Mielenterveyspotilaan sisko vastaa kysymyksiin.

että siskon elämä meni kuten meni. Syyllistän vanhempiani asiasta, joten sikäli se näkyy omassakin elämässäni suhteessa vanhempiini. Toisaalta pelkään, että onko olemassa tämänlaisia ongelmia, joihin ei kukaan ulkopuolinen voikaan puuttua tai auttaa. Tuleeko omista lapsistani mielenterveyspotilaita ja mitä minä voin tehdä, ettei?

ja yhden sisko minäkin

Häpeätkö häntä koskaan? Puhutteko avoimesti hänen ongelmistaan?

Tapaamme muutaman kerran vuodessa, vaikka asumme samalla paikkakunnalla. Meillä on kovin vähän yhteistä. Mutta en todella häpeä häntä, pikemminkin vanhempiani.