Pitkät kesälomat tarpeeksi hyvä motivaatio opettajan opintoihin?

vastuu, henkinen paine, ja peräsuoli pitkällä meneminen suurimman osan aikaa vuodesta. eka kuukausi menee ressiä purkaessa loman alussa ja juuri kun pääsee vapaudesta nauttimaan, pitää alkaa suunnitella uutta lukuvuotta...



t. ope (jatko-opiskelija&alan vaihtaja)

Kyllä itse työstäkin täytyy tykätä, mutta työ on RASKASTA ja palkka on huono ja kyllä ne pitkät lomat on siinä mielessä tärkeitä, että auttaa palautumaan työstä ja kompensoi myös huonoa palkkaa...

Tiedän aika monta perheellistä joka on tästä syystä suorittanut opettajan pedagogiset opinnot ja ryhtynyt aineenopettajaksi. Niin minäkin. Palkka ei ole mielestäni huono, eikä työ sen raskaampaa kuin moni muukaan työ. (saati, että pitkä kesäloma kuluisi työstä PALAUTUMISEEN..)

ja lisäksi 3-4 tunnin työpäivät. Ja palkkakaan ei tosiaan ole huono työmäärään nähden.

t. ala-asteen ope

yliopistossahan se kai tapahtuu? vai?

Ala-asteelle minua ei enää saisi, kotona saa ihan tarpeeksi noista. Muista kuitenkin että olet äitinä, sossuntätinä, opettajana, terapeuttina ja ties minä oppilaillesi ja varsinkin heidän huoltajilleen. " puhu sinä sille kun kotona se ei kuuntele".... AAAARG. Että lomia odotelessa ;)

vittuuntuneita, elämäänsä kyllästyneitä opettajia, jotka odottavat vain sitä seuraavaa kesälomaa tai eläkepäiviä. Mitä järkeä semmoisessa työssä on, missä ei viihdy yhtään?

Koulutus kestää noin 4-5 v.



Ei kannata ryhtyä lomien takia. Opettajan pitää haluta olla lasten kanssa ja nauttia siitä. Täytyy sietää erilaisuutta ja meteliä, olla energinen ja luova ongelmanratkaisija ja jaksaa sekä oppilaita että vanhempiaan.



Jos vain lomat kiinnoatavat tulee pitkä talvi...

En ymmärrä miten ihmiset selviävät normaalilomilla kouluikäisten lasten kanssa. Meillä ei ole mitään mummoloita tms. ja tuntuisi hurjalta jättää seitsevuotiasta yksin kotiin niin moneksi viikoksi.



Oma alani ei ole mitään mitä opetettaisiin lapsille, joten olen miettinyt että pitäisikö hankkiutua opettamaan sitä vaikka jonnekin ammattikorkeakouluun. Palkka kyllä laskisi, mutta elämänhallinta paranisi.

vittuuntuneita, elämäänsä kyllästyneitä opettajia, jotka odottavat vain sitä seuraavaa kesälomaa tai eläkepäiviä. Mitä järkeä semmoisessa työssä on, missä ei viihdy yhtään?

Minä olen työssä jossa en viihdy yhtään, vihaan jokaikistä päivää. Vihaan myyntityötä ja tyrkyttämistä, joka ei onneksi ole työni koko sisältö, mutta se tekee siitä todella vastenmielistä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tätä vihaan.

Uskoisin että olisin kutsumusammatissani lastentarhan- tai ala-asteen luokanopettajana.

En siis ole ap, mutta harkitsen uudelleenkouluttautumista todella vakavasti.

numero 5, et taida olla itse opettaja tai ylipäänsä tietää kyseisestä työstä paljoakaan...



Minimiopetusvelvollisuus luokanopettajalla on 24 viikkotuntia+2h yt-aikaa=kokoukset ym. Ja en kyllä tiedä ketään joka tulisi töihin ja lähtisi kotiin samaan aikaan kuin oppilaat. Osa tekee paljon töitä kotona (kokeiden, aineiden, vihkojen ym. tarkistukset, sähköpostit jne.), osa tekee mieluummin työpaikalla ja on paikalla pidempään. Tuolla minituntimäärällä pärjää vaan ne, joilla puoliso tienaa tosi hyvin, ja suurimmalle osalle tunteja tulee ainakin meidän kaupungissa se 27-30 viikkotuntia.



Itse olen ollut alkuopetuksessa nyt useamman vuoden, pääsen kokeiden korjaamisessa vähemmällä mutta sitäkin enemmän kuviksen ja käsitöiden valmistelua, jota on pakko tehdä paikan päällä. Normaali työpäiväni on 7.20-15.30, poikkeuksia on molempiin suuntiin, yleensä suunta on myöhempään iltapäivällä. Muutamat työkaverit joilla on pieniä lapsia lähtevät aika pian tuntien jälkeen, ja tekevät valmistelutyötä illalla lasten mentyä nukkumaan. Ei herkkua sekään...



Ihan hyviä pointtaja tässä keskustelussa muuten, kyllä mullakin vaikutti pitkät lomat jossain määrin ammatinvalintaan, sillä arvostan vapaa-aikaa korkeammalle kuin hyvää palkkaa tai etenemismahdollisuuksia.



Työstä sinänsä nautin, se on mun juttuni. Työn haasteellisuus, vaikuttamismahdollisuudet, monipuolisuus, lapset ja se että aina voi kehittyä lisää, ovat mulle niitä tärkeimpiä asioita. Ärsyttää vaan nää väärät käsitykset. Niinhän se on, moni ottaisi lomat mutta harva sitä työtä...

Ensinnäkin, eivät pitkät lomat tietenkään korvaa sitä "kärsimystä", jos olet lukuvuoden työssä, jossa et viihdy. Ja toiseksi tärkeämpi asia, et ole lapsille ja nuorille hyvä opettaja, jos sinua ei motivoi työhön mikään muu kuin lomat.

Ja jos paljon lomaa haluaa, niin taitaa olla jopa ainut vaihtoehto!

ja lisäksi 3-4 tunnin työpäivät. Ja palkkakaan ei tosiaan ole huono työmäärään nähden.

t. ala-asteen ope

Mikähän lusmuilija-luokanopettaja sinä mahdat olla? Olen ollut alakoulun opettajana 22 vuotta, enkä ole yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta selvinnyt 3-4 tunnin työpäivillä. Sen jälkeen, kun oppilaat lähtevät, opettajalla on vielä opekokouksia, yhteissuunnittelua muiden opettajien kanssa, yhteydenpitoa koteihin (näistä maksetaan, joten ne kuuluvat työhön), mahdollisesti työnohjausta, seuraavan päivän suunnittelua ja oppituntien valmistelua, kokeiden korjausta, materiaalien etsimistä ym. Mitä huolellisemmin haluaa työnsä tehdä ja paremmin tunnit pitää, sitä pitempi aika valmisteluun kuluu. Olen nähnyt monenlaisia työkavereita. Jotkut lähtevät koulusta samaan aikaan kuin oppilaatkin, mutta suurin osa jää koululle vielä tunneiksi. Oppituntien suunnittelun voi tietysti tehdä kotonakin, mutta itse olen kokenut vähiten stressaavaksi sen, että valmistelen seuraavan päivän koulussa, joten kotona ei enää tarvitse jatkaa työpäivää. Luokanopettajan koulutukseen kuuluu kasvatustieteen maisterin tutkinto yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa ja se kestää viitisen vuotta.

Ainakaan motivoitunut ja hyvä, sydämellään työtä tekevä.



Jos haluaa lomaa ja rahaa, kannattaa hakeutua ihan muulle alalle.



Jos pasikit ylitöitä saat saman verran ja enemmänkin lomaa + lisäksi palkkaa kuin opettaja.



Kyllä open työ on ihan eri raskausluokassa kuin moni muu. Minä olen tehnyt montaa ammattia vuosia. Tämän kokemukseni jalavat monet ihmsiet ja lisäksi TUTKIMUSTIETO. Tutkimustieto on hitusen ylempänä kuin av-laisten valheelliset mielipiteet, jotka kumpuavat kateudesta. Pääkaupunkiseudulla jopa 50 % alle 5 vuotta open työtä tekevistä vaihtaa ammattia. Kuvitelkaa, ensin luetaan lukio ja 6 vuotta ammattiin. Otetaan lainaa ja/tai paiskitaan kesät töitä, tietysti muun alan hommissa. Kuinka moni kovin kevyin perustein vaihtaa alaa saatuaan alansa tyäpaikan. Miettikääs vähän ennen kuin heittelette noita mutumielipiteitänne.

kirjoitusvirheet, mulla on käsi paketissa.



Arvatkaa, saanko siitä sairaslomaa?

Olen itse ala-asteen ope ja se työ on raskasta. Ei todellakaan 3-4 h/päivä. Vastuu on myös hirmuinen. Mutta kunhan yliopistoon pääsee (kaikki eivät todellakaan edes pääse), niin kyllä sieltä yleensä valmistuu opettajia, jotka ymmärtävät vastuun ja työn haastavuuden. Lomat riittävät juuri ja juuri lataamaan akut seuraavaa lukuvuotta varten.

Näin joskus jonkun dokumenttipätkän Sotkamon pesis joukkueesta ja lähes kaikki pelaajat olivat opettajia.



Tuskin on motivaatio juuri se opettaminen ja Suomen nuorison tiedon janon tyrehdyttäminen.

Eiköhän se ole ne pitkät lomat, jolloin voi sitä pesistä pelata.

Tosin pitkän kaavan kautta opettajaksi päätynyt. Kävin ensin lukion jälkeen käsi- ja taideteollisuuden alan oppilaitoksen (tekstiilialan artesaani) ja kun sitten valmistuin, töitä oli vähän ja yrittäjäksi en sitten kumminkaan halunnut.



Menin sitten vuodeksi sijaisuuksia tekemään + opetin illalla kansalaisopistossa ja se vei mennessään. Mietin että joko luokanopeksi tai käsityön opettajaksi tai aikuiskasvatukseen. Opiskelin sitten luokanopeettajan tutkinnon. Valmistumisesta on nyt noin 6 v aikaa.



Ekoista opinnoistakin on ollut hyötyä, käsitöiden osaamisesta siis.

eihän siitä mitään tule, kun ei tykkää olla lasten kanssa



aika rankat on talvet kun koko ajan ahdistaa