Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten reagoida, kun pettyy vanhempiinsa?
17.07.2009 |
Minulla oli tänään kurja päivä. Yöllä myrskyrintama kulki ylitsemme ja kaatoi valtavan vaahteran pihastamme naapurin puolelle. Asumme taloyhtiössä ja aloin aamulla soitella apua vahinkojen korjaamiseen. Osa puusta jäi vaarallisesti pystyyn, mihin tarvitsin ammattilaisen apua. Ja vakuutuskysymyksiinkin piti saada selvyyttä. Sen lisäksi puu piti siivota pois naapurin puolelta ja omalta myös. Mieheni on työreissussa ulkomailla ja meillä on kolme pientä lasta. SOitin heti vanhemmilleni ja pyysin apua lasten hoitoon, jotta saisin itse keskityttyä tämän ongelman hoitoon.
Isäni oli kotona ja lupasi tulla lastenvahdiksi. Kerroin, että lapset eivät olleet vielä syöneet ja että pukemisen perään pitää katsoa myös. Tuntia myöhemmin kukaan lapsista ei ollut syönyt palaakaan, kaikilla oli yöpuvut yhä, kun itse tulin sisälle piipahtamaan. Lapset alkoivat kinuta aamupalaa ja siinä hikisenä ja kiireisenä vedin ruokaa jääkaapista esiin. Samassa siskoni soitti ja pyysin häntä tulemaan apuun. Samoissa ovissa isäni lähti kun kerran häntä ei tarvita. Kiehahdin, että mihin häntä oikein tarvitsin, kun kerran jukurttiakaan ei ollut löytänyt jääkaapista! En kuitenkaan sanonut mitään.
Siskoni hoiti lapset hienosti koko päivän ja ilman häntä en olisi pärjännyt lainkaan. Jossain kohdassa äitini ajoi pihamme ohi, ja puhui suoraan sanoen paskaa ja puutaheinää pari minuuttia ja totesi autosta nousematta, että koittakaan nyt pärjätä. Sillä sekunnilla meinasin räjähtää. Jos näin hankalassa tilanteessa omat 65-vuotiaat hyväkuntoiset vanhempani eivät parempaan pysty, en halua nähdä heitä enää lainkaan. Kumpikaan ei tullut talkoisiin, joihin sain naapureita mukaan! Kumpikaan ei kyennyt tulemaan lastenvahdeiksi, saati että olisivat ottaneet lapset kilometrin päähän kotiinsa hoitoon tai olisivat tulleet tekemään heille ruokaa.
Ilman loistavia naapureitani ja siskoani olisin ollut koko päivän kusessa. Nyt kun homma on ohi, olen niin toivottoman pettynyt omiin vanhempiini, että mitä ihmettä heille tästä sanon? Aikoinaan kukaan ei ollut sen pahempi mummuni (äitini anopin) haukkuja kuin oma äitini. Valitti aina, ettei hoida lapsia/ auta jne. Nyt hän on tuhat kertaa huonompi apu itse.
Kommentit (28)
ja toivut kunnolla tuosta päivän työläydestä. Nyt illalla väsyneenä vanhempiesi toiminta tuntuu tältä, mutta parin päivän päästä pirteämpänä se pettymys voi olla jo vähän pienempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat ei suostu auttamaan lastenhoidossa yhtään. Lapset on kuulemma rasittavia ja aivan liian kovaäänisiä. Ovat ihan suoraan sanoneet että eivät halua hoitaa lapsia lainkaan. Olen pettynyt, mutta en aio tämän takia rikkoa välejämme kuitenkaan.
Ehkä olisit voinut odottaa että miehesi palaa matkaltaan ja selvittää asian sitten. Tai antaa naapureiden hoitaa asian. Miksi sinun piti tehdä mitään jos kerran asutte taloyhtiöss ettekä omakotitalossa?
lastenlastensa kanssa...??? Sitä mä en voi ikinä ymmärtää..
Jos asut taloyhtiössä, niin kuuluiko tuo puuhomma oikeasti juuri sinulle??
Jos tuosta meidän pihasta kaatuisi puu, soittaisin pari puhelua ja se olisi siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään halua olla setieni enkä tätieni kanssa. En edes serkkujeni kanssa. Ne on kaikki ihan idiootteja ja todella tylsää seuraa. Lapset on vaivalloisia. Ei kaikki jaksa niitä.
Vanhemmat aiheuttavat pettymyksiä. Elämä on kovaa. Aikuisuutta on se, että pystyy hyväksymään tämän ja jatkamaan elämistä. Niillä korteilla pelataan, jotka ovat kädessä.
Pettymystä voi opetella purkamaan ilman, että täytyy esim. rikkoa välejä keneenkään. Tänne kirjoittaminen on yksi tapa, joten olet jo hyvässä alussa. Etsivä löytää muitakin keinoja, puppuunsa ei ole pakko tukehtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmillesi että nyt jäätte tänne hoitamaan näistä lapsia kun sulla on tosi tärkeetä hommaa? Minkälainen suhde sulla ylipäänsä on vanhempiisi, kun et tuon vertaa rohjennut heille sanoa?
Onneksi appivanhemmat tulevat 200km:n päästä avuksi, kun vain edes miettii, miten jonkin asian hoitaa lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunti on kuule 65-vuotiaasta yksi lehmän pieraisun mittainen aika.
Eikä asiaa varmaan parantanut se, etä tulit ilmeisesti sisälle äksyilemään. Vähemmästäkin närkästyy.
Hän ei ollut vielä ehtinyt tehdä mitään!
Varmaan vanhempasi välttelevät sinua, koska odotat heiltä liikaa.
Mieheni palaa työmatkalla 1½ viikon kuluttua, takapiha oli kuin pommin jäljiltä ja koska on loma-aika, oli vaikea saada ketään kiinni, joka hoitaa asiaa. En voinut todellakaan kuvitella odottavani reilua viikkoa tai työllistäväni ainoastaan näitä naapureitani, jotka tähän hätään apuun suostuivat. Jos minä tai naapurit emme olisi tehneet mitään, en todella tiedä, koska taloyhtiö olisi saanut asian hoidettua ammatti-isännöitsijän toimesta. Siinä sitä olisi katsellut runneltua omaa ja naapurin takapihaa ja odotettu, että seuraava vieno tuuli kaataa loputkin puusta jonkun päälle.
Itse koin olevani ainoastaan vastuuntuntoinen ja asiansa hoitava ihminen. Homma tuli nyt hoidettua ja loppu puusta alas, joten voin turvallisin mielin nukkua edes seuraavat yöt. Mietin, että jos sama olisi tapahtunut vanhempieni pihassa, olisin etunenässä mennyt auttamaan. Nyt kun odotin, että vanhempani, jotka siis ovat kotona ja asuvat lähellä, olisivat yhden päivän auttaneet, he eivät katsoneet sitä tarpeeliseksi. Vaikka varmasti näkivät, kuinka lujille tämä kaikki otti minulle. Olen oppinut, että av:lla kaikkien pitää ymmärtää kaikkea ja antaa kaikki anteeksi, niin en millään jaksa ymmärtää, että omat vanhemmat eivät tämän enempään pysty lapsensa puolesta. Tarvitsen todella harvoin apua, ja nyt olisin sitä todella tarvinnut. Saako nykymaailmassa edes olettaa, että isovanhemmat auttavat pulassa?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin monta kertaa etten viitsi edes laskea.
Menin siskoistani ekana naimisiin. Kun kerroin tämän äitini vaan sivuutti sen kuin ei olisi kuullutkaan. Menin aika lukkoon, kun odotin onnitteluja. Olin 27 v, joten en ollut teini, en raskaana, ja oltiin oltu yhdessä 4 v. Ja tietääkseni eivät inhoa miestäni. Minua ihan itketti.
Parin viikon päästä palasi asiaan. ja silloinkin tyyliin missä olette aatellet häät viettää.
Siitä vuoden päästä olin raskaana, 1. lapsenlapsi. Kun kerroin sama juttu, ohitti sen kun ei olisi kuullut. Lapsi oli meille hyvin toivottu, 1,5 v yritetty.
Meillä on nykyään 3 lasta. Muilla siskoillani on toisella on, toisella ei. Eipä auta eikä tarjoa apua. Joskus kun ovat muka hoitamassa, ovat niin kädettömiä, että ei uskoisi että ovat 3 lasta hengissä pitäneet.
Jos minä ja lapseni olisimme olleet kyseessä, omat vanhempani olisivat ajaneet 50 kilsan matkan, ottaneet vetovastuun yhdessä lapsista, lohduttaneet "että pitipäs nyt tämmöinen sattua", laittaneet ruokaa ja odottaneet iltaan asti, että kaikki olisi taas kunnossa. Sitten vasta lähteneet kotiinsa. Olenko ainoa, jolla näin ihanat ja normaalit vanhemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystävälle toimiminen monen päivän ajan vie aina etusijan lapsenlapsen kanssa olemisesta. Jos jossain sattuu pieni rakonen vapaata jäämään, voi pitkin hampain tavata, mutta ei puhettakaan että tekisi esim. jonkin retken jonnekin lapsen kanssa päiväseltään tai veisi uimaan ym. Täällä myös kyse jo eläkkeellä olevista, hyväkuntoisisita 65-vuotiaista isovanhemmista...
Todella välinpitämätöntä käytöstä vanhemmiltasi.
Tuon jotenkin voin kuvitella, ettei 65v miehet saa lapsille ruokaa nenän eteen kun ovat itsekkin yleensä passattuja (en tietenkään isästäsi tiedä..)
Toivottavasti saat jutun selvitettyä vanhempiesi kanssa. Ehkä äitisi oletti ettet tarvitse enää apua kun siskosi oli jo paikalla?
nyt niin kauhea - kai sa olisit voinu niille lapsille antaa aamupalaa itsekin, ilmeisesti kukaan naapureista ei kuitenkaan ollu noin paniikissa sen puun takia ?! ja tulihan se sun isa paikalle hoitamaan niita lapsia !
mihinkaan ei olla tyytyvaisia.
nyt niin kauhea - kai sa olisit voinu niille lapsille antaa aamupalaa itsekin, ilmeisesti kukaan naapureista ei kuitenkaan ollu noin paniikissa sen puun takia ?! ja tulihan se sun isa paikalle hoitamaan niita lapsia !
mihinkaan ei olla tyytyvaisia.
Sattuko syy siihen, että ap oli ainut joka oli hermona, koska puu oli kaatunut HÄNEN pihastaan. Jos mulla kaatuu pihasta puu, olen takuulla enemmän hermona siitä, kun että se kaatuu naapurin pihasta.
Tulisi kyllä pyydettäessä paikalle, mutta ei varmasti olisi kyennyt vääntämään aamupalaa omatoimisesti lapsille. Onneksi sait siskosi auttamaan. Kun seuraavan kerran näette vanhempiesi kanssa, sano heille olevasi kiitollinen, että isä tuli lapsia vahtimaan, mutta että jos lapsille pitäisi antaa ruokaa, olisi hyvä jos vahtija ilmoittaisi, mikäli joku asia jää tekemättä ilman apua, kuten vaikka aamupala lapsille.
Kyllä saa pettyä vanhempiinsa ja katkaista vaikka välit, jos ovat inhottavia.
Kun minä olin pieni, minunkin vanhempani saivat lastenhoitoon apua vaikka keneltä. Samoin minun on pitänyt hoitaa pikkusisaruksiani nuorempana. Mutta vähäistä heidän oma apunsa on meille päin ollut. Aiemmin toinen heistä kehuskeli jopa sillä että "sinun lapsiasi minä en ainakaan hoida".
Alue: Aihe vapaa
on ja sano sitten mitä sinulla on sanottavaa, katsokaa pääsettekö yhteisymmärrykseen. Voithan sanoa, että olet pettynyt, että he eivät auttaneet. Toisaalta sanoitko selvästi millaista apua oikein tarvit. Kyllä minäkin loukkaantuisin, jos minut pyydettäisiin apuun, mutta apu ei sitten kelpaakaan vaan paikalle kutsutaan joku muu.