Synnytin miehen lapsen,pitää kuulemma mahaani ällönä

Oma mieheni ei koskaan ole huomatellut kiloistani. Ihan yhtä paljon on rakastanut koossa 36 ja koossa 44 synnytyksen jälkeen ennen laihtumista. Samoin mieheni paino on vaihdellut näiden vuosien aikana. Aika ulkonäköpainotteinen tuo miehesi.

minkälaisen uhrauksen olet tehnyt. Olet kasvattanut yhteistä lastanne masussasi 9kk ja se ei ole mikään lyhyt aika se!! Se että miehesi vyötärölle kertyy pari ylimääräistä kaljakiloa ei ole mitään verrattuna siihen. tai ruokakiloa, ihan sama. Sulla on ollut IHMINEN sun masussa ja jos sun mies ei tajua sitä että tämä pieni ihminen on jättänyt jälkensä kantajaansa niin kyllä on tyhmä ja itsekäs. Miehen pitäisi hyväksyä sinut sellaisena kuin olet. Se on rakkautta.

ettei tuo liity mitenkään rakastamiseen. Varmasti rakastaa sinua kyllä ja kovasti.



Mutta sen sijaan sanoisin, että miehellä on korvien välissä vähän arvot vinksallaan. Siis arvomaailma keikahtanut, ja sen pitäisi tosissaan miettiä, että mikä tässä elämässä on tärkeää ja millä on merkitystä.



Voithan kertoa miehelle, että luulet, ettei sun kannata sille enempää lapsia tehdä, koska näyttää siltä, että miehen arvostus sua kohtaan laskee sen myötä. Luulis tuon saavan miehen miettimään omaa asennettaan.



Ja oletan siis, että mies ei mitenkään hauku sun vatsaasi, vaan olet enemmänkin huomannut asian miehen eleistä ja katseista. Kyse ei siis ole siitä, ettei mies osaisi käyttäytyä, sillä kyllähän hän yrittää parhaansa. Vaan tuo arvojen ongelma näkyy käytöstä syvemmällä. Ja sinä herkkänä ihmisenä huomaat sen.

onhan tuossa ylipainoakin reippaasti. jos laihduittaisit vaikka johonkin 60kg about?

Oletko sä jotenkin pimee? Ap:lla ylipainoa? Paskanmarjat.

Ei ole yli painoa.

ja rehellisesti miltä hänestä tuntuu. Olisiko pitänyt valehdella? Sekö olisi ollut rakkautta?

Voisithan laihduttaa ihannepainoon ja jumpata kiinteyttä lisää. Jos asia on miehellesi tärkeä, miksi et sitä tekisi?

BMI n.22

Tykkäättekö te kaikki lapsienne räkäisistä nenistä / kakkaisista pyllyistä jne. Jos ette niin ettekö siis rakasta lapsianne. Ei kait tuolla tykkääkö toisen mahasta ole juurikaan tekemistä sen kanssa rakastaako ?



Mieshän koittaa olla hienotunteinen mutta minkäs tuolle voi jos ei tykkää löysästä mahasta. Toki voisi piilottaa tunteensa vähän paremmin mutta kun suoraan kysyttiin niin minusta on fiksua suoraan kertoa mistä kiikastaa.



Tilanteessahan ei voi muuta kuin 1. Elää näin jatkossakin eli tilanne hieman häiritsee miestä ja se vaimoa. 2. Mies menee terapiaan tai muuten koettaa päästä eroon tuosta että löysä maha ällöttää 3. Nainen koettaa kiinteyttää vatsanseutua 4. ero



Kannattanee keskustella miehen kanssa miten ikä ja myös lasten saanti muuttaa ihmistä. Meinaan jos mies ei voi elää kuin kiinteän naisen kanssa niin sitten täytyy kuitenkin vaihtaa ennemmin tai myöhemmin nuorempaan vaimoon.



Mutta jos voi kuitenkin elää löysemmänkin mahanahan kanssa niin sitten voisi kumpikin tehdä parhaansa ongelman ratkaisemiseksi.

Tsiisus..

Mies parka kun on tuollaisen ämmän valinnut.

Mun mies lihoi aika reippaasti, jotain 20-30kg aika lyhyessä ajassa. Eikä edes yrittänyt vuosiin pudottaa sitä. Aika monesti minua ällötti katsoa sitä, varsinkin vatsan seutua. Seksitä tuli melkein mahdotonta. Lähes itkin kun piti koskettaa häntä alasti. Pohdin asiaa aika paljon, mietin että rakkauteni ei voi olla aitoa, koska näin kävi. Ehkä rakastankin häntä vain ystävänä. Nyt viisi vuotta myöhemmin hän alkaa olla normi mitoissa. Vaatteet päällä ei edes huomaa, että olisi paljoa ylimääräistä. Pystyn jo jotenkin himoitsemaan häntä, mutta ajattelen asiaa usein ja mietin mitä tapahtuu, jos hän lihoo uudestaan. Myöhemmällä iällä se kyllä kuuluu asiaan, mutta pistää miettimään, miksi parikymppisenä pitäisi rakastella 50 vuotiaan vartalon kanssa. Ja vielä se että hän ei vieläkään myönä olleensa koskaan ylipainoinen. Ja hän oli ihan pelkästään syömälihava. Tässä vain minun mietteeni.

epänormaalilta kuulostaa.



En kattelisi tollasta paskakasaa nurkissani.

Pidätkö itse nykyistä mahaasi kauniina?

Niin minäkin minun miestäni.

Vaikka ällöttääkin se yksi luomi siellä selässä ja hän tietää sen.

Minullakin oli raskauksien välissä sellainen vellisäkkimaha ja se ei kuulunut mieheni lempivartalonosiini.

So? Kaikki täydelliset, käsi ylös!

On ikävää huomata ihmisestä, jolle lapsen on pyöräyttänyt, tuollaista... Sinulla ei todellakaan ole mitään ylipainoa (et välttämättä itse niin ajattelekaan, mutta sellaista kommenttia täällä on joku heittänyt), mutta tottahan se on, että massu roikkuu ikävästi synnytyksen jälkeen ja mahassa on sellaista höllyvää läskiä. Ja omasta synnytyksestäsi ei ole kuitenkaan kuin 6 kk ja voi viedä jopa vuoden, ennen kuin vatsanahka alkaa vetäytyä normaalimpaan kuosiin. Ja voihan olla, ettei vartalo mahan seudulta palaudu aivan samanlaiseksi kuin se on ennen ollut... Älä anna miehesi käyttäytymisen lannistaa sinua, nauti äitiydestä ja ajattele, että sinun vartalosihan se on. Toivottavasti miehesikin ymmärtää joskus, minkä "uhrauksen" olet kuitenkin tehnyt vartalosikin suhteen, kun olet antanut teille pienen lapsosen...



Jaksamista kovasti!

Ja keskittyä niihin piirteisiin ap:ssä, jotka häntä viehättävät. Oma mieheni oli joku aika sitten kehittänyt itselleen kunnon vatsalöllön. Niin paljon kuin miestäni rakastankin, mulle teki PAHAA, kun se ihramaha osui muhun esim. seksin aikana. Luojan kiitos mies aloitti ihan itsenäisesti laihdutuskuurin, koska mun oli jo todella vaikea tsempata itseäni seksiin, kun silmissä vilkkui vaan mielikuva heiluvasta löllöstä.



Ei kaiken puolisossa tarvitse olla viehättävää, ja joskus joku asia voi jopa ällöttää. Mutta toivon, että mä en tuijottanut inhoten miehen mahaa kuitenkaan. :( Rakkaudesta kestin sen löllön, vaikken ikinä oppinut sitä rakastamaan. ;)



Ja ennenkuin joku haukkuu, että et sinäkään varmaan täydellinen ole, niin enpä olekaan. Raskaudet ja imetykset kutistivat mun b-kuppini littanoiksi, niin että selällään maatessa tissinrippeet on jossain kainalossa piilossa. Miestä tämä tuntuu joskus harmittavan, mutta hänkin sivuuttaa tämän kauneusvirheen parhaansa mukaan ja keskittyy mun parhaisiin puoliini.



Löllöt ja kutistuneet tissit, pöh. Meillä on kuitenkin yhteinen Elämä ja lapset, kropan muutokset on loppujen lopuksi aika triviaaleja asioita.