Olisin halunnut ystävystyä, mutta toinen ei. Masentaa todella :(

Minullakin on pari äitikaveri, joiden kanssa tahtoisin ystävystyä paremmin. Olen kutsunut heitä meille, mutta harvakseltaan meitä kutsutaan heidän luokse.

Olen palaamassa töihin syksyllä ja pelkään, että välit näihin kavereihin viilenevät entuudestaan.

Itse ainakin jonkin verran pelkään näyttää toiselle, että haluaisin ystävystyä. Sitten saatan puhua toisesta tuolleen "hyvänpäivän tuttuna", jos toinen ei ole tehnyt selkeästi aloitetta lähempään ystävyyteen...



Tämä on minullekin jossain määrin ajankohtainen aihe, sillä toivoisin että naapurini olisi ihan "kunnon" ystäväni, eikä vain naapuri ja hyvä tuttu lasten kautta. Aloitetta on vain niin vaikeaa tehdä (esim että lähdettäisiin yhdessä parille siiderille, kerrankin ilman lapsia).

Ehkä en vielä luovuta sitten. Jospa sinnittelen tekstiviesteillä siihen saakka kun lopetan imetyksen ja pyydän sitten lähtemään vaikka "parille".

Ehkä en vielä luovuta sitten. Jospa sinnittelen tekstiviesteillä siihen saakka kun lopetan imetyksen ja pyydän sitten lähtemään vaikka "parille".

Ollaan tiedetty toisemme muista yhteyksistä jo vuosia ja oltu hyvänpäiväntuttuja. Nyt hän sai toisen lapsensa ja minä esikoiseni. Tapasimme neuvolassa, vaihdoimme numeroita, pidimme yhtä raskausaikana jne. toivoin meidän ystävystyvän, koska mielestäni meillä oli paljon yhteistä ja pidän tästä ihmisestä todella. Nyt ymmärsin hänen (ei tahallisesta) käytöksestään, että hän ei ajattele samoin. Pitää minua edelleen hyvänpäivän tuttuna. Harmittaa suunnattomasti :(

Minulla on nykyään niin paljon ystäviä, kavereita ja tuttavia, etten siksi halua tutustua uusiin ihmisiin. Eli älä missään nimessä ota tuota henkilökohtaisesti!



Tottakai harmittaa, mutta syy tuskin on sinussa.



Kerran katkaisin yhden kaveruussuhteen, kun toinen halusi soitella joka päivä ja oli tosi tunkeutuva. En kestänyt sellaista ahdistavuutta.

ei itse asiassa ole tullut edes mieleen, että lähtisin joku ilta käväisemään vaikka terassilla.

Henk. koht. en pidä omalla kohdallani ajatuksesta, että lypsäisin maitoa sen takia, että voin ottaa alkoholia.



Tuota mietin myös, että ehkä tällä kaverillani on jo tarpeeksi riittävästi hyviä ystäviä, eikä tarvitse enempää.

Enkä missään vaiheessa ole ottanutkaan asiaa henkilökohtaisesti. Harmittaa vaan, kuten sanoin.



ap

kun hän on usein kertonut tapaavansa 2-3 äitikaveria, jotka aiemmin olivat hänelle yhtälailla hyvänpäiväntuttuja kun minäkin. Kahvittelevat toistensa luona ja käyvät kaupungilla jne. Itse olen ehdottanut tapaamista ja samoja asioita tälle ihmiselle, mutta hän ei ehdotuksista laita toimeksi - olemme tavanneet vain jos minä olen esim. suoraan vaikka sanonut, että tuletteko tiistaina kylään klo.13

Moni ajattelee tosiaan niin, että äitikaverit ovat vain kavereita ja välit viilenevät/etääntyvät sitten tosiaan kun kaikki ovat työelämässä. Sellaista elämä on.





Mutta kyllä sinne terassille kannattaa mennä vaikka ei nyt räkäkännejä aiokaan ottaa. Lasi hyvää valkoviiniä ja sitten kotona voi jo imettää.

kun hän on usein kertonut tapaavansa 2-3 äitikaveria, jotka aiemmin olivat hänelle yhtälailla hyvänpäiväntuttuja kun minäkin. Kahvittelevat toistensa luona ja käyvät kaupungilla jne. Itse olen ehdottanut tapaamista ja samoja asioita tälle ihmiselle, mutta hän ei ehdotuksista laita toimeksi - olemme tavanneet vain jos minä olen esim. suoraan vaikka sanonut, että tuletteko tiistaina kylään klo.13

Mun mielestä sä luet nyt liikaa rivien välistä. Useimmat ajattelevat tuollaisista väljistä kutsuista juuri niin, että ne ovat vain väljiä kutsuja. Niiden tarkoitus on vahvistaa sidettä ja tarkoittavat todellakin, että tavataan jatkossakin. Aloite sitten tapaamiseen on sen väljän kutsun esittäjällä.

Lisäksi eri ihmiset ovat erilaisia. Esim. itselleni on todella vaikeaa pyytää ketään meille, vaikka niistä ihmisistä pidänkin, enkä usko niiden kieltäytyvän. Olen tosi onnellinen kun ne kutsuvat luokseen.



Onneksi paras ystäväni (20 vuoden takaa) tietää tämän eikä ota henkkoht loukkauksena sitä että joutuu olemaan useammin kutsuvana osapuolena. Usein myös kutsuu itsensä meille, mikä on erittäin kivaa.

minä ainakin olen sen tyylinen ihminen, että jos joku kutsuu tyyliin että tulkaa joskus kyläilemään, niin en todellakaan mene jollei kutsuta selkeästi että tulkaa tiistaina klo 13, jotenkin en vaan halua tungetella. Ehkä kaverisi kokee samoin. Älä luovuta!

niin selkokieli peliin, ei mitään väljiä kutsuja. Lähdetkö mun kanssa sinne ja sinne silloin ja silloin? Tulkaa meille ti klo 13. :) Ei mitään, mentäiskö joskus tai nähdään taas, ne ei mee perille, ei millään. Kokemusta on. :D