apua kaksivuotiaan nukuttamiseen
Huh.. taas meni toista tuntia nukuttaessa. 3 viikkoa sitten poika luopui unitutistaan ja sen jälkeen nukahtamiset ovat olleet mahdottomia.
Itse tuttia ei kuitenkaan kyselle vaan siltä osin homma sujui kuin leikki.
Nyt päiväunillemeno (joka ennen oli lähinnä saattaa poika sänkyyn ja istua hetki vierellä) on ihan mahdotonta. taistelee unta vastaan ja itkee ettei halua nukkua. Ei osaa kertoa miksi ei halua.
lopulta nukahtaa tai sitten joudutaan turvautumaan vaunu"lenkkiin" (joihin nukahtaa n. 5 minuutissa kun alla on n. tunti taistelua sängyssä).
Yöunille ei taistele vastaan mutta säätää sängyssä ja kuiskuttelee reilun tunnin ennen kun uni tulee. vaikka selvästi on väsynyt. Jos ei ole vierellä niin itkee.
varmaan pitäisu opettaa nukahtamaan yksin niin ei se vähän oma aika menisi vieressä istumiseen, mutta itkee sitten itsensä ihan hysteerisksi ja ei ainakaan nukahda.. nössöäidistä ei ole yli tunnin huudatukseen.
Mikähän tässä voi olla ongelmana ja onko kellään vinkkejä miten hoitaa asia.
Meille on tulossa 2 kk päästä vauva ja siitä on jo paljon puhuttu, voisikohan sillä olla osuutta asiaan?
auttakaapa väsynyttä äitiä...
Kommentit (24)
mutta yhden pienen vinkin voin antaa.
Meillä on 2,5v poika joka on nyt oppinut nukahtamaan itsekseen. Illalla siis hoidetaan yhdessä iltatoimet ja luetaan satu, sen jälkeen poika jää yksinään pötköttelemään ja nukahtaa jossakin vaiheessa itsekseen. Välillä valvoo pidempään, välillä nukahtaa heti mutta ei pompi sängystä ylös ja alas. Vettä saa ottaa yöpöydällä olevasta mukista.
Välillä poika saattaa kuitenkin huudella että pelottaa. Silloin menen pojan huoneeseen, peittelen uudestaan ja toivotan hyvää yötä sekä pojalle että pojan rakkaimmalle unilelulle (molemmille siis nimeltä). Se rauhoittaa pojan hetkessä, luulen että silloin poika muistaa ettei ole yksin vaan hänellähän on unilelu turvana.
Yksinkertainen juttu mutta meillä toimii takuuvarmasti!
Mitä se haittaa, jos sänkyyn jätettäessä itkee? Se menee äkkiä (muutamassa illassa) ohi.
Meillä on ollut esikoisen kanssa nukkumisongelmaa jos mihin lähtöön, joten tiedän mistä puhun. Suosittelen kirjaa: Vauvan ja leikki-ikäisen nukuttamisohjelma. Poimi sieltä asioita, joiden luulisit auttavan teillä! Siellä on paljon hömppääkin, esim. nukkumaanmenoajoista, mutta paljon totuuttakin.
Mitä kauemmin te makaatte lapsenne vieressä nukahtamishetkellä, sitä pahemmaksi tilanne menee ajan kanssa. Opettakaa, että sängyssä olevalle ei palvelua heru! Ja kun sänkyyn mennään, siellä nukutaan ja pysytään. Näinhän opettaa se telkkarin Supernannykin. Eihän ne tavat yhdessä illassa muutu, niistä pitää vaan sitkeästi pitää kiinni - molempien vanhempien!
Parivuotiaana meillä oli sama vaihe, lapsen nukahtaminen kesti ja kesti ja kaikenlaista lapsi yritti. Periaate oli ehdottomasti, että kun mennään nukkumaan, ei leikitä, juoda tai syödä. Pahinta oli, että lapsi lähti heti sängystä pois, kun selkänsä käänsi.
Ärsytti tietysti, kun odotin nukahtamista ja 'oman ajan' alkamista. Huomasin, että homma helpottuu erittäin paljon, kun lopetin stressaamisen. Kun siis olisi tehnyt mieli vaikka lukea rauhassa illalla kirjaa, otinkin äänikirjan, jota voin kuunnella kuulokkeilla. Istuin lapsen huoneessa (en lapsen vieressä) ja kuuntelin rauhassa hiljaisuudessa äänikirjaa, musiikkia tai radiota. Lapsi huomasi, että olen läsnä, mutta hän ei voi provosoida minua.
Vaikein vaihe meni ohi aikanaan. Edelleen kuuntelen äänikirjoja esim. kotitöitä tehdessäni.
kannattaa kokeilla, sillä tuo tuntikausien nukuttaminen on tavattoman raskasta ja vie kyllä äidiltä jaksamista, jos tilanne jatkuu kauan.