Pihtaako kenenkään muun mies?

..valitettavasti.



Edellinen suhde kaatui just tähän. Eli oltiin ystäviä mutta ei enää pari. Ja sama laulu kun muilla täällä, eli aluksi seksiä oli, mutta sitten pikkuhiljaa sekin väheni. Sai ruinata ja ruikuttaa. Ei mitään tapahtunut.

Ja lopuksi, kun en tuntenut itseäni enää halutuksi, niin meinasi mennä itsetuntokin.

Erottiin, ja ollaan edelleen ystäviä, mutta vaan ystäviä. Näin se taitaa toimia parhaiten.



Kaikista pahinta tässä on että nykyisen miehenkin kanssa alkaa näkyä samoja merkkejä. Aluksi seksiä oli tosi paljon. Mutta viime vuosina se on taas alkanut hiipua. Ja taas ollaan siinä tilanteessa missä MINÄ joudun ruinaamaan.

Tämä on oikeesti tosi rasittavaa. Ja puhuminen vaan on sitä että minä kysyn miksi, mies kertoo että väsyttää ja työ on niin raskas eikä jaksa. Ja kyllä, hän edelleen rakastaa minua, pitää minua seksikkäänä, mutta kun kertakaikkiaan ei jaksa aina.

Niin, noh, minkäs siinä teet sitten???



Enkä mä nyt vaadi mitään 3x päivässä seksiä, vaan sellainen 1-2 x viikko olis ihan täysin riittävä minulle. Ja varsinkin ei aina MINUN aloitteesta, vaan että joskus mies tekis itse aloitteen!





Ja kokeiltu on myös että minä en sano mitään, en painosta, en pyydä ja annan aiheen olla. Silloin ei tapahdu mitään. Minä olen silloin tietenkin tosi kärttyinen ja pinna on kireällä. Mies sitten ihmettelee että mikä mulla on.

Olen sanonut hänelle tuhat kertaa, että jos hän vaan vähän jaksaisi seksiä harrastaa mun kanssa, niin kaikki olis paremmin, eli minä olisin huomattavsti leppoisammalla päällä, mieskin tuntuisi ihanalta, enkä nalkuttaisi koviinkaan paljon.

Mutta kun seksiä ei saa, niin koko tyyppi alkaa tympiä ja ärsyttää.



Tosi rasittavaa tällainen kyllä on.

Minäkin aina ihmettelen näitä naisia jotka valittavat kun heidän miehensä ruinaa jatkuvasti. Kunpa meilläkin mies välillä ruinaisi...

Itse olin lähes seksittömässä avioliitossa 15 vuotta, seksiä oli vain lomalla. Koskaan , milloinkaan en häneltä saanut kuulla olevani kaunis, ihana, hyvä äiti, vaan kaikkea muuta p:skaa. Ymmärrän niitä joilla mies oikeasti on mukava ja jaksaa kehua, se taatusti veetuttaa jos ei "saa" ja mutta miten paljon näissä on mukana sitä, että mies vain olettaa "saavansa"? Tai että nainen olettaa vain olevansa sama kuin ennen...



Nyt myöhemmin, elämää oppineena olen huomannut, että seksielämä on tärkeää, ja kaikenlainen arkena tapahtuva huomoiominen, vaikka pienikin, siis puolin ja toisin.



Ja se, että tuntee olevansa tärkeä. Minusta tämä koskee sekä miestä että naista yhtälailla.

seksiä ruinaavat miehet.

mikään susirumakaan en ole.



ap

Aivot ovat tärkein elin seksissä.



Mutta en osaa neuvoa, vain vertaistukea antaa. Meillä oli samaa. Seksiä oli vain lapsensaantitarkoituksessa ja kun tärppäsi, seksi jäi kuin seinään. Ymmärsin, puhuin, pyysin, anelin, odotin, petyin ja viimein lopetin vonkaamisen. niinpä meillä oli vuosien taukoja seksissä.



Viimeistään miehen suhtautuminen muhun muuttui silloin, kun raskauduin esikoisesta. jossain vaiheessa huomasin, että suhtautuu muhun kuin teini-ikäinen äitiinsä eikä siitä suhtautuminen koskaan muuttunut.



Tuo on rasittavaa, koita kestää. Itse alistuin viimein siihen, ettei meillä seksiä ole kuin korkeintaan kerran vuodessa, vaikka se joka kerran tapahtuessaan olihin hyvinkin kumpaakin tyydyttävää.



Meillä tarina päättyi niin, että ero tuli koska mies löysi itelleen ihanan eteerisen rakkaussuhteen (omien sanojensa mukaan seksiä ei ollut tapahtunut, ei ollut "pettänyt") jonkun ei-äidin kanssa. Mutta yhtenä syynä (huom. vain yhtenä monista) seksittömyys oli syy miksi pesin käteni tuosta liitosta.



Jossain vaiheessa mietin jälkiviisauksia. Olisin raahannut miehen ja itseni seksiterapiaan vai millä nimellä se on. Ehdottelin kyllä aikanaan, mutta se jäi kun mies ei halunnut. Näillä tiedoilla olisin mennyt sitten edes itse, kun kerran liittoon olin sitoutunut enkä eroa harkinnut.

Ex-avomieheni oli alkuhuuman jälkeen krooninen pihtaaja, ja useammalla kaverillanikin oli näitä miehiä, jotka eivät oikein jaksaneet panostaa seksiin.



Meillä se meni vaan niin pahaksi, että tuli ero. Itselleni seksi on kuitenkin sen verran tärkeää, etten jaksanut kituuttaa loppuelämääni vongaten. Meillä ei tosin ollut lapsia, joten eroaminen oli sikäli helpompaa.

Meillä mies ei ole suostunut seksiin 2 vuoteen...eikä loppua tuolle "pihtaamiselle" näy:(



Eikä ole toista naista kuvioissa meilläkään, sillä mies on aina kotona (yksityisyrittäjä), samoin minä kun olen hoitovapaalla...



Nauran niille, jotka väittävät, ettei mies selviä ilman seksiä!!

Itse en osaa auttaa, enkä edes samaistua tilanteeseen. Jos joutuisin vastaavaan tilanteeseen luultavasti yrittäisin pakottaa miestä johonkin terapiaan, sekään ei tosin olisi tuon jääräpään kanssa niin helppoa. Seksi on kuitenkin se ainoa asia, joka jakaa suhteet ystävyyssuhteiksi ja parisuhteiksi, joten luulisi miehenkin haluavan lapsensa äidiltä muutakin kuin vain ystävyyssuhdetta.



Plääh. Tulipa kirjoitettua harvinaisen turha kommentti...

kun ensimmäistä lasta aloin odottamaan. Raskauden aikana luulin sen olevan vain miehen pelkoa siitä, että satuttaisi vauvaa jotenkin, mutta ei se siitä sen jälkeen ole miksikään muuttunut. Asiasta ei voi keskustella, ja mies sanoo, että keskustelu vie asiaa vain huonompaan suuntaan. Olen tämän asian vuoksi itkenyt sen 100 kertaa ja se on todella tuskallista, koska ei koe olevansa ollekaan nainen, kun ei miehelle kelpaa. Olen vain äiti, siivooja ja juoksevien asioiden hoitaja.

Meillä tosin on kaksi lasta. Toinen sai todellakin alkunsa niin, että oltiin sen kuukauden aikana KERRAN ja sillä kerralla tärppäsi. Minulla on vielä kierto aina vaihdellut välillä 27-33pv ja en silloinkaan tiennyt ovulaatioajankohtaa.

Olen miestä pyytänyt käymään lääkärissä, jos vaikka testosteronitasot olisi alhaalla. Kaksi vuotta jahkaili sinne menoa ja kun kävi siellä tosin ihan muussa asiassa, niin lääkäri ei suostunut ottamaan niitä arvoja.

Tiedän, miltä sinusta tuntuu.

Aina vaan sanotaan, että nainen pihtaa, mutta onko kenelläkään päinvastaista ongelmaa? Meillä tätä on jatkunut ehkä n. 3 vuotta eli heti raskauduttuani ensimmäisestä lapsestamme. Minä olen aina se, joka joutuu ruinaamaan. Enkä edes paljoa vaadi. Jos en ruinaa, ei meillä tapahdu mitään, kuukausi parikin voi mennä helpostikin ilman. Mies ei tunnu kaipaavan yhtään. Alan olla väsynyt tähän. Tulen myös torjutuksi usein ja se jos mikä lyö lyötyä. Tuntuu niin pahalta. Syitä aina löytyy miksi ei: työstressiä, väsyä, flunssaa, ei huvita jne. Olemme myös yhteisestä päätöksestä aloittaneet yrittämään toista lasta. Nyt on kolme yrityskertaa mennyt. Kahdessa ensimmäisessä, mies jaksoi yrittää kerran ja tässä kierrossa kahdesti. Ei tällä tavalla kyllä lasta tule. Ja ei juokse vieraissa ja pikkukaverikin vaikuttaa toimivan normaalisti kun sille tielle lähdetään. En ymmärrä. Enkä enää jaksa.

Aina neuvotaan puhumaan asiasta, keskustelemaan...

Onko ketään tämä keskustelu auttanut? Meillä siitä ei ainakaan ole ollut mitään hyötyä!

Suhteen alkuaikoina mies oli innokas, ehkä ensimmäiset pari vuotta. Sitten kerrat vain harvenivat. Pitkän aikaa oli kerran kuussa. Itse kerjäsin useamminkin -turhaan. Sitten kun päätettiin tehdä lapsia, mies aktivoitui. Parhaimmillaan seksiä oli jopa 3 krt viikossa. Sitten kun testi näytti plussaa, seksi jatkui vielä muutaman viikon, kunnes loppui kokonaan. Mies vetosi vauvan turvallisuuteen.



Teimme kolme lasta, joiden tekoaikaan oli aktiivinen. Viimeisimmän synnyttyä seksi taas hiipui. Kuopuksen ollessa vuoden miehelle alkoi tulla seisokkiongelmia (loppui kesken aktin). Tämä lisäsi paineita ja vuotta myöhemmin hän ei enää halunnut edes yrittää. Siitä on 7 vuotta.



Minuakin huvittaa nuo "mies ei pärjää ilman seksiä" ja ohjeet "kiristä miestä seksillä".

että teitä on muitakin. Juuri tuo tunne arvottomuudesta naisena kuulostaa niin tutulta.



Olisi ihanaa jos mieheni olisi vonkaaja. Tuntisi itsensä halutuksi ainakin.



Minäkin olen sitoutunut liittoomme, eikä ero tule kysymykseen, mutta kai tässä täytyy jotain terapiaa ehdottaa pian.



Tässä kierrossa tiesin ovulaatiopäivän tarkalleen ja tiedustelinkin ystävällisesti olisiko mahdollisuuksia. Mies vain siihen, että saa loppua koko lapsen yritys jos tämä painostaminen ei lopu. Ilmeisesti kolme kertaa kierron aikana on liikaa pyydetty?



Itketty on täälläkin monet kerrat.



ap

miehiin, onneksi. Kerran seurustelin erään tyypin kanssa, hänellä oli taipumusta sellaiseen. Saatoin vaikka sängyssä maatessamme alkaa hyväillä häntä siihen malliin, kunnes sain kipakan vastauksen,e ttä lopeta! Minä luen nyt lehteä. Se on nöyryyttävää. Ei kivaa. En tiedä mikä olisi ratkaisu ongelmaanne.

Meillä 8 vuoden suhde takana, alkuun oli seksiä usein, ajan mittaan vähentynyt nyt jos olen onnekas ehkä max 1 krt/kk. Vauvaa olemme yrittäneet 2.5 vuotta, kun saimme lapsettomuus tutkimuksista tuloksen, että miehen siittiöt kehnoja ei seksiä ole ollut enää yhtään... puoleentoista kuukauteen.



Ensimmäiset hoidot olisi klinikan kesäloman jälkeen jojo elokuun alussa tai syyskuussa (riippuen tästä kierrosta, ovatko jo töissä ovulaatio aikaan). Olen jo alkanut pohtia, onko tässä kaikesa mitään järkeä, mies kun on niin jääräpäinen, että saataa ilmoittaa ovispäivänä, kun pitäisi sperma toimittaa klinikalle, ettei häntä huvita. Kotikeinoin emme lasta tule saamaan, eli ainut tapa saada meille lapsi on hoidot, jos nekään!



On todella turhauttavaa kinuta seksiä vuodesta toiseen ja aina tulla torjutuksi. Olenkin miehelle joskus sanonut, että hänen syistään, miksi ei seksi nyt ole hyvä juttu, saisi kirjoitettua kirjan: 365 syytä miehille kieltäytyä seksistä!



Pornoa kyllä katselee ja sanookin joskus, että jos olisin porno-tytön näköinen saisin seksiä useammin... joo, on minula hiukan (n. 15 kg) ylinmääräistä, mutta en koe, että saadakseni mieheltäni seksiä minun pitäisi muuttaa ulkonäköni povipommiksi! Arrrrhg, onneksi oman käden oikeudellakin voi saada ihanat orkut!=)

Edellisestä kerrasta ehti kulua puolitoista vuotta kun vihdoin erottiin. Ja tuona aikana vonkasin ja ruinasin ilman vastakaikua. Uskomatonta mitä tuollainen tekee naisen itsetunnolle. Monet illat pillitin ja vain toivoin, että edes joskus saisin tuntea olevani haluttu.



Nyt on orastava, uusi suhde vireillä. Ehkä parempi onni tällä kertaa.