Pakotatko lapsen harrastuksiinsa?

Meillä oli viime talvena muutama tilanne jossa poika sanoi, ettei jaksa lähteä harrastukseensa. Pitää kovasti lajista sekä kavereista siellä sekä valmentajasta.

Sanoi ettei tietenkään tarvitse lähteä jos tuntuu paremmalta jäädä kotiin ja väsynyt.

Jäi tyytyväisenä kotiin ja vietettiin rauhallista perheiltaa.



Samassa joukkueessa pelaavan poikani koulukaverin äiti kertoi, ettei hyväksy poissaoloja. Kertoi kuinka repi itkevän ja väsyneen pojan rappuun kasseinensa ja pakotti lähtemään treeneihin.



Teki tämän pariin otteeseen (ellei sitten useammin mutta nämä kaksi tapahtumaa tiedän koska äiti itse kertoi minulle).



Asia painaa mieltäni vieläkin.



Eikö harrastuksen pitäisi kuitenkin pääasiassa olla iloinen asia, ei mikään pakko?



Ymmärrän tilanteen jos lapsi on kinunnut itselleen kallista harrastusta ja sitten vaan ei satu huvittamaan aina mennä.



Meillä on muutama harrastus lopetettu sovinnolla jos lapsi ei sitten kuitenkaan, jostain syystä ole kokenut sitä omakseen (mm. tyttären taideharrastus, josta kovin piti mutta muut tytöt olivat 2-4 vuotta vanhempia ja tunsivat toisensa ennestään. Hän tunsi jäävänsä ulkopuoliseksi , minkä hyvin ymmärrän).



Kohta taas harrastukset alkavat.



Kertoisitteko kantanne miten teillä toimitaan kun lapsi ei halua lähteä kalliiseen harrastukseen.



ps. tämä poikani em. koulukaveri harrastaa tämän poikani kanssa yhteisen harrastuksen lisäksi myös lätkää, tennistä ja futista. Treenejä on siis joka arki-illaksi ja lisäksi viikonloppuisin treenit + matsit.