Lue keskustelun säännöt.
Miten osais olla stressaamatta lapsen (ensimmäisen) yrittämisestä...?
08.07.2009 |
Elikkä tilanne on tämä. Olen 33-vuotias nainen ja vasta hiljattain löysin miehen, jonka kanssa olen vakavassa parisuhteessa. Edellisen kerran seurustelin 22-vuotiaana, joten tuossa välissä ei oikein ollut mahdollisuuksia lasten hankintaan (en halua lapsia yksin). Elämä miehen kanssa on ollut mahtavaa ja elämäntilanne on sellainen, että ollaan sovittu että syksyllä aletaan lapsen yritys. Pari kolme kuukautta tässä pitäisi vielä odotella. :)
Olen aina vähän halveksinut ja ihmetellyt naisia, jotka rupeavat tekemään raskautumisesta tieteellistä projektia - mittailevat ovulointejaan, tekevät kuusi raskaustestiä kuukautisten oletettuna alkamispäivänä, stressaavat hirveästi. Olen tähän asti aina ajatellut, että eihän sitä raskautta kannata vielä kauhean varmana edes pitää, ennen kuin on yli 3 kk raskaana, sitä ennenhän tapahtuu paljon varhaisia keskenmenoja. Että vasta yli 3 kk jälkeen kannattaa se "raskaushössötys" edes aloittaa. Parasta olisi olla ihmeemmin ajattelematta koko asiaa sitä ennen.
Mutta nyt kun olen haaveillut omasta vauvasta, niin olen huomannut käyttäytyväni juuri noin! Olen jo hypistellyt apteekin ovulaatiotestejä ja ruvennut miettimään kaiken maailman lapsettomuushoitoja. Lapsettomuusjuttujen lukeminen ei ainakaan helpota. Tiedän että suurin osa naisista raskautuu helposti, mutta entä jos juuri me olemmekin se pari, joka ravaa vuosia kalliissa hoidoissa turhan takia??
Tiedän etten ole enää ihan nuori, mutta sille asialle en voi mitään, tätä ennen elämäni vain ei ole ollut sellainen että olisin voinut ruveta vastuulliseksi äidiksi, koska en ole halunnut ruveta lapsia yrittämään yksin tai huonon miehen kanssa.
Kannustakaa minua siskot, miten osaisi psyykata itsensä niin, ettei tästä lapsen toivomisesta tule kauheaa stressiä, vaan osaisi ottaa yrityksen sopivan rennosti? Eilen viimeksi (ehkä hormonimyrskyissä) tuli itkettyä miehelle että jos ei niitä lapsia ikinä tulekaan... Mies kannusti ja lohdutti, että kyllä niitä melko varmasti jossain vaiheessa tulee. Mies on (ja itsekin olen) sitä mieltä, että on ollut tärkeää olla myös kahdestaan ja vahvistaa parisuhdetta näin. Yhdessä ollaan oltu vuoden verran, joten ei tässä ihan vuosikausia olla arvottu ollako vai ei, vaan mielestäni melko nopealla aikataululla lapsitoiveisiin on päästy kuitenkin.
Kommentit (11)
Yritystä kolme vuotta takana...nyt rv 8+5... Stressasin raskaaksitulemista aivan älyttömästi, kunnes ostettiin joulukuussa 08 omakotitalo ja pääsimme maaseudun rauhaan... lapsentekopaniikki laantui ja itse asiassa seksiäkin harrastettiin vähemmän kuin aiemmin... mut jotenkin se asia vaan unohtui taka-alalle ja nyt tosiaan olen raskaana... Siskonikin sanoi, että älä stressaa asiaa, kyllä asioilla on tapana järjestyä... ehkä luonto oli järjestänyt asian niin, että kun saadaan ihan oma koti ja kaikki asiat on kunnossa, lapsi ilmoittaa tulostaan... TSEMPPIÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun sillä stressaamisella on hyvin vähän mitään tekemistä raskaaksitulon kanssa. Itse en stressannut, mutta eipä vaan raskaus alkanut. Kahden ja puolen vuoden jälkeen tärppäsi ivf:llä.
..voi hampaat irvessä hokea itselleen että enstressaenstressaa ;-)
Musta on hyvin luonnollista että nuo asiat mietityttää ja stressaa. Kannattaa itsensä pitää kiireisenä ts elämä aktiivisena ettei tulisi vajottua liian syvälle mietteisiin, mutta toisaalta myös hyväksyä ja sallia itselleen se että nuo asiat mietityttää. En myöskään näe mitään syytä miksei voisi käyttää vaikka ovistestejä, joiden avulla voi saada varmuutta oikeaan ajankohtaan - itselläni ainakin se on rauhoittanut.
En tiedä, itsellä siis tilanne että lasta yritetään inseminaatiolla ja siksi ovistestit ja päivien laskemiset on ihan peruskauraa. En koe että ne kauheasti stressiä lisää. Ja toki tulee väkisinkin tarkkailtua että onko vai eikö ole jne. Mutta ajattelisin että ne pahimmat pelot (esim. entä jos lapsia ei tulekaan) täytyy jotenkin käsitellä päässään ja muutamaan kertaan itkeä tirauttaa läpi, niin on ehkä helpompikin suhtautua sitten optimistisesti ja rauhoittaa itseään, että voihan tässä käydä toisinkin. Ja jos tuntuu että lapsettomuusongelmista yms. lukeminen ja kuuleminen lisää stressiä (itsellä ne jollain kierolla tavalla lisää hallinnan tunnetta, kun tiedän enempi ja tavallaan rauhottaakin), niin parempi ehkä sitten jättää lukematta.
Jaa-a ei tästä tainnut paljon apua olla, mutta jotain ajatuksia nyt kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin sun ei tarvii seuraavaa 3kk stressata etukäteen..
älä osta raskaustestejä äläkä ovulaatiotestejä... Nautitte seksistä ja annatte mennä. Älä liikaa kuulostele kehoasi, kyllä se lapsi sieltä antaa kuulua itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäkää ehkäsy heti pois niin sun ei tarvii seuraavaa 3kk stressata etukäteen..
juuri siinä itkukohtauksessani, mutta mies (onneksi) ei suostunut.
Ehkä jonkun korvaan kuulostaa tyhmältä nämä sopimiset, mutta me ollaan tosiaan oltu vasta vähän aikaa yhdessä, ja ennen yhteen muuttoa juteltu nämä lapsiasiat ja sovittu että syksyllä alkaa yritys. Olin silloin ihan samaa mieltä miehen kanssa, että pitää olla vähän aikaa tietoisesti kahdestaan, mutta nyt välillä hormonihyrskyissäni olen yrittänyt "kiristää" nopeampaa aikataulua. :) Ehkä silti maltan odottaa. Kamalaa olisi sekin, jos meille tuoreena parina tupsahtaisi äkkiä vaativa koliikkivauva ja meistä tulisi sellainen pari, joka eroaa vauvan ensimmäisen vuoden aikana. Sellaisia on paljon. Haluan että suhteemme on vahva sitten jos ja kun vauva tulee.
lapset ovat ihania, mutta muuttavat perheen dynamiikan kokonaan. nauttikaa toisistanne ja sitten kun sopivalta tuntuu jätätte ehkäisyn pois. Huolehitmalla ja suremalla et pilaa kuin oman ihana elämänvaiheen. Luonto hoitaa asian itsestään ja apua on saatavilla jos sitä tarvitsette. Älä murehdi etukäteen. Ikä tekee tuota ihmeellistä murehtimista ja sitä että kyllä meidän nyt pitäisi jo kun..... Sitten kun olette itse valmiita! iloa elämäään ja murheet pois:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset ovat ihania, mutta muuttavat perheen dynamiikan kokonaan. nauttikaa toisistanne ja sitten kun sopivalta tuntuu jätätte ehkäisyn pois. Huolehitmalla ja suremalla et pilaa kuin oman ihana elämänvaiheen. Luonto hoitaa asian itsestään ja apua on saatavilla jos sitä tarvitsette. Älä murehdi etukäteen. Ikä tekee tuota ihmeellistä murehtimista ja sitä että kyllä meidän nyt pitäisi jo kun..... Sitten kun olette itse valmiita! iloa elämäään ja murheet pois:)
Tavallaan juuri noin olen yrittänyt ajatella mutta välillä se unohtuu. Kiitos! Nyt ulos ja vauva-ajatukset pois mielestä :)
Että nyt en tressaa. Että en tee ees raskaustestiä kun kyllähän ne oireet jo tunnistaa. Ja että kellekään ei kerrota ennenkun ollaan jossain ehkä kolmannella kuulla. No eihän se nyt ihan noin sitten mennyt. Raskaus testin tein varmaan samana päivänä kun menkkojen olis pitäny alkaa ja oisinko ollu 5:llä viikolla kun aloin kertoileen kaikille.
Eli ei sille varmaan oikein mitään voi:)