miten kauan tätä kestää(nukutusasiaa)?

ei ole mielestäni liikaa tuon ikäiselle.

ja muistan ton about 2v. iän varmasti loppuelämäni, oli meidän pimu vaan NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN KAMALA.

Kyllä se siitä. Eikä tohon ole juurikaan mitään ihme apuja. Se ikä vaan menee ohi. Nimimerkillä "Been there, done that"

Omien kohdalla on auttanut päiväunien vähentäminen tai toisin sanoen se, ettei ole yritetty edes niitä nukkua jos uni ei ole noin vartissa tullut. Kuulostaa varmaan jostakusta omituiselta, mutta näiltä omiltani päiväunet ovat lyhentyneet tosi nopsaan ja päättyneet sitten.



Toinen ratkaisevin tekijä oli oman ajattelutavan muutos. Päätin, että nukuttamissysteemi on meidän yhteistä "laatuaikaa" eli pääsin pois siitä ajattelutavasta että lapsi/lapset nukkumaan ja mahdollisimman nopsaan. Nukkumaanmenoon menee meillä aikaa, on aina mennyt. Luetaan molemmille omat sadut, käydään läpi päivän tapahtumat, iltarukoukset. Vaikka oma pää helisisi tekemättömistä kotitöistä, olen huomannut että kun reilusti varaan aikaa nukuttamiseen sen vajaan tunnin niin loppujen lopuksi kaikilla on siitä parempi mieli. Toki välillä nukkumaan meno on täyttä tuskaa, varsinkin silloin kun ikää oli

vähemmän (nyt 3 ja 5 v) eli vaikeuksia pysyä sängyssä mutta selkeät säännöt ovat auttaneet. Eli kun huoneen ovi menee kiinni, sieltä ei poistuta kuin pissalle. Olen siis lasten luona siihen saakka kun he nukahtavat. Tämä siis omasta tahdostani, en ole koskaan edes yrittänyt saada heitä jäämään nukkumaan yksikseen. Perustan tämän sille, että kyllä he varmaan murkkuna minut siitä sängyn laidalta pois ajavat.



Eli lopputulema tälle olkoon se, että rauhoita iltahetki mukavaksi tuokioksi yhdessä lapsen kanssa.

Omien kohdalla on auttanut päiväunien vähentäminen tai toisin sanoen se, ettei ole yritetty edes niitä nukkua jos uni ei ole noin vartissa tullut. Kuulostaa varmaan jostakusta omituiselta, mutta näiltä omiltani päiväunet ovat lyhentyneet tosi nopsaan ja päättyneet sitten. Toinen ratkaisevin tekijä oli oman ajattelutavan muutos. Päätin, että nukuttamissysteemi on meidän yhteistä "laatuaikaa" eli pääsin pois siitä ajattelutavasta että lapsi/lapset nukkumaan ja mahdollisimman nopsaan. Nukkumaanmenoon menee meillä aikaa, on aina mennyt. Luetaan molemmille omat sadut, käydään läpi päivän tapahtumat, iltarukoukset. Vaikka oma pää helisisi tekemättömistä kotitöistä, olen huomannut että kun reilusti varaan aikaa nukuttamiseen sen vajaan tunnin niin loppujen lopuksi kaikilla on siitä parempi mieli. Toki välillä nukkumaan meno on täyttä tuskaa, varsinkin silloin kun ikää oli vähemmän (nyt 3 ja 5 v) eli vaikeuksia pysyä sängyssä mutta selkeät säännöt ovat auttaneet. Eli kun huoneen ovi menee kiinni, sieltä ei poistuta kuin pissalle. Olen siis lasten luona siihen saakka kun he nukahtavat. Tämä siis omasta tahdostani, en ole koskaan edes yrittänyt saada heitä jäämään nukkumaan yksikseen. Perustan tämän sille, että kyllä he varmaan murkkuna minut siitä sängyn laidalta pois ajavat. Eli lopputulema tälle olkoon se, että rauhoita iltahetki mukavaksi tuokioksi yhdessä lapsen kanssa.

johon mikään "Mukava yhteinen tuokio" lasten kanssa ei todellakaan auta. itse muistan kun nukuin yhden kanssa patjalla lattialla enkä voinut lähteä koskaan ennen puolta yötä kun ponkaisi heti pystyyn. Tätä edelsi muutaman tunnin puolivastentahtoinen rauhoittelu makuuasentoon. Toisella ja kolmannella on ollut samassa iässä omat vaikeutensa. Harva 2v kuitenkaan vielä pärjää ilman päiväunia, joten se ei ole ratkaisu. Itse asiassa meilä kaikilla iltanukahtaminen oli vielä hankalampaa, jos päiväunet ei syystä tai toisesta onnistuneet. Itse ajattelen, että kyseinen vaihe liittyy jotenkin neurologiseen kehitykseen ja siitä vaan pitää päästä yli. Toisilla se vaan on hankalampaa kuin toisilla.

tuo kaaos on juuri oikea sana=)sait mut nauramaan,kiitos!