G: Älä arvostele teinityttöjen painoa.

Terveellisistä ruokailutavoista TÄYTYY puhua lapselle.

Olen samaa mieltä, niin täytyy. Mutta mielestäni sen voi tehdä muutenkin kuin opettamalla lapselle, miten kaloreita lasketaan. Kuten esim. näyttää hyvää esimerkkiä.

Poika ei ole lihava, roteva kylläkin. Pojan isäkin on sellanen, että hartoiden väli on levee ku ladon ovet. Ja mäkään en ole muodoiltani hoikka, on lannetta ja rintaa.



Mä en mitenkään halua että 4v. alkaa miettimään painoaan! Kotona syödään ihan perusruokaa, karkkipäivä on kerran viikossa ja joskus sitte hampparia tms. Ja liikkuu paljon.

Terveellisistä ruokailutavoista TÄYTYY puhua lapselle. Anoreksia on mielenterveydenongelma. Sitä ei saa aikaan pelkästään ruoasta ja syömisestä puhumalla. Taustalla on aina isompia henkisen elämän vaikeuksia, tarve olla perfektionisti kaikessa (näkyy usein koulutyössä, harrastuksissa jne). Myös tyytymättömyys itseään kohtaan voi puhjeta "itsensä rankaisemisella" eli syömättömyydellä. Jos perheessä ei ole asioista puhuttu oikealla nimellä ja ilmapiiri on muutenkin kireä, voi lapsi alkaa kontrolloimaan itseään tuon ruoan kautta.

mutta se kasvatus EI vaadi läskien kovaäänistä tuomitsemista. Ja noita "ruokavammaisia" lapsia alkaa olla jokaisessa ryhmässä! Kaikilla se ei mene anoreksiaksi, mutta vaarallisilla vesillä ollaan, kun pikkukersat kieltäytyvät vaikka mistä ruuista, koska "niissä on liikaa rasvaa" tai "ne lihottaa" tai nyt uutena "apua, hiilareita!"

Mitä kasvatuksellista funktiota ajaa se, että kovaan ääneen morkataan lihavia?? Ei se auta lihavia eikä varsinkaan niitä alipainoisia. Lapsen ylipainoon kuuluu puuttua... vanhempien ja ammattilaisten taholta suljettujen ovien sisäpuolella.

ap

Itse olen opettaja toisella asteella ja joka syksy koulumme terkkari on huolissaan , kun ekaluokkalaisissa on yhä ylipainoisempia oppilaita. Monella painoindeksi yli 40. Eivät oikeasti tahdo mahtua pulpetteihin. Alipainoisia anorektikkoja ei ole edes joka vuosi..

[ivaarallisilla vesillä ollaan, kun pikkukersat kieltäytyvät vaikka mistä ruuista, koska "niissä on liikaa rasvaa" tai "ne lihottaa" tai nyt uutena "apua, hiilareita!"

[/quote]

No mutta mutta: miksi lapsille sitten pitää työntää rasvaista ruokaa? Tai paljon hiilareita? Miksi ei enimmäkseen kasvispitoista ruokaa, vähärasvaista lihaa (kalaa, kanaa) ja vähemmän sitten perunaa/pastaa/riisiä?

Olin lapsena lihava, silloin en huomannut asiaa mutta nyt kun katsoo kuvista niin huomaa kyllä, olin ihan hirveä. Kun olin n.12v (minulle jälkeenpäin kerrottu) äitini päätti että nyt riittää, jotain on tehtävä. Hän vei kaikki herkut pois ja pisti minut liikkumaan. Laihduin täysin huomaamatta itse koko asiaa. Näin äitien pitäisi toimia jos lapsi on päässyt lihomaan! Ei tietysti pidä päästää mutta meillä niin pääsi käymään koska isäni omisti huoltoaseman jossa me lapset söimme karkkia niin paljon kun jaksoimme...



Siihen aikaan äitini ei puhunut läskeistä epäkunnioittavasti eikä kommentoinut ihmisten painoa, jossa hän mielestäni teki oikein. Mutta kun olin "tarpeeksi vanha" ymmärtämään, olen huomannut miten tärkeää paino on äidilleni, ja se on sitä nykyään myös minulle ja pikkusiskolleni. Olemme kaikki hoikkia ja erittäin tarkkoja painostamme, kuten naisen mielestäni tuleekin olla. (ja miksei miehenkin yhtälailla)



Ponttina siis se, että nuoren naisen elämässä tulee aika jolloin tästä on puhuttava tai saattaa käydä huonosti.

Itse olen opettaja toisella asteella ja joka syksy koulumme terkkari on huolissaan , kun ekaluokkalaisissa on yhä ylipainoisempia oppilaita. Monella painoindeksi yli 40. Eivät oikeasti tahdo mahtua pulpetteihin. Alipainoisia anorektikkoja ei ole edes joka vuosi..

Katsotko mitä ottavat? IP-kerhossa välipala alkaa olla tiettyjen tyttöjen kanssa jatkuvaa taistelua. Eivät he yleensä näkyvästi alipainoisia ole, ihan tavallisia, mutta pahalta näyttää. Joinakin vuosina esim. valtaosa tytöistä ei suostu juomaan maitoa vaan vaatii vettä.

Kyllä jo mun lapsuudessani läski oli läski (tosin niitä ei ollut kuin 1-2 luokassa). Lapset osaavat olla julmia toisilleen ja uskon, että enemmän vertaisryhmän kommentointi vaikuttaa kuin aikuisten kuiskinta jossain marketissa.



Kalorit (tai joulet) opetetaan yläasteella 7. luokalla kotitaloustunnilla ja vastaavasti myös luonnontieteissä. Asiallinen tieto ei tee kenestäkään sairasta, vaan se, miten lapsi pystyy reagoimaan asioihin.



Mitä miettivät ne vanhemmat, jotka jo vauvaikäisenä lihottavat lapsensa? Syyllistävätkö se muuta maailmaa, että lasta ei saisi sanoa lihavaksi? Pitäisikö asialle tehdä jotain perheen sisällä?

[ivaarallisilla vesillä ollaan, kun pikkukersat kieltäytyvät vaikka mistä ruuista, koska "niissä on liikaa rasvaa" tai "ne lihottaa" tai nyt uutena "apua, hiilareita!"

No mutta mutta: miksi lapsille sitten pitää työntää rasvaista ruokaa? Tai paljon hiilareita? Miksi ei enimmäkseen kasvispitoista ruokaa, vähärasvaista lihaa (kalaa, kanaa) ja vähemmän sitten perunaa/pastaa/riisiä?

jos välipalana on vaikka ruisleipää, levitettä, leikkelettä, tomaattia, juurespala ja juomana rasvatonta maitoa (mikä on taatusti ravintosuositusten mukaan hyvä välipala) moni vaatii esim. maidon korvaamista vedellä, ei suostu laittamaan rasvaa leivälle, tahtoo "vain pienen leivän" jne. Juustosta alkaa kauhea urputus aina.

Uimahalleissa, lastentapahtumissa, telkkarissa, katukuvassa.



Todella, todella, todella paljon on lihavia ja sitten on hirvittävän lihavia.



Ei tarvitse nähdä heitä syömässä.

Länsimaissa on tätä ruokaa niin ylenpalttisesti tarjolla, että vain harva ihminen pysyy luonnostaa hoikkana läpi elämän kiinnittämättä asiaan huomiota.



Ruokailukulttuurissa lienee tulossa uusia suuntauksia lähivuosikymmeninä. Yksi on se, että sekä "lihavat on leppoisia" että "hyi mikä läski" ajattelutapojen väliin löytyy tasapaino: ymmärrettää, että liikalihavuus on ongelma, johon pitää puuttua, mutta samalla "läskikiusaaminen" vähenee koska tajutaan että näillä länsimaisilla elämäntavoilla yksi jos toinen lihoo ihan huomaamattaan.



Roskaruoan ja välipalojen mättäminen pitäisi saada kuriin, mutta peruna-kastike linjallekaan ei ole paluuta. Karppaushenkinen ruokailu, jossa pääpaino on kasviksilla ja hyvillä proteiinin lähteillä, nousee kunniaan. Perunaa oli hyvä syödä niinä vuosisatoina, kun nälkäkuolema vaani nurkan takana, mutta nyky-yhteiskunnassa se antaa liikaakin energiaa sisäihmiselle.



Vielä vain ei siellä olla, ja niinpä eletään ääripäissä: hennot tyttöset pelkäävät hysteerisesti läskejä, ja samaan aikaan toiset tekevät hidasta itsemurhaa syömällä väärin ja liikkumalla liian vähän.

Tuo lihomisen pelko ja oman vartalon häpeäminen vahingoittaa lasta syvästi! Se on haitallista, vaikkei kaikista anorektikkoa tulisikaan. Anoreksia on vaarallista ja tuskallinen kokemus, sitä ei saa vähätellä! Tätä kaikki eivät tunnu tajuavan.



Ei lihavaakaan lasta saa arvostella, syyllisiä hänen lihavuuteensa ovat hänen vanhempansa.



Kaikkien on syytä tavoitella vain terveellistä ruokavaliota. Siihen saa kuulua välillä myös herkuttelu.

haukutaan läskejä? eI KUKAAN OLE VÄITTÄNYT ETTEI YLIPAINO OLE ONGELMA. sE VAIN ON ONGELMA, JOHON ULKOPUOLINEN EI-ASIALLINEN PUUTTUMINEN EI auta lainkaan, saa vain pahaa aikaan.



Lääkäri, neuvola ja vaikkapa pk-henkilökunta ovat ihmisiä joiden on velvollisuus ottaa asia puheeksi vanhempien kanssa. Jos se ei auta ei voi mitään.



Vieraan tädin päivittely ei auta paskaakaan.

9v. poikani kerran sanoi "en mä voi syödä näin paljon, must tulee läski". Hämmennyin ihan täysin,mistä hän on ensinnäkin edes saanut tuollaisen käsityksen ja negatiivinen nimittely, vaikka varsinkin siitä hyvin paljon puhuttu. Mummi, äitini, oli hieman jaellut viisauksiaan taas, argh!! Äitini on ollut laihiksella ikuisesti ja päätti sitten muistuttaa myös minun langanlaihoja (mutta vahvoja ja urheilullisia) poikia "ettei saa tulla läskiksi". Luulisi,että mummi olisi jo oppinut kun sai minuun iskostettua ikuisen syömishäiriön, mutta ei..

Uimahalleissa, lastentapahtumissa, telkkarissa, katukuvassa.

Todella, todella, todella paljon on lihavia ja sitten on hirvittävän lihavia.

Ei tarvitse nähdä heitä syömässä.

Mistä tiedät ettei heillä ole sairaalloista suhtautumista ruokaan?

Ehkäpä syy on esim. siinä, että maidosta tulee ripuli (mikä sinänsä auttaa painonhallinnassa)...



Lapsia ylipäätänsä kontrolloidaan ruoan kautta. Päiväkodeissa ja kouluissa on vain yksi ruokavaihtoehto. Sitä on syötävä. Piste.



Kuinka moni aikuinen suostuisi siihen, että on syötävä sitä, mitä eteen tuodaan? Juustoa leivän päällä, vaikka ei mieli tekisi. Kaikissa aikuisten ruokaloissa (jotka palvelevat muutamaa sataa työntekijää) on aina useampi liharuoka, joku etinen ja kasvisruokavaihtoehto. Leipää on eri laatuja, levitteet voi valita, myös ruokajuomissa on vaihtoehtoja...

Niinä päivinä, jolloin ruoka ei minua miellytä, otan omat eväät mukaan. Kävisikö tämä koulussa tai päiväkodissa?

On tunnettu tosiasia, että lajit kuten rytminen voimistelu, taitoluistelu ja taitoluistelu ovat sellaisia, missä urheilijan ulkonäköön kiinnitetään huomiota ja näiden lajien parissa on tavattu enemmän syömishäiriöisiä nuoria kuin muissa lajeissa. Erityisesti rytmisessä ongelmia on ja osa syynä ex-itäblokista tulevat valmentajat.

Minusta yksi osa pk:n varhaiskasvatusta on juuri se, että opitaan syömään kaikenlaisia ruokia.



Ihan yleissivistyksen vuoksi. Ja siksi, että saa kaikki tarvittavat ravintoaineet.

On tunnettu tosiasia, että lajit kuten rytminen voimistelu, taitoluistelu ja taitoluistelu ovat sellaisia, missä urheilijan ulkonäköön kiinnitetään huomiota ja näiden lajien parissa on tavattu enemmän syömishäiriöisiä nuoria kuin muissa lajeissa. Erityisesti rytmisessä ongelmia on ja osa syynä ex-itäblokista tulevat valmentajat.