Tunteeni on kadonneet mieheeni...ov

Tuota on niin vaikea uskoa. 15 v. naimisissa olleena ei voi oikein uskoa. Kannattaisi nyt koittaa lähentyä miehesi kanssa ja etsiä niitä tunteita joita tunsit alkuaikoina. Rakkaus voi kuolla jos sitä ei vaalita. Tasaisempia aikoja on jokaisessa liitossa eli koko ajan ei olla rakastuneita, mutta silti toinen on henkisesti koko ajan lähellä ja yhteiselämä kaikkinensa pelaa. Uudelleen rakastumistakin tapahtuu aina uudelleen ja se on niin hieno asia aina kokea.Tarvitaan tietenkin molempien halua vaalia yhteistä rakkautta.Olette kuitenkin vasta alkutaipaleella ja suhde voi kehittyä koko ajan. Ei kannata heittää pyyhettä kehään. Jos alunperinkin on menty köykäisin perustein yhteen ilman todellista tulenpalavaa rakkautta niin asia voi olla tietenkin eri. Mutta puhukaa myös niistä tunteistanne, se voi auttaa eteenpäin ja halua yrittää,

Itse olen viimeisen vuoden (ainakin) pyöritellyt mielessä ties mitä... Meillä yhteiseloa 13v joista kohta 11v naimissa. Neljä alle 11 vuotiasta lasta. Tuntuu, että elämä valuu käsistä kun vaan odotan niitä tunteita takaisin. Tässä viime päivinä oon kyllä huomannut, että mies taitaa tuntea samoin. Siis että meillä on kaikki tunteet kuollut. Pitäisi keskustella. Tiedän.

ohimenevä seksuaalinen kiinnostus miestäsi kohtaan. Ei kai oikea rakkaus koskaan kuole..?

Itse olen viimeisen vuoden (ainakin) pyöritellyt mielessä ties mitä... Meillä yhteiseloa 13v joista kohta 11v naimissa. Neljä alle 11 vuotiasta lasta. Tuntuu, että elämä valuu käsistä kun vaan odotan niitä tunteita takaisin. Tässä viime päivinä oon kyllä huomannut, että mies taitaa tuntea samoin. Siis että meillä on kaikki tunteet kuollut. Pitäisi keskustella. Tiedän.

Samat sanat multakin, meillä neljä alle 8-vuotiasta, ollaan oltu 10 vuotta yhdessä. Ei enää kiinnosta koko mies lainkaan. En vihaa häntä tai mitään sellaista, mutta hän on minulle aivan yhdentekevä.

Mitä tässä tilanteessa voi tehdä?

MIEHENÄ en siinä mielessä enää ajattele....En tiedä voiko mitään tehdä muut kun rakastua johonkuhun muuhun tulisesti...tuntuu etten iha vielä ole valmis siihe että toinen jalka haudassa mietin että tässäkös tää oli. Lapsia kaksi...

Ei se vuosien päästä ole enää niitä alun tulisia ihastumisen tunteita ja perhosia vatsassa vaan se on ennemminkin keskinäistä kunnioitusta, toveruutta, kumppanuutta. Rakkauttakin tietenkin, mutta erilaista kuin alussa, parempaa ja syvempää, tunnetta yhteenkuulumisesta. Varmaan jokaisessa suhteessa tulee aikoja jolloin suhde tuntuu tylsältä ja väljähtyneeltä. Itse kuitenkin uskon, että niitä rakkauden tunteita on mahdollista kaivaa esille pinnan alata jos niitä ylipäätään on alunalkaen ollut olemassa. Se vaatii yhteistä aikaa, keskustelua ja toisen huomioon ottamista.

Ei kai ole oikeesti kuin kaksi vaihtehtoa. Jatkaa tätä teatteria tai erota. Meille annetaan vaan yksi elämä ja se kyllä pitäisi käyttää paremmin kuin nyt tulee tehtyä..



-3-

jos meillä vasta 5 vuotta yhdessä ja nyt tunnen jo näin... onko meillä mitään toivoa. Vai eikö vain sitten sovitakkaan niin täydellisesti yhteen? Nyt olen vielä ihastunut toiseen mieheenkin kaiken kukkuraksi.