Hyvää kesälukemista kaivataan.

lukenu sen Tuhat loistavaa aurinkoa, ite tykkäsin siitä, en oo muita saman kirjailijan kirjoja lukenu, mutta arvostelut on ollu positiivisia.. Henning Mankellin Italialaiset kengät

Samalta kirjailijalta tais olla leijonapoika. Sitä en ole lukenut vielä.



t. ap

Puolikas keltaista aurinkoa

Kirjoittanut Chimamanda Ngozi Adichie.

Sen perusteella voisin suositella ainakin näitä:



Poikani Kevin (Lionel Shriver)

Tuhat loistavaa aurinkoa (Khaled Hosseini)

Ei hunningolle tänään (Alexandra Fuller)

Viidakkolapsi (Sabine Kugler)



Nämä kaksi viimeistä kertovat länsimaisten lasten/nuorten elämästä Afrikassa, tokan tapahtumapaikka on Afganistan ja päähenkilöinä kaksi naista (tosi koskettava tarina). Eka taas kertoo äidin ja pojan suhteesta, tunne-elämältään häiriintynestä pojasta ym.

Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia (Norjalaistaustainen vastaeronnut mies pui kuolleen isänsä jäljiltä jääneitä salaisuuksia, omaa yksinäisyyttään ja muita mysteerejä yhdessä sisarensa, tämän tyttären ja uuden alivuokralaisensa kanssa. Tuntui aluksi vähän laimealta, mutta osoittautui tavattoman kiinnostavaksi, moniulotteiseksi ja mukaansatempaavaksi. Painopiste nimenomaan ihmiskohtaloissa. Hustvedtin esikoisteos Kaikki mitä rakastin on kuulemma vielä parempi, mutta en ole vielä lukenut.)



Eric-Emmanuel Schmitt: ainakin Herra Ibrahim ja koraanin kukkaset ja Oscar ja Roosamamma (Schmitt kirjoittaa lyhyitä, yksinkertaisia ja sympaattisia (ja toki myös naiiveja ja häpeämättömän tunteisiin vetoavia, mutta se suotakoon, koska ne ovat ihania) teoksia sympaattisista ihmisistä. Herra Ibrahimissa vanha muslimiherra lähtee road tripille naapuruston juutalaispojan kanssa ja nämä kaksi ystävystyvät, Roosamammassa syöpäsairas poika kirjoittaa kirjeitä jumalalle yhdessä hoitajansa kanssa.)



Eugenio Giovenardi: Isä Belmiron rikos (Homopappi rakentaa seurakuntaa Brasiliassa. Lähimmäisenrakkautta ylistävä ja henkilöhahmoihinsa ihastuttavan lempeästi suhtautuva humaani, toisinaan jopa naiivin sadunomainen teos. Sympaattinen.)



Sofi Oksanen: Puhdistus ja Stalinin lehmät (Neuvosto-Viro tematiikkaa ja naisasiaa sekä -kohtaloa löytyy molemmista, ensimmäisestä laajemmasta ja rankemmasta perspektiivistä (sota, seksuaalirikokset) toisesta pienimuotoisemmin (syömishäiriö, lapsuus, parisuhde).)



Katri Lipson: Kosmonautti (Pienet ihmiset elävät elämäänsä Siperian perukoilla. Oli todella mukaansatempaavasti kirjoitettu ja nopealukuinen ja upposi vähän salakavalasti. Ajattelin ensin, että "njoo, hyvinhän tuossa viihtyi", mutta huomasin pian tykänneeni tosi paljon.)



Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotoisin (Humoristinen kuvaus Iranilaisen pakolaisperheen elämästä Ruotsissa)



Amelie Nothomb: Nöyrin palvelijanne (Japanissa varhaislapsuutensa belgialaisnainen ajautuu ongelmiin paikallisen työpaikkakulttuurin kanssa palatessaan aikuisiällä unelmiensa maahan täydeliseen työpaikkaan)



Kjell Westön tuotanto, vaikkapa Missä kuljimme kerran (Historiallisia ja melonkolisia kronikoita suomalaisista ihmiskohtaloista useammassa sukupolvessa. Missä kuljimme kerran sijoittuu kansalaissodan aikoihin ja jälkimainikeihin ja kuvaa mielestäni sodan vaikutksia ja sitä seuraavaa huolettoman kaupunkikulttuurin nousua hyvin.)



Margaret Atwood: Orjattaresi (Minämuotoinen ja ihmisläheinen kuvaus tulevaisuudesta, jossa naisilla ei mene hyvin.)



Lionel Shriver: Kaksoisvirhe (Paras huonosti päättyvä rakkaustarina, joka ei ole näytelmä, jonka olen ikinä lukenut - erittäin hyvä ja täyteläinen parisuhdekuvaus, jossa kulkee mukana tennisteema. Sen voi lukea myös vertauskuvallisena, jos ei urheilu innosta. Shriver on kuulemma muutenkin hyvä ihmiskohtaloiden puija. Poikani Kevin, joka kertoo koulusurmaajan äidistä, on ainakin varsin kiitelty, mutta sitä en ole vielä lukenut.)



Helena Kallio: Ennen kuin sielu puutuu (Elinvoimaisella kielellä kirjoitettu kuvaus nuoren näyttelijänaisen hajoamisesta. Tunteellinen ja vetävä, eikä ollenkaan niin tekotaiteellinen kuin nimi antaisi olettaa.)



Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä (Utahista Suomeen tulleet jehovapojat, joista toinen -päähenkilö - on hieman hukassa itsensä kanssa, pyöräilevät saarnaamassa. Runollisesti kirjoitettu ja herkkä, sisältää viehättävän rakkaustarinan.)



Ja se afganistanilaisita naisista kertova Tuhat loistavaa aurinkoa (Khaled Hossaini) oli mustakin mainio. Henkilö, joka suositteli sitä mule kehotti lukemaan myös Kabulin kirjakauppiaan.



Ja pahoitteluni maratonviestistä, innostuin hieman. Hyviä lukuhetkiä! ;)

Ma tykkaan samanlaisista kirjoista ja musta oli loistava myos Vadelmavenepakolainen (en muista kirjoittajaa). Viimeksi luin Vareksen ekaa kertaa ja sekin upposi (Keltainen leski).



Hyvia lukuhetkia!

Eivät kylläkään ole tositarinoita, mutta muuten pidän paljon kirjoittajan tyylistä..



Pieni suklaapuotihan esimerkiksi on Harrisin kirjoittama, ja Karamellikengät se itsenäinen jatko-osa..näistä tykkäsin.

(Itse olen myös lukenut Haydenin kirjat, joten samantyylisistä pidän minäkin..)

Eiköhän näissä ole vähäksi aikaa. Lisääkin toki saa kertoa.



t. ap

Tässä olis mun ehdotuksia.



Torey Hayden: Häkkipoika (en tiedä oletko nähnyt että tätä saa nyt myös suomeksi)



Jennifer Lauck: Siipirikko

Jennifer Lauck: Hiljaiset vedet (edellisen jatko-osa)



Orja (en muista kirjailjaa, mutta kertoo tytöstä joka myydään Afrikassa orjaksi omasta kylästä johonkin suurempaan kaupunkiin. Ja lopuksi pääsee Lontooseen jolloin karkaa)