apua, vieläkö kolmas lapsi

Eikö teitä ole jo tarpeeksi?? Oletteko jotkain extra-jalostettua rotua, jota pitää jatkaa (siittää)ylenmäärin.

Eipähän tartte sitten katua, kun on jo liian myöhäistä.

Itsekin olimme jo "päättäneet", että 2 lasta (10 ja 6) riittää (erityisesti kun on tyttö ja poika), mutta niin sitä vaan päätettiinkin vielä kokeilla onneamme ja nyt olen 13. rv:lla.

Ja synnytän pari kuukautta ennen kuin tulee 40 mittariin :)

Kuule siitä vaan jos kerran vauvakuume vaivaa!Me aikoinaan ajateltiin että kaks poikaamme riittää meille ja olimme onnellisia että he terveitä jne.Mutta luojapa päätti toisin ja saimme vielä yhden pojan!Eikä siinä vielä kaikki;kun nuorimmainen oli 3v,olin aloittanut työt ja eipä mietittykään että vielä tulisi lapsia,niin kappas vain, ehdin olla työelämässä vain hetken kun kävi niin että ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi ja nyt perheessämme on kolmen pojan lisäksi aivan ihana ja rakastakin rakkaampi pieni tyttö!!Että kyllä niitä lapsia mahtuu perheeseen useampiakin!Mä tosin olen hieman nuorempi, mutta silti,siitä vaan!Toivottavasti tärppää!Tsemppiä!

Autoja saa uusia, samoin asuntoja, jos tarpeen. Mitä mieltä mies on, se kai on kanssa aika tärkeää?

On vähän ootellut, että minä pääsen ensin johonkin päätökseen. Mutta musta tuntuu, että sille kävisi kumpi vaihtoehto vain.

Päävastuu kuitenkin tulisi vauva-aikana olemaan mulla (kuten aiemmissakin, ja sekin tässä vähän pelottaa, että jaksanko...)



Piti vielä lisätä, että viihdyn kyllä hyvin kotona, ja kuopuksen kanssa meni tosi hyvin 1,5v kotosalla. Esikoisen kanssa oli vähän heikompaa, mutta olin niin 'tumpelo' vauva-asioissa enkä uskaltanut hirveesti käydä missään.



ap

Jos on, siitä vaan. Yksi lapsi lisää on ihanaa. Jos ei, älä edes mieti.



Terkuin kolmen lapsen äiti.

Mutta jos kommenttia kaipaat niin täällä nousee käsi kolmannen lapsen puolesta ylös!



Me päätimme kahden jälkeen, että kaksi riittää. kakkosen odotus oli todella vaikea ja tuuria oli matkassa kun selvisimme sekä minä että poika elossa terveenä raskaudesta ja synnytyksestä.



Mutta kohtalo oli päättänyt toisin. Vain 2kk imetyksen lopettamisesta tajusin, että oksettaa, pyörryttää, paleltaa, itkettää... ja mikäs muukaan syynä kuin raskaus. Itse pelkäsin koko raskauden ajan että jokin menee pieleen. Mutta tyttö syntyi lopulta terveenä kiireellisellä sektiolla rv35+6 ja kaiken jälkeen olen niin onnellinen kolmannesta lapsesta!



Miksikö? Ehkä juuri siksi, että me ajattelimme voivamme päättää (ja elää sen päätöksen kanssa) että lapsiluku on tässä. Mutta tämä yksi murunen halusi vielä perheeseemme tulla ja nyt en voisi siitä onnellisempi olla. Kolme lasta on loistava määrä ja menee kuitenkin vielä useimpiin autoihin/taloihin.



Jos siis kannustusta kaipaat, sitä tulee tässä: Ei muuta kuin peitto heilumaan!!!



Tsemp -mitä sitten ikinä päätätkin.

Lyhyt pinna on, mutta sanoisin, että kyllä se kuitenkin lasten kanssa myös venyy, ennen kuin paukkuu...

On niitä vaan niin kiva halailla ja niistä hirveesti iloa on.

Ja kun parisuhde on vähän heikoissa kantimissa, niin tuntuu, että elän vain lapsille.

Työelämä ei kiinnosta yhtään, käyn siellä vain rahan takia.



Olisko täällä nelikymppisiä pikkuvauvojen äitejä? Tuntuuko ikä?

Lisäksi pelottaa vauvan sairuksien riskit näin vanhemmalla iällä...



ap