aikuisena, kun miettii miksi aina minä....
Vanhemmiten, ja vanhemmuuden myötä, olen kuitenkin oppinut ihoamaan sitä sanaa. Merkitys on jo tässäkin ketjussa tullut selville. Molemmat lapseni olleet pieninä todella rauhallisia ja kalahti silloin jo korvaan, kun monet kehuivat "kilttejä" vauvoja. Itse käytin sanaa "hyväntuulinen" tms. On sillä kiltti-sanalla mulle ainakin huono kaiku.
Kiltti pitää olla, mutta se ei ole hyvä yleiselämänasenne. Yritän kasvattaa lapseni kilteiksi samalla tavalla kuin yritän kasvattaa heitä lempeiksi tai reippaiksi. Joskus nuo ovat hyvästä, toisinaan pahasta.
Olen sanonut lapsilleni, että jos jotakuta kiusataan, siihen pitää puuttua. En usko, että esimerkiksi sitä voi tehdä kiltisti, mutta kiusattua puolustava ei silti ole tuhma.
Siksi toivon, ettei lapsiani luonnehdita koskaan yleisesti ottaen kilteiksi ja silloin kun luonnehditaan, ollaan väärässä. Aina kiltin elämä kynnysmattona ei olisi kivaa, eikä aina kiltti voisi olla hyvä ihminen, koska aina kilttina voisi tehdä oikein ja pyrkiä hyvään ihmisyyteen, jos enemmistö ei sitä ensin tee. Noista kumpaakaan en toivoisi lapsilleni.
Ehkä empaattisuus, kohteliaisuus
tai tarkennettuna toisten kunnioittaminen ja suoraselkäisyys olisivat niitä piirteitä, jotka ovat aina hyvästä.
Sanana kiltti ei minusta tarkoita samaa kuin hyväkäytöksinen, sillä tälle on oma tarkemmin määrittelevä sananansa. Kiltti on liian yleisluontoinen määre, itse määrittelisin kasvatustavoitteeni tarkemmin.
Sanoisin että samoin kuin "kauneus on katsojan silmissä", niin on "kiltteyskin" vastaavanlainen yleismääre, jonka voi liian vapaasti jokainen määrittää sellaiseksi kuin haluaa. Eli kiltin määrittelevät toiset ihmiset sen mukaisesti miten he kiltteyden näkevät. Tällöin kiltti lapsi on juuri toisten määriteltävissä. Itse haluaisin että lapseni pystyisi aikuisena pikemminkin itse määrittelemään itsensä.
Eli ehdottomasti haluaisin kasvattaa lapsestani muuta kuin kiltin. Pikemminkin käyttäisin sanoja itsensä hyväksyvä, hyvä itsetunto, hyväkäytöksinen, empaattinen, toiset huomioonottava, ei kynnysmatto jne. Nämä ovat paljon tarkempia ja kertovat mistä on kyse.
mutta tuollaisen trauman voi saada mistä tahansa sanasta. Minä olin ujo, arka ja syrjäänvetäytyvä lapsi joka ei halunnut leikkiä pihalla muiden lasten kanssa. Aloin vihaamaan sanaa reipas kun äitini kokoajan jankutti että pitää reipastua ja olla reipas.
En yhtään ihmettele jonkun feministi-lepakon suusta.
Kaikkea pitää aina yli-analysoida.
En yhtään ihmettele jonkun feministi-lepakon suusta. Kaikkea pitää aina yli-analysoida.
se vaikuttaa siihen, miten kasvatan.
Epäilen, että se haastateltu ajatteli "kiltin tytön" olevan sellainen, ettei hän uskalla olla eri mieltä ja suuttua.
Jos se oli sitä, olen kyllä hänen kanssaan samaa mieltä. Minustakin mielipidettä pitää puolustaa rohkeasti (mikä ei tarkoita jääräpäisyyttä) ja negatiiviset tunteetkin pitää saada ilmaista.
-ap-
Siinä kai yhdistyy ajatus lapsesta, joka yrittää miellyttää, ei sano omaa mielipdettään edes asiallisesti ja on vähän mallia kynnysmatto, jos vaan ylikävelijä löytyy.
Mutta kyllä minä sanon lapsilleni, että "olkaa kiltisti" eli älkää tehkö kiellettyjä asioita ja olkaa ystävällisiä toisillenne. En kuitenkaan käyttäisi kehuna "kilttinä", vaan joku juttu on tehty "tosi kiltisti" (esim. jakaa omistaan toisen kanssa tms).
Tarkoitan, että en kehu lasta sanoen yleisesti, että "sinä olet kiltti" vaan se liittyy aina johonkin juttuun.
En kuitenkaan käyttäisi kehuna "kilttinä", vaan joku juttu on tehty "tosi kiltisti" (esim. jakaa omistaan toisen kanssa tms).
miksi kiltti on suurinpiirtein kirosanasta seuraava. Kyllä minä ainakin olen kehunut lapsiani kilteiksi, sillä sitä he ovat. Suuttuvat tietysti välillä ja tappelevat, mutta minusta kiltti on juuri sellainen, joka ei ole itsekäs minä-minä, vaan antaa muillekin vuoron ja auttaa muita.
jos joku puhuu kilteistä lapsista. itse en ole kiltti enkä halua lapsienikaan olevan. Minulle kiltti sana edustaa ihmistä jolla ei ole omaa tahtoa/mielipiteitä/rohkeutta olla oma itsensä, vaan on helposti toisia miellyttävä, huomio en sin muut ja sitten vasta itsensä, huono itsetuno jne. Sanalla on varmaan jokaiselle vähän eri kaiku, mutta mieluummin kasvatan lapsistani reiluja, reippaita, avarakatseisia ja tasapainoisia, käytöstavat omaavia,itseensä tyytyväisiä lapsia.
Kyllä mäkin ennemmin sanoisin, että pyrin kasvattamaan lapsistani hyväkäytöksisiä ja muut huomioon ottavia. Jotenkin siinä kiltti sanassa on minulle vähän sellainen kaiku, että lapsi on vähän sellainen joo joo-tyyppi eikä osaa tarvittaessa pitää puoliaan tai sanoa ei. Itsessänikin huomaan vähän tuollaista kiltin tytön syndroomaa ja yritän itsellenikin muistuttaa, että ei kaikkia tarvitse eikä voi miellyttää, vaikka muiden tunteita pyrkisi huomioon ottamaan.
Ymmärrän siis hyvin, alkuperäisen feministin kommentit, vaikka en itse todellakaan mikään feministi olekaan. =)
miellän kiltin tytön sellaiseksi, jonka kuuluisi olla mahdollisimman huomaamaton, jotta ei mitenkään häiritse ketään läsnäolollaan. Ikinä ei sano poikkisanaa, jottei vanhempien tarvitse hävetä jne. Kyllä lapset saavat mielestäni kiukutella jos siihen on syy. Hyväkäytöksinen on aivan eri asia kuin kiltti tyttö.
Olen itse kärsinyt kiltin tytön leimasta vielä aikuisenakin. Aina lapsena piti olla vain kiltisti... miten sellainen oppii ilmaisemaan huonoja tuntemuksiaan?
kiltti (kun olin sairaalloisen ujo) siis lähes huomaamaton.