Lue keskustelun säännöt.
Suren edelleen sitä, että toisen lapsen syntymä oli sektio.
24.07.2009 |
Nyt vielä viime aikoina ollut useita lehtijuttuja sektiovauvoista ja kaikki vaan siihen liityvä on negatiivista. Vauva on nyt 7kk ja tuntuu, että tämä syntymä vaan kummittelee mielessä ja koen suurta epäonnistumista.
En kerta kaikkiaan voi ymmärtää niitä naisia, jotka väen väkisin haluavat keisarileikkauksen. On se vaan niin luonnoton tapa ihmisen syntyä maailmaan.
Kommentit (8)
tajua, miten joku voi synnyttää alakautta, yök!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kahden normaalin synnytyksen jälkeen päädyttiin sektioon, kun hengenlähtö oli lähellä. Sektion jälkeen meni pitkään, että murehdin tapahtunutta. En niinkään sitä, etten voinut synnyttää normaalisti, vaan sitä että tilanne tuli niin nopeasti, etten ehtinyt tajuta, mitä tapahtui.
Niin ja jälkikäteenkin tuo koko sektio kaikkine ongelmineen tuntui tosiaan luonnottomalta ja olen kokenut epäonnistumisen tunteita.
Ole tyytyväinen, että lääketiede pelasti sinut ja/tai lapsesi vammautumiselta tai kuolemalta. Oliko ensimmäinen synnytys jotenkin helppo? Ei se sairaalassa tapahtuva puudutuksien avustama lääkärien ja kätilöiden valvoma alatiesynnytyskään niin kauhean luonnollinen ole.
Se syntymä on kuitenkin vain yksi virstanpylväs ihmisen piiitkän elämän aikana :) Mulla kolmas raskaus päätyi sektioon ja vielä yli kaksi kuukautta etuajassa. Pakkorako, minkäs sille mahtoi..Olihan se surullista, mutta vielä surullisempaa oli raskauden ennenaikainen päättyminen :/
Mitäpä väliä sillä on, miten tänne maailmaan tullaan! Ne jotka kokee olevansa jotakin super-äitejä jotka on synnyttänyt alateitse, niin sallittakoon se toki heille ;)
VIlpittömästi. Sulla on TOSI pienet murheet, jos jaksat murehtia kuukausien takaista sektiösynnytystä. Eikö sun vauvasi ole tällä välillä oppinut mitään? EIkö sulla ole mitään muita ilon tai surun aiheita?
Valitettavasti voi kertoa, että ainakin jälkimmäisiä tulee kyllä. TOivottavasti vaan niitä ilonaiheitakin, joihin voit keskittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko jotenkin muuten itseesi tyytymätön? Iloitse lapsistasi, ei ole väliä miten he ovat syntyneet vaan tärkeintä on, millainen olet heille sen jälkeen. Olet ihan yhtä hyvä äiti lapsillesi kuin muutkin synnytystavasta riippumatta!!!
Mietipä: minä kärsin lapsettomuudesta. Sinulla on KAKSI lasta, ja käytät aikasi suremalla monen kuukauden takaista sektiota. Joo, onhan se kurjaa - mutta yritä nyt hiukan asettaa asioita mittasuhteisiin. Kaikki EI aina mene niin kuin suunnittelee.
Minä toivoin olenvani tässä vaiheessa ja tässä iässä jo kahden lapsen äiti. Vaan en ole. Ottaisin mieluusti edes yhden lapsen, vaikkapa sektiolla.
Luulisi että 7 kk äidillä on muutakin ajateltavaa. Syntyy miten syntyy. Se on syntyny jo, mitäs sää sitä enää murehdit. Jatka elämässä eteenpäin ja keskity nauttimaan siitä.