Lue keskustelun säännöt.
Anoppi liian(?) innoissaan esikoislapsenlapsestaan..Kokemuksia?
20.12.2008 |
Kyseessä minun ensimmäinen lapseni! En tule anoppini kanssa enää toimeen, kaikki alkoi esikoiseni synnyttyä. Anoppi haluaisi koko ajan hipelöidä vauvaa (jopa tämän nukkuessa), jakaa ohjeita vauvanhoidosta (itse en ilmeisesti osaa tehdä mitään oikein), repi vauvan sylistäni jo 6 tuntia synnytyksen jälkeen, eikä antanut takaisin koko vierailutuntina. Omat vanhempani hädin tuskin näkivät vauvan kasvoja, kun niin tiukasti anoppi piti lastani sylissään. Onko normaalia?
Kommentit (21)
Huomauta asiasta anopillesi. Itse en katselisi moista käytöstä hetkeäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en hyväksyisi tuollasta.
ja joo on se kauheeta jos mummo ei tajua että lapsella on toinenkin mummo. enkä mä tarvi isovanhemmilta neuvoja jos en niitä erikseen pyydä.
minun vanhempani tulevat tietenkin etusijalle.
ja reimatekkipuvut ja uudet vaunut.
Ja hoitoapukin sitten kun haluamme kahdeksi viikoksi taimaaseen lomalle viettään parisuhdeaikaa.
Muuten anoppi painukoot vittuun neuvoineen.
tuo ei ole oikein ja vaatii nyt anopin pysäyttämistä.
sano reippaalla äänellä " minä olen äiti". jos vielä vaatii, niin anna miehellesi tehtäväksi keskustella äitinsä vähemmän tunkeilevaksi.
varaudu siihen, että sinua neuvotaan ja tee slti juuri niin kuin on parasta vauvallesi, esim huolehdi, että saat rauhallista aikaa, jotta maito nousisi kunnolla.
on ok haluta sylitellä, mutta ei nälkäistä tai itkuista vauvaa tai noin kauan vastasyntynyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mummua ei kiinnostaisi pitää lasta sylissä niin valittaisit että anoppia ei kiinnosta.
Olisit onnellinen että lapsellasi on isovanhemmat, jotka ovat kiinnostuneita lapsesta.
Sylettää tämmöset kirjoitukset.
Jakavat myös ohjeitaan, mutta usein silkasta auttamisen halusta. Monesti sitä vaan hormonihuuruissaan tulkitsee neuvot arvosteluksi ja soppa on valmis. Koita a.p. kestää, jos vaikka rauhoittuisi ensi huuman jälkeen. Sinä olet äiti, ei mummo, vaikka hän tärkeä onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun meidän eka lapsi syntyi. Hänen toinen lapsenlapsensa. Kaikki kyläilyt oli mummu sitä ja mummu tätä.. Mua ei edes tervehditty tai silmiin katsottu. Sylistä repiminenkin kuulostaa tutulta. Näin jälkeenpäin ajateltuna olin myös itse yliherkkä anopille ja kaikelle mitä hän suustaan päästi. Mutta ymmärrän kyllä täysin ap tunnelman. Itsestä ei tuntunut kivalta kun sai sen kuvan että äitinä olin liikaa kun olin vain paikalla. Mummu korosti kaikessa kuinka mummu kyllä hoitaa ja tekee. Ekan lapsen saaminen on muutenkin tunteiden mylläkkää en siihen olisi kaivannut "kilpailua" lapsesta. Nin minä sen koin,ehkä typerää mutta ei tunteilleen mitään voi. N yt lapsia on jo kolme enkä enää jaksa niin hirveästi välittää. Hössöttäkööt,tosin se on kyllä vähempää nykyään.
mitä pahaa siinä on? Niinhän se menee. Kaikki on enempi ja vähempi hormonien vietävissä siinä tilanteessa. Mummu on jo sen ikäinen et luulis ymmärtävän nuorta äitiä . Mikä ihme siinä on että väkisin viedään vauva vasta synnyttäneeltä äidiltä? Ei ole minkäänlaisia alkeellisiakaan käytöstapoja näköjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti, kannattaisiko joskus ajatella asiaa sen lapsenkin kannalta? Kuinkahan se lapsi kärsii siitä, jos hänellä on muitakin välittäviä aikuisia kuin se hormoonihuuruinen äiti?
Mua aina niin ärsyttää tällaiset nössykkä-äitien aloitukset. Itketään kun anoppi on innoissaan lapsenlapsestaan, tai sitten sitä kun uhmaikäinen sanoo äitiä tyhmäksi... Hei, te ette omista niitä lapsia ja niiden tunteia, he ovat omia henkilöitään, joille on tarjottava mahdollisuus mahdollisimman suureen ja monipuoliseen turvallisten aikuisten verkostoon. Ja vähän sitä itseluottamusta, kyllä äiti on aina äiti.
kaiken pahimmin päin, koska kyseessä on anoppi. Totta kai mummo haluaa pitää lapsenlastaan sylissä. Käytöstapojen puutetta osoittaa se ettei äiti haluaisi sitä iloa hänelle antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos moinen käytös jatkuu ja jatkuu - voisin ehkä ymmärtää vielä sen, että juuri vauvan syntymän jälkeen mummon nuppi vähän heilahtaa ja käy ylikierroksilla.
Mutta ihmisillä ylipäänsä -myös vauvoilla- on esim. oikeus nukkua ilman että heitä samalla hiplaillaan! Eikä yksi isovanhempi saa omia vauvaa itselleen, vaikka olisi tähän kuinka rakastunut. On myös tahditonta jaella koko ajan hoito-ohjeita toiselle äidille, vaikka kyseessä olisi oma miniä. Eihän niin kehtaisi tehdä vaikkapa puolitutulle naapurille, miksi sitten miniälle?
Minun äitini oli tuollainen. Takertui ja suunnilleen repi sylistä. Jos lapsi sairasti, istui puolen metrin päässä tuijottamassa. Olisi halunnut käydä joka päivä tai meidät sinne joka päivä. Oli sairaan mustasukkainen lapsesta ja nimitti tätä omaksi kullakseen, haukkui minua lapselle jne. Osti lahjoja, joita vanhemmat ostelee yleensä, valikoi lapselle "kummin", vaikkemme me edes kuulu kirkkoon jne.
Eli ihan vinksahti käsitykset siitä, kenen lapsi oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokseenkin kaikki lapsenlapsistaan välittävät mummit on siinä tapauksessa vinksahtaneita.
Oletko itse vinksahtanut, kun et suomea osaa.
Jos mummo haluaa olla _koko_ ajan lapsen kanssa, repii sylistä, ostelee lapselle kaikki sellaiset tavarat, joita normaalisti vanhemmat ostaa ja haukkuu lapsen äitiä ja kehuu itseään ja kilpailee koko ajan, ei se ole enää normaalia käytöstä.
18
Muistan lukeneeni vastaavasta käytöksestä joskus. Oli siinä artikkelissa syykin selitetty, mutta en nyt muista. Normaalia ei ole väittää rakastavansa sinun lastasi enemmän kuin sinä itse.
Meidänkin lapset on kultia ja rakkaita ja ihania sydänkäpyjä mummuille. Ihan ovat vielä "omia kultia". Entäs sitten? Onhan isovanhemmillakin oikeuksia, koska ovat isovanhempia ja lapselle rakastavat isovanhemmat ovat bonus. Ja munkin äiti on monet kerrat vauvana pitänyt esikoista sylissä ja miettinyt, "mahtaako toi sun äitis lainkaan hoitaa sua kunnolla... kyllä mummu hoitaisi". Nauraahan tuollaiselle huumorille pitää..:)
Minun äitini oli tuollainen. Takertui ja suunnilleen repi sylistä. Jos lapsi sairasti, istui puolen metrin päässä tuijottamassa. Olisi halunnut käydä joka päivä tai meidät sinne joka päivä. Oli sairaan mustasukkainen lapsesta ja nimitti tätä omaksi kullakseen, haukkui minua lapselle jne. Osti lahjoja, joita vanhemmat ostelee yleensä, valikoi lapselle "kummin", vaikkemme me edes kuulu kirkkoon jne.
Eli ihan vinksahti käsitykset siitä, kenen lapsi oikeasti on.
Aikalailla yksipuoliselta ja ylitulkitulta vaikutti. Tottakai isovanhemmat on ekasta lapsenlapsesta innoissaan ja omituisinta on, että te koette jotain ongelmaa oman äitiytenne kanssa. Mulle on vaan aina ollut plussaa, mitä useampi ihminen lastani haluaa hipelöidä ja rakastaa ehdoitta. Ei mun äitiys kärsi siinä pätkän vertaa, vaikka anoppi pitäisi vauvaa tunnin sylissä ja lässyttäisi samalla. Tuntuisi oudolta olla mustasukkainen omasta lapsestaan...
Ammu se.