Lue keskustelun säännöt.
Lapseni ( 7v) on alkanut joka ilta nukkumaanmennessä
24.07.2009 |
halailemaan oikein kovasti ja kertomaan kuinka ihana ja rakas äiti olen. Kehuu minua todella paljon ja kuinka rakastaa kuulemma mullasta avaruuteen.
Olen tullut aivan vainoharhaiseksi. Pelkään kokoajan että jotain sattuu. pelkään että jotain sattuu lapselleni tai nyt tämän sikainfluensssa episodin takia minulle koska kuuluun riskiryhmään ollessani raskaana. esikoiseni on miettinytkin että mitä tapahtuu jos minulle sattuu jotain. Olen selittänyt että hän menee isänsä tai isovanhempiensa luokse. (isä ei oikein pidä yhteyttä, lapsi on paljon isänsä vanhemmilla jossa tapaa isäänsäkkin sitten samalla, joten jos isälleen menisi laillisesti niin kuitenkin asuisi isovanhemmillaan käytännössä)
Elämässäni on ollut lukuisia enteitä ja enneunia jotka ovat "periytyneet" mummiltani. Nyt pelkään jatkuvasti että tämä on jotain ennettä. Tiedän, pelko ei auta mitään...
Ajattelin vain aikani kuluksi kysellä onko kenellekkään muulle tullut samankaltaisia pelkoja?
Kommentit (5)
että kuulun johonkin riskisyhmään.
Hän on muuten vain aiemmin kysellyt mitä tapahtuisi jos minulle jotain sattuisi ja kuka hänelle kertoisi ja mihin joutuisi ja mistä poliisi tai joku tietäisi mihin hänet pitää viedä eli missä isi tai mummit ja papat asuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sori, sain käsityksen että on juteltu sikainfluensasta.. :)
lapselle rehellisesti mitä hänelle käy, jos sinulle sattuu jotain. On hyvä keskustella eikä vain hyssytellä, että ei niin kamalista asioista saa puhua.
Luulen, että raskaus on vain herkistänyt sinut entisestään. Ymmärrän kyllä hyvin sinua, itsellänikin on välillä tuolllaisia pelkoja. Niitä miettii aikansa ja sitten arki taas vie. (muuten minunkin mummollani oli ennustajanlahjoja, mutta eivät ole peritytyneet
: ) )
Lapsillakin on välillä hellyyskausia.
Eipä viestistäni nyt mitään apua varmaan ollut, mutta koita nauttia raskaudesta ja lapsistasi.
on parempi kertoa että joskus niin voi käydä ja mitä sitten tapahtuu kuin sanoa että äiti ei kuole ikinä tms. Lapsi on kuitenkin jo sen ikäinen että hänelle on ollut hyvä selittää mitä kuolema tarkoittaa.
Mummin kissa kuoli keväällä ja mummi ehdotti että ottaisin pojan mukaan sanomaan kissalle hei hei (oli juuri silloin erityisen kiinnostunut kuolemasta) ja poika näki samalla mitä se kuolema on eli samaa kuin nukkuminen, mutta siitä unesta ei vaan ikinä enää herää. Poika otti asian todella hyvin koska koki todella saavansa vastauksen suureen kysymykseensä. Saatiin pienet naurutkin kun hän kysyi "Mitäs ne aivot sitten tuumailee siellä haudassa"?
Kyllä sun vastauksesta oikeastaan oli hyötyäkin koska tajusin nyt että mähän todella muuten olen raskaana ja siihen kuuluu tää herkistyminenkin, oonhan jo mitä ihmeellisimmistä syistä muutamat itkut jo vuodattanut.
Kiitos =)
riskiryhmään kuuluvat muutkin ihmiset. turha ladata lapsen pääkoppaa turhuuksilla menee vain pilalle... tuossa iässä täytettävä vielä leikeillä.