Lue keskustelun säännöt.
Arvatkaa, mikä on psykiatrisella puolella kaikkein tyypillisin luonnehdinta lapsuudenkodista?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti oli fyysisestikin poissa koska teki paljon töitä. Saatiin olla aika omillaan.
"Meillä ei koskaan puhuttu asioista". Tällä viitataan joskus siihen, että vanhemmat tai toinen vanhemmista on paljon poissa, mutta vielä yleisimmin siihen, ettei lapsen tunteista puhuttu, niistä ei oltu kiinnostuneita, niitä ei mitenkään käsitelty.
ap
isä joka ei ole edes täyden kympin suorituksiin tyytyväinen ja äiti joka ei uskalla pistää isälle kampoihin.
Ja psykoosissahan kaikki väittävät että heitä on käytetty lapsena hyväksi
"Meillä ei koskaan puhuttu asioista". Tällä viitataan joskus siihen, että vanhemmat tai toinen vanhemmista on paljon poissa, mutta vielä yleisimmin siihen, ettei lapsen tunteista puhuttu, niistä ei oltu kiinnostuneita, niitä ei mitenkään käsitelty.
ap
Oleellista ei ole se mitä elämässä tapahtuu, vaan se pystyykö asioihin lliittyviä tunteita käsittelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmekään, että terapeuteilla ramppaan, kun meillä oli tunteista puhuminen ja näyttäminen oli kokonaan pannassa.
Mulla on just tuollainen mies- apuva!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammatissani olen työskennellyt psykiatristen potilaiden kanssa kymmenkunta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta lievää masennusta sairastanut. Ja kyllä, juuri tällaisesta kodista lähtöisin. Äiti oli kotiäiti, muttei koskaan todella läsnä meille lapsille. Koti kiilsi puhtauttaan, ruoka oli pöydässä ja vaatteet puhtaita, kaikki ulkoinen siis hienosti. Mutta ikinä ei puhuttu mitään tunteista....
"Meillä ei koskaan puhuttu asioista". Tällä viitataan joskus siihen, että vanhemmat tai toinen vanhemmista on paljon poissa, mutta vielä yleisimmin siihen, ettei lapsen tunteista puhuttu, niistä ei oltu kiinnostuneita, niitä ei mitenkään käsitelty.
ap
Asiaan on vaikuttanut toki sairas äitini joka kiukutteli minulle kun olin tosi pieni, mutta uskon että isälläni olisi ollut mahdollisuus korjata tilanne jos olisimme puhuneet asioista edes aikuisiällä. Eipä vaan koskaan puhuttu; sain kaiken mitä halusin paitsi sitä läheisyyttä, turvallisuutta ja keskustelua. Ja niitä olisin kaivannut enemmän kuin mitään!
ev