Isä yksinhuoltajana

Oman korteni tuon kekoon iseille jotka tuntevat samoin kuin itse teen, että aina puhutaan vain naisten näkökulmasta yksinhuoltajana. Harvoin otetaan huomioon että yksinhuoltaja voi olla myös isä.



Itse olen ollut kahden tyttölapsen yksinhuoltaja 15 vuotta. Kun jouduin tähän elämäntilanteeseen olivat tyttäreni 2 ja 8 vuotiaita.



Olen ollut lapsilleni sekä isä että "äiti". Vuosien työn ja kokemuksen kautta olen nykyään mestarikokki, ammatti sovittelija, siivoaja, psykologi, sairaanhoitaja, rahoittaja ja yhtäkkiä tyhmä ja trenditiedoton kalkkis.



Suosittelen jokaiselle ison yhtiön miespuoliselle johtajalle vuoden yksinhuoltajuutta ennen virkaan hyväksymistä. Mitä sellaista suuryritysten johtajat ovat tehneet jotta saavat hyvin palkatun asemansa?



Itselläni on kaiken tämän keskellä nuoruudessa hankitun ammatin lisäksi 2 muuta ammattitutkintoa. Kouluina TAIK ja SIBIS.. eli Taideteollinen Korkeakoulu ja Sibelius Akatemia. Vaan mitä niistä enään hyödyn kun olen ns. väliin putoaja kaikkein tärkeimmän työni, lapsieni hoidon takia (ja tämän taakan aiheuttamien paineiden vuoksi loppuun palanut).



Toinen tytöistä on lentänyt pesästä ja toisen tytön kanssa kamppaillaan vielä 9. luokan kanssa (kolmatta vuotta). Psykologi osaamiseni ei ole auttanut masennusta potevaa tytärtäni jotta saisi vihdoin päästötodistuksen peruskoulusta (huom että ammattiapua on myös asian tiimoilta saatu).



Eli isät. Kallein aarteenne ei ole omakotitalo, auto, kesämökki, eikä vene. Vaikka rinnallanne olisikon vaimo, niin osallistukaa omien lastenne elämään, kasvatukseen ja arkeen enemmän, sillä asioiden oikeaa arvoa ei osaa arvostaa kun vasta silloin kun on menettänyt sen. Älkää menettäkö lastenne nuoruusvaiheita vaikka heillä olisikin äiti hoitamassa arkisia asioita!



Lapsenne eivät hautakiveänne katsoessaan ajattele sitä mopoa tai merkkivaatetta jonka heille joskus olet ostanut, vaan sitä yhteistä aikaa jonka olette viettäneet.



Kiitän puheenvuorosta.