Kysymys 30-40 -vuotiaille äideille: Miten usein vietätte aikaa ilman lapsia

Lapsi on vielä sen verran pieni ettei mitään baaririekkumisia ole tullut harrastettua. Tosin en harrastanut ennen lastakaan kuin ehkä 2krt/v.



Omaa aikaa...Hmmm... Lapsi on kerran - kaksi viikossa isovanhemmillaan 2-3 tuntia. Tekevät kaikkea kivaa. Keinuvat, käyvät retkellä metsässä, mitä nyt milloinkin. Minä sen sijaan lähden vaikka kaupungille ja syön lounasta rauhassa. Tai olen ihan kotosalla ja nautin hiljaisuudesta. Tai jos on viikonloppu niin menemme miehen kanssa leffaan. Tai syömään. Yrityksen pikkujouluissa kävin kun lapsi oli 4kk mutta tulin kotiin jo klo 22. Miehen kaverin häissä oltiin kun lapsi oli 11kk ja tultiin kotiin klo 22.



En voi sanoa että tekisi mitenkään mieli mennä baareihin/yökerhoihin.

Anoppi 44v, käy baarissa 2-4krt vuodessa, mökkeilee ja nauttii elämästä ja ottaa lapsenlapsia viikonlopuiksi piristämään hiljaiseloa. Omat lapset kun on 25, 19 ja 18 ;)



Eikös sitä vanhempana lastentekoa perustella aina sillä, että juoksut on sitten jo juostu...

Käyn töissä ja sen lisäksi jumpassa viikottain, lenkillä lasten nukkumaanmenon jälkeen pari kertaa viikossa. Lisäksi käyn satunnaisesti teatterissa, baarissa, naisten saunailloissa jne. En mitenkään säännöllisesti, mutta kun menoja ilmenee.

Käyn lenkillä, jumpissa yms. n. 5-8 kertaa viikossa, näen kavereita kahvilla tai syömässä 2-4 kertaa kuussa, baarissa käyn n. 2 kertaa kuussa. Lisäksi käyn kavereiden kanssa tai ajoittain myös yksin shoppaamassa.



Lenkit hoidan ajoittain aamulla lapsen nukkuessa ja baarireissuille lähden usein vasta yhdeksän jälkeen.



Mies harrastaa myös paljon urheilua yms. ja vastaa lapsen hoidosta 50/50 periaatteella. Huonoa omaa tuntoa en pode kun lapsi jää isänsä hoitoon. Todella harvoin hoidossa kenelläkään muulla.

vaikka innokkaita hoitajia olisi

ja lapset ovat 2-, 6- ja 8-vuotiaita. Baarissa olen käynyt viimeksi vajaa kaksi vuotta sitten työpaikan pikkujouluissa. Muutenkin käyn baarissa vain pari kertaa vuodessa ja nekin ovat yleensä pakollisia työjuttuja. Tuli joustua nuoruudessa niin paljon baareissa, että ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka olenkin yh ja stereotypian mukaan minun pitäisi olla baareissa jatkuvasti juokseva munahaukka... ;)



Ravintolassa käyn kyllä usein syömässä. Mukana ovat silloin lapsetkin tai osa heistä. Joskus käyn kavereiden kanssa syömässä ilman lapsia ja silloin lähden yleensä ruoan jälkeen kotiin. Lasillisen viiniä voin juoda, ei muuta, kun ei kiinnosta.



En vietä työajan lisäksi juurikaan aikaa ilman lapsia. Lastenhoitajia kyllä löytyisi, mutta ei ole tarvetta. Kavereiden kanssa syömässäkin käydään 2-3 kertaa vuodessa ja moni tapaaminen hoidetaan työaikana lounastauolla.

Olen 38 v, lapset 4v ja 1,5v.



Aivan liian vähän teen mitään ilman lapsia! Heinäkuun mies on töissä ja minä päivät yksin lasten kanssa, kun ei ole ketään auttamassa... Huh!



Nyt minulla on sellainen "mitta täynnä tilanne/olo" ja olenkin päättänyt ottaa härkää sarvista ja järjestää tämän arjen hieman kevyemmäksi ja nautittavammaksi. Monenlaista olen miettinyt avukseni, mutta moni apuasia on myös kallista ja vaatii monenlaisia järjestelyjä.

Meillä 6-v ja 9 kk pojat. Nyt kun alan käydä pari päivää viikossa töissä, vietän sen verran aikaa ilman lapsia. Jumpissa käyn pari kertaa viikossa (tai no nyt on kyllä tauko, kun ei jotenkin saa kesällä aikaseksi), lenkillä käyn lasten kanssa.



Käyn baareissa, varmaan suht useinkin monien mielestä, ehkä keskimäärin kerran kuussa. Joskus voi olla taukoa vaikka kuusi viikkoa, joskus yhteen kuuhun sattuu parit kinkerit. Mulla/meillä miehen kanssa on tosi paljon lapsettomia ystäviä ja heidän kanssaan vietetään iltaa ja käydään viihteellä. Mä imetin vielä pari viikkoa sitten, joten se hillitsi menoja (kävin kyllä muutaman kerran imetysaikanakin, mutta join ihan pikkusen vaan). Kuopus on nyt kerran oltu yöhoidossa veljen perheen luona, muuten mieheni tai siskoni on katsonut, jos olen johonkin mennyt. Mutta mä kyllä tykkään käydä baarissa, jossa sitten tapaa paljon tuttuja, sellaisia joita ei muuten tule nähtyä.



Ravintolassa syömässä käydään lasten kanssa ja elokuvia katotaan kotona lasten mentyä nukkumaan. Ensimmäinen "pitkä" koko viikonlopun reissu tehdään syyskuun lopulla yhdessä miehen kanssa. Kuopus on sillon 1-v.



Mä olen 33 ja mieheni 31.

Tuon ikäisen lapsen kanssa pystyy vielä tekemään melkein mitä vain. ;D



Joten odotahan kun ikää tulee se yli 2v, ja siitä ylös päin, ja saatte siihen vielä vaikka toisen sisaruksen, niin voin luvata että sen jälkeen jää koko perheen voimin ravintolakäynnit vähemmälle, ja toivot saavasi vain omaa tai kahdenkeskistä aikaa miehesi kanssa, ilma lapsia.



;) ;)



Muistan itse, kun olin tuon ikäisen esikoisen äiti, ikää minulla oli silloin 24v. Ensimmäiset pari vuotta teimme KAIKKEA yhdessä perheen kesken; käytiin ravintoloissa, ulkomailla, kierreltiin Suomea, harrastettiin vaikka mitä, rakennettiin taloa jne. jne. Ja elämä oli aivan huippuhelppoa! :)



Mutta kun saimme toisen lapsemme, niitä siitä se pyöritys alkoi!!! Ensimmäiset vuoden oli aivan järkyttävää härdelliä, uhmaa, itkua, kaikki meni pieleen, minnekään ei voinut mennä eikä mitään tehdä. Lomamatkatkin olivat kaikkea muuta kuin rentouttavia.

Tuolloin otimme säännölliseen käyttöön isovanhemmat, kummit ja sisarukset; lapset hoitoon ja vanhemmat vapaalle. Vain sillä tavoin pää kesti sen arjen pyörityksen. ;D



Kävimme vähintään kerran kuussa pitkän viikonlopun aivan kahdestaan jossain (vaikka ihan toiselle paikkakunnalle hotelliin ja ravintoloihin syömään). Ja tehtiin kerran kesässä viikon etelänmatkain ilman lapsia (sitten toinen lasten kanssa).



Ainoastaan sillä tavalla meidän parisuhde kesti ns. pikkulapsivaiheen.



Nyt taas palannut hetkellinen rauha ja tasaisuus elämään, kun lapset ovat 8v ja 6v, nyt taas voi ja jaksaa tehdä kaikkea kivaa yhdessä, mutta edelleen myös vaadimme sitä parisuhteen yhteistä aikaa, yhtä usein.



Oli se vauva- ja pikkulapsi aika ihanaakin, mutta vielä ihanempaa että se on pysyvästi ohi meidän elämästä!!!



:)



t. mm. äiti 32v.

Viikottain käyn ainakin liikkumassa jotenkin, lenkillä tai jumpassa. Joskus kaupungilla kiertelemässä kaupoissa, ruokakaupassa.. Nämä ne yleisimmät. Miehen kanssa yritetään edes kuukausittain päästä kahdestaan vaikka ulos syömään, aina ei onnistu.



Baareissa tai yökerhoissa en oikeastaan käy, ellei ole joku erityinen tilaisuus. Kavereita tapaan aika harvoin. Viimeksi olen käynyt yhdellä keikalla kuuntelemassa suosikkiartistiani kesäkuun alussa, toinenkin keikkatilaisuus on tiedossa piakkoin. Nyt voi jo paremmin lähteä, kun kuopus on jo yli vuoden ikäinen.

Ehkä kerran kuussa olen illalla poissa useamman tunnin, ja ehkä toisen kerran kuussa olen poissa pari tuntia.

Enpä tosiaan tiedä, miten viettäisin. Olen 35-vuotias ja mulla on 4 kk vanha esikoinen. Ei ole tullut mieleenkään, että lähtisin jonnekin ilman lastani. Ehkä joskus syys-talvella voisin mennä viettämään vaikka jotain tyttöjen iltaa. En kyllä mihinkään baariin halua, ravintolaan syömään kylläkin. Mutta ravintolassahan me käydäänkin syömässä jo ihan perheen kesken. Ei vauva ole sille este. Mulla on niiiin monet ystävät tässä samassa elämäntilanteessa, että ystävätreffit tehdään vauvojen kanssa.

Mitä haet tällä ikärajauksella...?

Lenkillä yritän käydä pari kertaa viikossa, 15-60 min. kerrallaan. Teatterissa tai leffassa käyn pari kertaa vuodessa, ehkä kerran vuodessa yökerhossa/laivalla/terassilla. Itsekseni kaupassa tai kirjastossa kerran-pari viikossa.

Kiva tietää miten muut ikäiseni viettävät vapaa-aikaansa... Mitä sitten kuvittelit minun hakevan tällä avauksella?

ap

Mitä haet tällä ikärajauksella...?

3 lasta, 3, 6 ja 8 v. Käyn leffassa, teatterissa, kavereiden kanssa syömässä, kävelyllä. Baarit houkuttelee vain harvoin. Konserteissa/ keikoilla käydään yleensä miehen kanssa yhdessä.

Lapset ovat 4 ja 8. En käy baareissa mutta parin kuukauden välein haluan pari päivää viettää miehen kanssa ihan kahden ja silloin lapset ovat mummolla hoidossa. Muuten käy tietysti välillä omissa harrastuksissa ehkä kolmisen tuntia viikoittain.

koulussa tai kaverillaan leikkimässä. Eipä sinä aikana paljoa ehdi.



Yökerhoissa tai tanssimassa en ole käynyt sen jälkeen kuin lapsi syntyi. Yhden kerran olen miehen kanssa käynyt terassilla istumassa.



Muutaman kerran elokuvissa (siis lapsen syntymän jälkeen).



Mitä HALUAISIN tehdä? Käydä tapaamassa kaukana asuvia ystäviäni, käydä ulkona syömässä ja viettää mukavaa kaupunkipäivää, mennä samalla manikyyriin ja jalkahoitoon (en ole koskaan käynyt), käydä laitattamassa hiukseni ja lopuksi mennä hyvään elokuvaan... Niin - tämä olisi haaveeni, mikä ei vielä ainakaan ole toteutunut...



N38

on kohta 60 ja välillä käy baarissa!



Liikuntaa sais harrastaa enempi ja lopettaa tupakoinnin.



Itse täytän 30 ja menen välillä kavereiden kanssa viihteelle. Kuka noita kertoja laskee? Joskus voi olla useampi kuukausi ettei juo sielä ja joskus käyn urheilemassa.



Nyt olen raskaana mutta toiveissa olis joskus juosta maratooni. Vasta kun olin saanut lapsia niin alkoi urheilu kiinnostamaan!

Monenlaista touhuan ilman lapsia. Yksinkertaisimmillaan lähden vaikka kaupungille vaate- yms ostoksille, käyn kahvilla ihan itsekseni jne. Kavereiden kanssa ulkoilu on aika usein baaripainotteista. :) Johtuu siitä, että muihin menoihin (esim. museoihin ja taidenäyttelyihin) voin ja tykkäänkin ottaa lapset mukaan. No teatterissa käydään joskus harvoin ihan aikuisten kesken. Miehen kanssa mennään joskus kahdestaan kavereiden synttäreille tai leffaan yms.



Miten usein? Se vaihtelee aika paljon, esim. alkusyksy tuntuu olevan täynnä kaikenmaailman juhlia, joten aikuisten ohjelmaa on melkein joka viikonloppu. Talvella menee herkästi parikin kuukautta, ettei ole menoja. Yritän päästä kerran kuussa tuulettumaan jollain tavalla, nyt kun lapsetkin voi jo aika huoletta viedä hoitoon.