Miten tsempata kaveria ettei teksii aborttia?

Jos hän haluaa tehdä, hän saa tehdä ja sinun täytyy ystävänä tukea häntä siinä päätöksessä.

kun ei tiedä mitä tekisi.

ei ole moraalisesti oikein yrittää vaikuttaa päätökseen joka vaikutaa perustavasti ystäväsi elämään mutta ei millään tavalla omaasi.

olla vauvan puolella, enkö saa sanoa mielipidettäni?

olla vauvan puolella, enkö saa sanoa mielipidettäni?

Auttaa häntä fyysisesti ja taloudellisesti? Jos et, niin asia ei kuulu sinulle mitenkään. Pidä kaverisi puolta, älä solumöykyn.

Aloituksesi vain kuulosti vähän erilaiselta, siltä, että yrität saada aborttia aikovan kaverisi muuttamaan mieltään.



Jos pystyt seisomaan sanojesi takana, voit luvata ystävälle apuasi vauva-aikana. Mutta lupaa vain sellaista, minkä pystyt tekemään ja teet myös.

Saikin kuulla odottavansa kaksosia ja päätti pitää lapset. Sen jälkeen en ole hänestä muuta kuullutkaan kuin että lapset syntyivät. Onko hän siis onnellinen lapsistaan ja äitiydestään vai jotain aivan muuta?! Ihmetyttää kyllä.

Mun mielestä on väärin, jos alat kertomaan, että hänen täytyy pitää lapsi. Et sinä kuitenkaa ole ja elä lapsen kanssa koko elämääsi. Kaverisi täytyy tehdä tämä päätös ihan itse, vaikka kuinka kyseölisi sun mielipidettä asiaan. Sorry vaan.

ystävän kanssa miettiä molempien/kaikkien vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet. Itse en suoraan sanoisi mitä itse tekisin, eikä mielestäni sinunkaan ehkä kannata. Et kuitenkaan tiedä miten ystäväsi todella asian kokee.

Mun mielestä plussia vaan on rutkasti enemmän.

Yrittäkää yhdessä eritellä tarkemmin mitkä asiat vaikuttavat siihen suuntaan että tekisi abortin. Mainitsit yksinäisyyden, mutta jaotelkaa vielä tarkemmin, ts onko kyse pelosta: olla yksin synnytyksessä, joutua taloudellisesti kovin ahtaalle, joutua elämään arki lapsen kanssa kaksin, tms. Ja kun tärkeimmät syyt ovat selvillä, ottakaa selville onko niihin asioihin mahdollista vaikuttaa ja millainen todellisuus oikeasti tulisi olemaan. Esim. voisiko joku olla tukihenkilönä synnytyksessä, mitä tukia on mahdollista saada, onko olemassa arjen yksinöäisyyttä helpottavaa tukitoimintaa, jne.

Oikein harmittaa näiden valmiiksi yh-lapsien puolesta, jos ajattelutaso on tuota luokkaa! No yhyy, joutuuko synnyttämään yksin? Se synnytys ja pikkuvauva-aika on murto-osa äitiyttä ja vanhemmuutta. Niitä ei pahemmin kannata miettiä, vaan ihan sitä kokonaisuutta eli mitä tarjottavaa itsellä on sille lapselle niin henkisesti kuin taloudellisestikin.



Synnytys, hah.