Nainen joka rikkoo lastensa perheen rakastumisen takia
ei osaa rakastaa ketään.
Ei erota rakastumista ja rakastamista, eikä koskaan elämässään saa kokea suurta rakkautta, koska ei pysy suhteessa niin pitkään, että se ehtisi kasvaa.
Eikä osaa rakastaa lapsiaankaan, koska ei osaa asettaa lastensa tarpeita omiensa edelle. Todellinen rakkaus ei etsi omaansa.
Kommentit (14)
yhtälailla niin miehiin kuin naisiinkin?
Eikö tuo päde mieheen???
Ja jos perhe voi huonosti, kaikki voivat huonosti. Minulla ainakin kävi niin. Nyt ovat kaikki, isä lapsi ja minä paljon tyytyväisempiä kuin silloin ennen, kun tapeltiin joka päivä ja kaikki oli vääristynyttä. Tarkoitan vain, että töitä sen huononkin suhteen eteen voi ja saa tehdä, mutta miksi nainen olisi se joka kantaa siitä päävastuun?
mutta miestä koittaa silloin ainakin se onni, että hän pääsee tunneköyhästä suhteesta ja voi etsiä itselleen oikean rakkauden.
Mikäli siis hänkään osaa rakastaa.
Ei avioliiton rikkominen rakastumisen taki mun mielestä kerro tunne-elämästä ja kyvystä rakastaa yhtään mitään. Sen sijaan se kertoo kyvystä hallita tunteitaan. Sellaisessa laivassa ei ole kapteeni paikalla.
Ei avioliiton rikkominen rakastumisen taki mun mielestä kerro tunne-elämästä ja kyvystä rakastaa yhtään mitään. Sen sijaan se kertoo kyvystä hallita tunteitaan. Sellaisessa laivassa ei ole kapteeni paikalla.
se on selvä. Tuli vaan eri ketjun naisesta asia ylipäätään mieleen.
Totta, että kyseessä on myös tunne-elämän hallinnan ongelma, mutta minusta myös rakastamisen, koska ainakaan sellainen monta kertaa vaihtava ei pääse koskaan puolisonsa kanssa edes kokemaan rakkautta, kun katkaisee suhteen aina huuman laannuttua ja arjen alettua.
Juuri luin eräästä tiedelehdestä että jos ihminen tekee ratkaisuja joitka eivät ole "sisäisesti" oikein- eivätkä sellaisiksi muutu, vuosien mittaan hän sairastuu fyysisesti tai henkisesti. Siis jos pelkällä järjellä ja tahdonvoimalla vaan jatkaa. Ja tämä on helppo uskoa. No- kuinkahan moni on osannut tehdä sen sisäisesti oikean ja oikeaan suuntaan kasvavan ratkaisun perhettä perustaessaan. Moni onnekas- mutta todennäköisesti hyvin moni on tehnyt kumppaninvalinnan täysin väärin perustein ja ne perusteet vuosien mittaan vain vääristyvät.
Sekö malli sitten mitäisi lapsille jatkaa??? Olen sitä mielstä että jos ihminen kärsii huonossa parisuhteessa (ja sehän ei todellakaan järjellä ja tahdolla muuksi muutu jos näin on) - on vastuullinen rakkauden teko erota. Kaikkia osapuolia kohtaan.
nykypaivana on niin vallalla tama mina ensin ja minun tarpeeni. perhe-elama vahan heikoilla ja vastaan tulee joku heppu joka miellyttaa ja eiko rikota perhe-yhteiso. ei kukaan ulkopuolinen ikina rakasta sinun lapsiasi niin kuin heidan isansa. kaikissa suhteissa on heikot hetket ja jos ihastuukin toiseen ei siihen tarvitse reagoida ja tehda siita sen suurempaa asiaa. flirtti on ok, ja sitten mene kotiin ja rakastele miestasi.
Juuri luin eräästä tiedelehdestä että jos ihminen tekee ratkaisuja joitka eivät ole "sisäisesti" oikein- eivätkä sellaisiksi muutu, vuosien mittaan hän sairastuu fyysisesti tai henkisesti. Siis jos pelkällä järjellä ja tahdonvoimalla vaan jatkaa. Ja tämä on helppo uskoa. No- kuinkahan moni on osannut tehdä sen sisäisesti oikean ja oikeaan suuntaan kasvavan ratkaisun perhettä perustaessaan. Moni onnekas- mutta todennäköisesti hyvin moni on tehnyt kumppaninvalinnan täysin väärin perustein ja ne perusteet vuosien mittaan vain vääristyvät. Sekö malli sitten mitäisi lapsille jatkaa??? Olen sitä mielstä että jos ihminen kärsii huonossa parisuhteessa (ja sehän ei todellakaan järjellä ja tahdolla muuksi muutu jos näin on) - on vastuullinen rakkauden teko erota. Kaikkia osapuolia kohtaan.
Väitän myös että on suurinta rakkautta päästää irti puolisosta, joka ei enää rakasta vaikka itse rakastaakin. Erota rakentavasti toisiaan kunnioittaen. Väitän myös että ihminen voi rakastaa koko elämänsä ajan useita ihmisä yhtäaikaa toivoen heille hyvyyttä ja iloa.
Ihmnen todellakin sairastuu ja katkeroituu epätyydyttävässä suhteessa. Lapset kärsivät suunnattomasti.
nykypaivana on niin vallalla tama mina ensin ja minun tarpeeni. perhe-elama vahan heikoilla ja vastaan tulee joku heppu joka miellyttaa ja eiko rikota perhe-yhteiso. ei kukaan ulkopuolinen ikina rakasta sinun lapsiasi niin kuin heidan isansa. kaikissa suhteissa on heikot hetket ja jos ihastuukin toiseen ei siihen tarvitse reagoida ja tehda siita sen suurempaa asiaa. flirtti on ok, ja sitten mene kotiin ja rakastele miestasi.
jotka rakastavat heitä.
ei osaa rakastaa ketään.
Ei erota rakastumista ja rakastamista, eikä koskaan elämässään saa kokea suurta rakkautta, koska ei pysy suhteessa niin pitkään, että se ehtisi kasvaa.
Eikä osaa rakastaa lapsiaankaan, koska ei osaa asettaa lastensa tarpeita omiensa edelle. Todellinen rakkaus ei etsi omaansa.
Exääni en ehkä osannut rakastaa, mutta nykyistä rakastani kyllä...
ei osaa rakastaa ketään. Ei erota rakastumista ja rakastamista, eikä koskaan elämässään saa kokea suurta rakkautta, koska ei pysy suhteessa niin pitkään, että se ehtisi kasvaa. Eikä osaa rakastaa lapsiaankaan, koska ei osaa asettaa lastensa tarpeita omiensa edelle. Todellinen rakkaus ei etsi omaansa.
Ensinnäkin on pystyttä määrittelemään mitä rakkaus on. Mitä ihmisen aivoissa tapahtuu rakastumisen hetkellä? (Tiede puhuu lyhytaikaisesta psykoosista jossa todellisuus katoaa)
Mihin rakastuminen perustuu? Entä kun "kuherruskuukausi" laimenee? Aivot palautuvat normaaliin tilaan hormoonit tasaantuvat ja todellisuuus lyö silmille. On mahdotonta olettaa että kaikkien ihmisten aivot toimivat 100% samoin.
On älytöntä väittää ettei nainen pysty rakastamaan ketään jos rakastuu helposti.Rakastuminen tapahtuu aivoissa ja on uskokaa tai älkää monimuotoinen kemiallinen tapahtuma...
Aivan kuin pitäisi riutua rakkaudettomassa tai esim. väkivaltaiseksi tms. muuttuneessa liitossa lasten takia, muka lasten parhaaksi?
Itse olen nainen, perheellinen ja ihastuin kerran palavasti.
Tilanteet taas vaihtelee: on hyvä suhde, huono suhde, semmonen jossa mahdollisuuksia parantaa suhdetta ja semmonen jossa ollaan itsekkäitä ja halutaan eri asioita.
Minusta jokasella vanhemmalla on vastuu kasvattaa lapsistaan ilosia lapsia. Vaikka suhde isään/äitiin kariutuu niin lapsista tarttee pitää huolta ja he näkevät että vanhempanakin saa elää hyvää elämää!
Omat vanhemmat erosivat, oli oikea teko heiltä.
Itse olen parisuhteessa, koitan parannella haavoja ihastumisesta.
Ei ketään voi syyttää ettei kokene suurta rakkautta. Omalla kohdalla suurin rakkaus on lapset!
Uskon että ihminen kykenee rakastamaan montaa eri ihmistä, palavastikin.
Kuka nyt uskaltaisi olla leskeksi jääneen kanssa muuten..