Prolaktinooma
Hei! Laitan tämän myös tälle palstalle josko saisi paremmin vastauksia... Eli meillä myös vavvakuumetta, mutta minulla todettu prolaktinooma n. 6v sitten, siihen kyllä lääkitys (Dostinex) jolla arvot saatu normaaleiksi eli raskauden pitäisi olla hyvinkin mahdollinen. Haluaisin tietää, onko kenelläkään kokemuksia samasta tilanteesta, onko raskaus onnistunut, kuinka lääkityksen kanssa on menetelty ja onko prolaktinooma reagoinut jotenkin raskauteen? Kaivamieni tietojen mukaan toimintaohjeet ovat hyvinkin vaihtelevia, enkä myöskään löydä yksiselitteisiä vastauksia riskeihin (sikiölle ja minulle). Onnea ja tsemppiä yrittäjille ja iso kiitos jos jollakin on antaa tähän omaa versiotaan :o)
Kommentit (2)
Hei! Mulla todettiin prolaktinooma 9 vuotta sitten. Prolaktinooma oli sen verran iso, että se leikattiin. Raskaaksi tulo ei olisi ollut tuolloin mahdollinen korkean prolaktiini-arvon vuoksi. Leikkauksen jälkeen aloitettiin Parlodel-lääkitys, jota jatkoin ensimmäiseen raskauden alkuun saakka (-07). Positiivisen raskaustestin jälkeen jätin lääkkeet, ja aloitin Dostinexin syömisen imetyksen lopettamisen jälkeen. Toisessa raskaudessa (-09) toimittiin samalla tavalla. Molempien raskauksien aikana prolaktinooma kasvoi jonkin verran. Raskausajat sujuivat hyvin ilman ongelmia. Tsemppiä vauvahaaveisiin!
Hei taas! Löysin myös toisilta sivuilta tarinaa prolaktinoomasta, mutta kaikki keskustelut olivat jo 2-5 vuotta vanhoja. Koin kuitenkin noista vanhoistakin keskusteluketjuista olleen suurta hyötyä ja lohtua, ja siksi laitan myös tänne nyt oman lopputulokseni. Eli Dostinex-lääkitys vaihdettiin Parlodeliin ja sinnittelin sen tuomien sivuvaikutusten (pahoinvointi, väsymys, huimaus verenpaineen laskiessa, nenän tukkoisuus...) kanssa jonkun aikaa, ja nyt saan ilokseni kertoa olevani rvlla 4+4. Kovin on alussa siis , mutta toivotaan että kaikki menee hyvin :o) Sain nyt jättää kaikki lääkkeet pois, joten tunnen olevani elämäni kunnossa ja odotan kiinnostuneena mahdollisen raskauspahoinvoinnin alkua. Siis jos joku prolaktinoomapotilas joskus parin vuoden päästä lukee tätä (tai joku muu joka meinaa lannistua lääkkeiden sivuvaikutuksista): syö lääkkeesi vaikka se tuntuukin lannistavalta, se huono olo on sen arvoista :) :) :) Tsemppiä kaikille!!