Arkuus
Hei, esikoistyttömme syntyi 3 kk sitten ja olen päivisin hänen kanssaan yksin kotona mieheni ollessa töissä. Olen välillä tosi yksinäinen koska olen todella arka lähtemään tytön kanssa oikein minnekään. Ensi kuussa aloitan hänen kanssaan äiti-vauva kerhossa joka sekin jännittää minua jo etukäteen. Syytä tähän en oikein osaa sanoa, ehkä minussa on sitä leijonaemon vikaa ja koitan suojella tyttöäni kaikelta liikaa..kovilta ääniltä, bakteereilta jne jne. Onko kellään muulla ollut vastaavaa?
Kommentit (2)
Samanmoisia ajatuksia on ollut juuri että muut pitävät jotenkin epäkelpona äitinä jos vauva itkee eikä heti suostu rauhoittumaan. Ihmisten tuijotus voi olla niin kovin pistävää. Hyvä kuulla kuitenkin etten ole ainut joka pelkää tällaisia ja että toivoa vielä on! :)
Hei!
Omat kokemukset eivät ole ihan vastaavia, mutta muistan kyllä kuinka hankalalta tuntui välillä liikkua esikoisen kanssa. Tuore äiti on herkkä ympäristön reaktioille. Jos minun vauvani huusi julkisella paikalla tai oli muuten kärttyisä, sitä luuli heti että muut pitävät epäkelpona äitinä.
Kolmen vauvan jälkeen en enää arastele lainkaan. Vauvat ovat sellaisia kun ovat, huutavat välillä ja saattavat haluta syödä hankalissa paikoissa. Yleensä ihmiset ymmärtävät. Jos joku ei ymmärrä, vaan katsoo pahasti, siitä on turha välittää.
Lapset eivät myöskään mene rikki kovista äänistä eikä pöpöiltäkään oikein voi välttyä. Omat vauvat ovat nauttineet kovasti muiden vauvojen seurasta ja oppineet sietämään samalla muiden itkuja. (Esikoinen pelkäsi aikoinaan äänekkäitä lapsia mutta tottui yhden muskaritalven aikana koviin ääniin.)
Ehkäpä kerhosta löytyy joku samanhenkinen kaveri, jonka kanssa voitte kyläillä ja pääset sitä kautta arkuudestasi? Vauva-aika on parasta aikaa saada uusia äitiystäviä kun on aikaa ja yhteysiä kiinnostuksenaiheita!