Ihanaa palata taas töihin!

ja minä taas jäisin kotiin heti, jos se olisi mahdollista. Haikeana muistelen aikaa, jolloin oli aikaa itselle, miehelle ja lapsille. Nyt ei ole aikaa kenellekään, koko ajan vain kiire ja aivan loppu.

vaikka mulla ei ole ku yks lapsi 1v4kk niin nautin kun elokuussa alotan työt. :) vaikka kyllä jännittää jo että miten se sujuu....

Kyllähän ne hermot aina välillä väsyneenä meni, mutta oli se elämä moninverroin helpompaa joka suhteessa!



Ei kahden työssäkäyvän aikataulujen yhteensovittamista, ei lasten kiskomista hoitoon kukonlaulun aikaan(erityisesti pimeään talviaikaan *puistatus*), ei mitään tiukkoja aikatauluja, ruokaa ehti/jaksoi laitella ja jopa leipoa joskus jne. jne.



Voi niitä aikoja, ei sitä silloin uskonut, kun toitotettiin, että ne vuodet kuluvat niiiin nopeasti ;(

Itseäni harmittaa kun vuosilomat ovat niin lyhyet 5vko vuodessa että miten ihmeessä sitä taas talven jaksaa pelkällä viikon talvilomalla?



Lapset raahaat hoitoon ja huolehdit vaatteet ym heille mukaan. Olis kiva jotain ehtiä harrastamaan heidän kanssa mutta vain lyhyet illat aikaa. Viikonloput menee hetkessä, tuntuu ettei vapaa-aika riitä mihinkään.



Sulla varmaan alkaa lomat kertyä alusta joten menee ainakin ensi talvi ilman yhtään lomaa ja ensi kesänäkin vajaa loma, mieti sitä...

olen työstäni todella onnellinen ja viihdyn erinomaisesti. Lapsillakin hoidossa mennyt hyvin.

mutta toisaalta mies on välillä pitkiäkin aikoja työnsä puolesta reissussa, joten kun mamiloman päätyttyä siirtyisin töihin niin: joutuisin repimään sängystä ylös 10kk ja 5,5v. ennen kukonlaulua, n. klo6 ja viemään päiväkotiin. Mutta ei siinä kaikki, joutuisin jättämään ekaluokkalaisen nukkumaan yksin, lähtemään kouluun yksin, koulun jälkeen toivottavasti hoitoon ainakin 16.30 asti. Sitten kun olisin saanut lapset kerättyä hoitopaikoistaan, raahattua kotiin, tekisin ruokaa ja sitten kello oliskin jo vaikka mitä ja olisi aika mennä nukkumaan, jotta taas päästäis seuraavana aamuna ylös klo6.



Mä siis tekisin töitä niska limassa lähihoitajana ja kaikki se miltei 40 tunnin raadanta töissä + työmatkat ja lastenkuljetukset +2 tuntia joka päivä jättäisi meidän perheelle n. 500euroo enemmän kuussa. En aio uhrata itseäni moisen rahan vuoksi, vaikka mä töihin todella myös kaipaankin! En tosiaankaan ole mikään pullantuoksuinen ihanneäiti, kaikkea muuta...

Ekana päivänä jännitti, että osaakohan sitä edes tehdä mitään töitä enää. Viikon päästä työt meni jo täysin rutiinilla ja alkoi se todellisuus (seuraava pitkä loma sitten eläkkeellä) hahmottua.

Onko av-mammat jossain pakkotöissä? Minusta oli ihana päästä käyttämään aivoja ja koulutusta äippäloman jälkeen.

En olisi voinut kuvitellakaan olevani kotona "ihan vaan lapselle". Rakastan häntä yli kaiken ja olen varma, että molemmille parempi, että äiti käy töissä.

mutta silti olisin mieluummin kotona. Se, että ei ole aikaa olla edes omien lasten kanssa, ja aina on kiire ja uupunut, ei minusta tunnu oikealta.

Mulla on kokemusta seuraavista:



- 4 vuoden kotonaolo putkeen

- 8 h työpäivä yhden lapsen äitinä

- 6 h työpäivä kolmen lapsen äitinä

- miehen lyhennetty työviikko



Nyt olen töissä yhdistelmällä 6 h/pvä+miehen nelipäiväinen viikko. Se on ihanaa! Lisäksi vielä limitämme työaikoja niin, että minä voin rauhassa lähteä aamulla aikaisin töihin, mies huolehtii lapset noin yhdeksäksi hoitoon. Minä haen klo 14.15. Aikaa jää tosi kivasti :-) Ja toisaalta minä saan vähän muutakin ajateltavaa kuin kodin ja lapset. Rahallisesti tämä ei ole erityisen järkevää, mutta mahdollista.



Meillä myös lomien pituus on neuvottelukysymys, jos on valmis jäämään palkattomalle pariksi viikoksi niin kyllä onnistuu, onnistui myös edellisessä työpaikassani. Jos talous antaa myöten, niin suunnittelen sitäkin.



Ei kannata ottaa työelämän ehtoja aivan ehdottomina sopimuksina, voi myös neuvotella itselleen paremmat ehdot. Ei tietysti kaikissa työpaikoissa, mutta kokeilla kannattaa.