Tämä joulunaika nostaa tunteet pintaan

on sellainen tunne, että minulla ei ole mitään arvoa. Lapsuudenkotimme oli paikka, jossa naapurit saivat käydä ryyppäämässä ja polttamassa tupakkaa. Se oli kuin yleinen juottola. Jos asiasta sanoi jotain, niin sai kuulla olevansa ahdasmielinen ja ilkeä ihminen. Ulkopuolisten "tarpeet" menivät meidän lasten ohi. En ole päässyt tästä surusta yli. Ehkä joku ymmärtää.