Kurjat kunmit lapsilla

Kutsukaa kummit kylään joskus muulloin kuin synttäreillä ja istukaa silloin lastenhuoneeseen leikkimään lapsen kanssa.



Kysy suoraan, tekisikö kummi joskus lapsen kanssa jotain, koska se olisi lapselle tärkeää.

kummien harteille?

Eivätkö he tule, jos kutsutte?

Me valitsimme lapselle ihan tarkoituksella sellaiset kummit jotka ei hevillä hänen elämästä katoa. Kummeina siis minun veljeni ja mieheni sisko. Rakastavat lasta ehdoitta ja myös me vanhemmat tulemme hyvin toimeen heidän kanssaan. Uutena kuvioihin on tullut kummisedän tyttöystävä, joka on jo luonnollinen osa "omaa porukkaa". =)

Ollaan kutsuttu useasti, eivät vaan tule.



Kummilapsikin on muutaman kerran pyytänyt heitä käymään mutta "pitää olla mökillä" tai "en nyt jaksa" tms on tullu vastaukseksi.



Kummallakin lapsella tietenkin erit kummit ja ovat muuttuneet. Esikoisen kummit eivät välitä lainkaan...jos käy, niin sanoo " mene leikkimään toiseen huoneeseen meidän lasten kanssa, aikuiset puhuvat nyt".



Voi vaan kuvitella miten pahalta pienistä lapsista tuntuu kun kummit käyttäytyvät näin. Tuntuu pahalta lapsienkin puolesta =(

omia lapsia ja kavereiden kummeilla ei ole lapsia? Meillä ainakin kävi niin että ehdin lapsettomana paljon enemmän hoitamaan kummin tehtäviä kuin nyt kolmen lapsen äitinä. Valitettavasti se aika ei vaan enää riitä samalla lailla. Toki olen edelleen kummilasten kanssa tekemisissä, käyvät meillä ja me heillä, mutta sellaista kummi/lapsi aikaa ei enää ole.

Esikoisen kummeilla omat lapset.

Kuopuksen kummeilla ei lapsia.



Niin ja pidämme mekin yhteyttä, mutta eipä se vaan auta. Emme siis jätä kummien harteille yhteyden ottoa!!

Eiköhän tässä pitäisi olla se näkökulma, että olette ystäviä ja tapaatte niissä merkeissä. Kummius on sitten ekstraa. En voisi kuvitella, että ainoastaan kummius ja siihen liittyvät velvollisuudet määrittäisivät suhteeni ihmisiin, jotka ovat olleet ystäviäni jo vuosien ajan.

Ovat ystäviämme mutta tosiaan kuopuksen kummit ovat muuttaneet käytöstä viimeisen 3 vuoden aikana.



Vaikka kutsumme kyläilemään jne eivät muka ehdi.

Viimeksi viikko sitten pyysin kylään, mutta silloin piti olla mökillä kun oli kaunis pvä.



Jotenkin olen ajatellut että jos aina muka on niin kiire niin antaa olla...

Ovat ystäviämme mutta tosiaan kuopuksen kummit ovat muuttaneet käytöstä viimeisen 3 vuoden aikana. Vaikka kutsumme kyläilemään jne eivät muka ehdi. Viimeksi viikko sitten pyysin kylään, mutta silloin piti olla mökillä kun oli kaunis pvä. Jotenkin olen ajatellut että jos aina muka on niin kiire niin antaa olla...

kirjoittaa tälle ihmiselle kirjeen ja kysyä, oletko loukannut häntä jotenkin, koska sinusta vaikuttaa, ettei hän halua tavata sinua. Kerro, miltä sinusta tuntuu ja vaikuttaa ja kysy, mitä on tapahtunut.

Älä syyttele äläkä vaadi mitään. Vetoa vanhaan ystävyyteenne ja sano, että haluaisit tietää, mitä teidän ystävyydellenne on tapahtunut. Sano, että olet pahoillasi, jos olet loukannut häntä, mutta et itse nyt hoksaa, mitä olet tehnyt tai sanonut.

Pyydä lopuksi, että hän ottaisi sinuun yhteyttä: kirjoittaisi, soittaisi tai sopisi tapaamisen.

4v tytöllämme on mukavat kummit, kyläillään paljon puolin ja toisin. Eivät hekään mitään kummi/lapsi aikaa vietä koska heilläkin on 3 kpl alle 6v. Välimatka n. 25km.



3v tytöllä kummeina entiset parhaat ystävämme, jonka kanssa vietimme lähes kaikki viikonloput aikoinaan. Unohtivat tulla lapsen synttäreille ja useista kutsuista huolimatta tulevat kerran vuodessa käymään yleensä klo 21 jälkeen jolloin lapset ovat nukkumassa. :o( Mietin vakavasti kummien vaihtoa..

Voiko kummeja vaihtaa?

muutoinkin,kuin kummiuden varjolla?



Huomasin nimittäin eräästä tuttavaparisknnasta, että kun ryhduimme heidän lapselleen kummiksi, olivat kaikki kyläilyt vain lapseen keskittymistä. Joskus toki voi istahtaa lattialle leikkimään, mutta kiva olisi seurustella ihan aikuistenkin asioista.



Nykyään kyläilyt sujuu jotenkin luonnollisemmin, kun lapsi on isompi. Ollaan ihan läheiset, ja tekemisissä lapsen kanssa, mutta se tulee luonnollisena kylkiäisenä samalla kun tapaamme muuta perhettä. Joskus käydään kaupungilla, leffassa tai vain viestitellään ihan pelkästään kummin ja lapsen kesken.



Eli ethän typistä ystävyyttänne pelkäksi kummi-suhteeksi? ainakin lapseton pariskunta voi tästä vähän kavahtaa.

itselläni on kummilapsia ja omiakin lapsia ja voin sanoa, ettei ole kummempaa tunnesidettä kummilapsiin... oikeastaan on vähän taakkanakin, kun muka pitäisi eritysesti heitä muistaa, vaikkei aina huvita tai juuri voi olla parempaakin tekemistä. en ole kummi-ihminen, mutten raaskinnut sanoa ei, kun kysyttiin...



saatanpa itse sanoa kummiuteni irti ettei odoteta mitään, kun en tykkää siitä että velvollisuuteni on hyysätä toisen lasta tai muistaa ja ostella lahjoja ym, sen takia että olen kummi.



kummiudesta on mielestäni mennyt jotenkin makukin, kun on juuri niitä "velvollisuuksia" viettää aikaa ja ostaa merkkipäivinä lahjoja ja jos ei sitten muista tai voi tai ehdi, niin paheksutaan.

itse en todellakaan odota mitään lasteni kummeilta. olemme heidän kanssaan tekemisissä samoin, kun muidenkin, eikä kukaan kummeista ole koskaan vienyt lapsia mihinkään tai ottanut kylään tms. en ole kysynyt, enkä vaatinut. vaan ihan normaalia yhteiseloa ja ystävyyttä, kyläilyä ja jutustelua... itsekin teen kyllä tätä mielelläni kummilasteni perheen kanssa, muttei mitkään vaateet tai extrahuomiointi jaksa kiinnostaa, kun on todellakin sitä omaakin perhe-elämää.

Kummin velvollisuushan lienee huolehtia siitä uskontopuolesta, eikä huvipuistoretkistä.



Minä en leiki viraiden lasten kanssa, en edes omien, niin miksi sitten leikkisin lattialla kummilasten kanssa. Kyselen kyllä kuulumiset ja leikit yms. ja vastaan ja kommentoin kun kummilapsi minulle jotain toimittaa.



Voin täysin kuvitella, että huokailet asiasta vielä lasten kuullen ja erityisesti lasten kuullen että onpas teillä kurjat kummit.



Mä en vaan ymmärrä tommosta höösäystä. Itse en vaadi kummeilta mitään.

Voi vaan kuvitella miten pahalta pienistä lapsista tuntuu kun kummit käyttäytyvät näin. Tuntuu pahalta lapsienkin puolesta =(

Ihan naurattaa surunaamasi =(

Että oikein KUMMIT käyttäytyvät näin... Että oikein lapsi osaisi ajatella, siis ihan itse, että KUMMIN pitää käyttäytyä jollain tietyllä tavalla?!

On vikaa itsessäkin!

Onko lapsilla muuten läheisiä aikuisia vanhempien lisäksi? Osaatko arvostaa niitä? Miksi nostat juuri KUMMIT jalustalle? En tajua.

Omani saattavat juuri osata sanoa juuri omat kumminsa, nuorin tuskin sitäkään. Kummiksi lupautuminen ei tee ketään autuaaksi. Läheisyyteen ja todelliseen välittämiseen ei voi ketään pakottaa eikä pyytää.

Itselläni on kaksi kummilasta ja muuten paljon läheisiä lapsia. Samalla viivalla kaikki.

Itse olen omassa lapsuudessani miettinyt miksei oma isä käy tai soita. Minusta sinä teet kyllä tikusta asiaa!!!

meidän lapsilla on "huonoja" kummeja, jos tälle linjalle mennään. Me emme kuitenkaan lapsillemme kasaa odotuksia kummien suhteen ja pahota sillä lasten mieltä. Meillä kummi on varmaan se joululahja ja synttärilahja automaatti, jos rumasti sanotaan ja samaa lapsikin on: miettii ennen joulua, minkä lahjan antaa kummille.



Kaikilla lapsilla on silti puhevälit kummeihinsa. Jos ajattelee sitä lapselle tärkeää aikuista, niin meillä se ei ole niinkään kummi - on tärkeä toki - mutta miehen äiti on molemmille lapsille se aikuinen, joka heistä välittää ja soittelee ja keskustelee ja jonka luo lapset mielellään lähtevät.

Nykyinen elämä työn ja kahden pienen puristuksessa + 180 km välimatkaa hyydyttää kummasti tapaamisia. Toki näemme 3-4 kertaa vuodessa, mutta ei niin paljoa kuin aikaisemmin. Lisäksi yhteydenpito on aina vaan mun niskassa. Kummilapseni perhe ei ole käynyt meillä nytkään 3 vuoteen, vaikka pyydetty on. On vaan niin vaikeaa reissata kahden lapsen kanssa... Joo, lapset on jo 9 ja 11! Sen sijaan mullehan ei ole mikään ongelma pakata 1 ja 4 -vuotiaita autoon ja ajaa sinne. Eikä se kyllä olekaan mikään ongelma ja pärjään kyllä pitkätkin ajomatkat lasten kanssa. Silti tuntuu kohtuuttomalta, että mun pitäisi aina vaan nähdä se vaiva mennä heille.

että kuopuksen kummit saattaisivat kärsiä lapsettomuudesta? Silloin heidän voi yksinkertaisesti olla liian vaikeaa tavata lapsiperheitä ja höösätä kummilasta. Nyt odotukset nolliin ja joskus myöhemmin ehdota kummeille jotakin kivaa tekemistä, johon kuluu rajattu aika ja joka ei mene pelkästään lapsen ehdoilla. Tai ehdota vaikka tapaamista ilman lapsia, tai vaikka naisten tapaaminen tms. Eikö olisi tärkeintä etsiä menetettyä ystävyyttä? Sitten kummiuskin saattaisi löytyä myöhemmin jollain tavalla.

Myös esikoisen kummien kanssa kannattaisi nyt pyrkiä ystävyyteen ja perheiden väliseen yhteiseen ajanviettoon. Menkää vaikka kaikki yhdessä huvipuistoon!

Kummeille kasautuu helposti ahdistusta, jos tuntuu siltä, että aika ei riitä edes omien lastenkaan kanssa olemiseen riittävästi. On kohtuutonta odottaa, että kummi silloin vielä käyttäisi aikaa kummilapseen erikseen. Mutta jos perheet viihtyvät yhdessä, tulevat kummit tutuksi siinä samalla. Ja kummien yksi arvo on mielestäni siinä, että heidän kanssaan voi jakaa ajtuksia vanhemmuudesta ja lapsen kasuvusta. Tosin puolin ja toisin, ole sinäkin kiinnostunut kummien omista lapsista.

Suosittelen yhteistä retkeä tai kivaa yhteistä tekemistä. Nyt kummius-vaatimukset ja ajatukset pois mielestä! Kaikille on kivaa, jos on hyvät välit ystävä- tai sukulaisperheeseen ilman erityisvaatimuksia, siinä samassa kummiuskin voi taas tuntua hyvältä.

Esikoisen kummeilla omat lapset. Kuopuksen kummeilla ei lapsia. Niin ja pidämme mekin yhteyttä, mutta eipä se vaan auta. Emme siis jätä kummien harteille yhteyden ottoa!!

ole yhtään tuon aktiivisempi kummina.



Ei tulisi mieleenkään pyytää kummeja hoitamaan. Itse kyllä autan, jos kysytään, mutta omassa elämässä on kädet täynnä.