Lue keskustelun säännöt.
Lapselle huutamisesta: kuinka paljon on liikaa?
09.07.2009 |
Huokaan heti aluksi, että taas on paha mieli päivän tapahtumista. Uhmaikäiseni on välillä hermoja raastava tapaus ja huomaan että pinnani on alkanut kiristyä kiristymistään. Olen kohta hermoraunio!
Miten te muut äidit selviätte uhmistenne kanssa? JOka ikinen päivä pyydän asioita ensin kauniisti, sitten vaativammin ja lopulta huudan vihaisesti, kunnes jotain alkaa tapahtua. Huutamalla pelästytän lapsen, jonka jälkeen itselle tulee paha mieli kun lapsi pelästyy.
Äh, tätä on tosi monimutkaista selittää, mutta ymmärtäiskö joku mitä väsynyt yrittää sanoa? Miten voisin säilyttää järkeni?
Kommentit (10)
mut pitää vaan yrittää kertoa kuinka rakastaa silloinkin kun huutaa, kehua lasta aina kun muistaa, helliä ja halia.
Tiedöän tuon tunteen, tunnen itseni maailman hirveimmäksi äidiksi! Silti jossain syvällä sisimmässä uskon, että he tajuavat, kuinka heitä rakastan vaikka nämä uhma ym kaudet saa mut hulluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono omatunto kun jatkuvasti saa huutaa ennenku mitään tapahtuu. 2 v 4 kk tyttö. Ei tottele mitään, kaikkeen sanoo ei. Hänellä on vielä vaativa pikkusisko 11 kk, joka on varsinainen takiainen ja huutaa jatkuvasti millon mitäkin. Mä menen parvekkeelle röökille kun hermot on tarpeeks kireellä, se auttaa hetken kun sinne ne ei tule perässä. Ja paras neuvo minkä voin antaa on juuri tämä, poistu hetkeksi lapsen luota.
ymmärrä, miksi ihmiset huutavat lapsilleen. Kyllähän sitä pitäisi ristiriitatilanteista selvitä sivistyneemmillä tavoilla.
Kaksi teini-ikäistä ja kaksi eskarilaista ja kaikki 4 kuulevat ihan hyvin ilman huutamista.
Peli on menetetty siinä vaiheessa, kun aikuinen alkaa huutamaan.
ymmärrä, miksi ihmiset huutavat lapsilleen. Kyllähän sitä pitäisi ristiriitatilanteista selvitä sivistyneemmillä tavoilla.
mutta en nyt ehdi kertomaan mitä nämä sivistyneet tavat ovat koska pitää kiillottaa sädekehääni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitosta vaan, arvon äidit, tuntuupa tosi paljon paremmalta!
fiilikset kuin ap:lla.. :( tuntuu kuin pää rajähtäisi välillä. Tyttö on tosi vaativa tapaus, mikään ei suju "kuin elokuvissa". Toinen lapsi sitten taas on onneksi "helpompi" (=normaalit kiukuttelut jne). Ja kyllä meillä huudetaan.. pyrin kuitenkin käymään jälkeenpäin tilanteen läpi ja kertomaan, että rakastetaan vaikka välillä huudetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että auttaako tosiaan se että muistaa sanoa että rakastaa?
eikö rakkaus ole just niitä tekoja eikä sanoja? miks mä ikinä halusin lapsia kun musta ei ole näköjään niitä hyvin hoitamaankaan!? *masentaa*
Kaikki, millä saat lapsesi tuntemaan itsensä hyväksi, kehut, halaaminen, on hyödyksi.
Mietipä nyt. Aina huudat ja huudat. Tai huudat ja huudat JA kerrot että lapsi on ihana, mutta koska käyttäytyi näin ja näin, äiti suuttui. Kumpi kuulostaa paremmalta?
Olet ihan tavallinen äiti ja varmasti annat paljon hyvää lapsillesi. Et vaan muista illalla niitä positiivisia asioita, kun päässäsi pyörii vain syyllisyys.
halimme ja pusuttelemmekin päivällä, siitä olen pitänyt aina huolen. uhmaikään asti elämä olikin melkein pelkkää ruusuilla tanssimista (ainakin näin jälkikäteen katsottuna), kunnes meininki muuttui täysin!