Alakoululaisella 7 liikunnasta

Turha edes väittää moista. Puhumattakaan seiskasta. Seiskan ja kasin arvosanoilla ei pitkälle pötkitä jatko-opinnoissa. Ennen muinoin käytetyt nimitykset 5-6=välttävä, 7-8= tyydyttävä ja 9-10=kiitettävä ovat ihan käypäisiä nykyäänkin.

Mutta eihän tämä suomalainen systeemi pahemmin kannusta ihmisiä edes yrittämään. Esim. USAssa jokainen suoritus arvioidaan aineessa kuin aineessa ja myös asenne, yhteistyökyky yms. otetaan huomioon. Siellä jos suoriutuu asetettujen odotusten mukaan ja tekee hommansa, arvosana on lähellä 85-90:ää (Siellä maksimisuoritus on 100). On siellä tosin paljon muutakin paremmin kuin suomalaisessa koulussa, mutta eipä siitä sen enempää.

Arviointiin perustuvassa kouluinstituutiossa oppilaiden motivaatioon arviointi vaikuttaa todella paljon. Se, että oppiainetta ei arvioida, antaa signaalin, että aine ei ole yhtä tärkeä kuin muut aineet. Taide- ja taitoaineet ovat kuitenkin osa perusopetusta ihan samalla tavoin kuin vaikkapa matematiikka tai äidinkieli. Miksi ihmeessä taito- ja taideaineita ei saisi arvioida samalla tavoin kuin lukuaineita?

Nyt on vaan myönnettävä, että lapsesi on suuntautunut lukuaineisiin. Hän on niissä kiitettävällä tasolla. Kaikessa ei voi eikä tarvitse olla hyvä (vaikka sellaisia tapauksiakin on muutamia, jotka ovat). En ymmärrä vanhempien ajattelua, jossa heidän lapsensa pitäisi saada KAIKISTA aineista kiitettävän numeron. Miksi pitäisi? Emmehän me aikuisetkaan ole kaikkien alueiden asiantuntijoita. Olemme suuntautuneet sellaiselle alalle, johon meillä on taipumuksia. Nämä taipumukset saattavat hyvin näkyä jo alakoulun arvosanoissa.

Neljäsluokkalaisella pojallani kuvis, musiikki ja käsityöt ovat kaikki kahdeksikkoja.

Lukuaineet ovat kaikki ysejä ja kymppejä ja liikunta on 9.

Toisaalta he, jotka eivät ole niin innostuneita lukuaineista tai pärjää matikassa tai kielissä mutta sitten taas loistavat taideaineissa.

Ehkäpä heidän kannaltaan on kannustavaa, että taideaineistakin saa numeroarvostelun.

että ap:n lapsi on riehunut / höpissyt / ei osallistunut tunneilla. Itse annan seiskan sellaiselle, jonka huomio on jatkuvasti kiinnittynyt kaikkeen muuhun kuin opettajan ohjeiden kuunteluun ja opeteltavan asian tekemiseen. Arvosanalla ei ole mitään tekemistä lapsen LAHJAKKUUDEN kanssa. Lahjakaskin lapsi voi laittaa kaiken ihan plörinäksi. Fiksu ja normaalisti hyvin käyttäytyvä lapsi voi villiintyä porukan mukana tekemään kaikkea hölmöä. Nyt onkin hyvä kysyä opettajalta arvonanan perusteet, jotta lapsi itse ymmärtää mikä on mennyt metsään ja hän voi muuttaa olemistaan oppitunneilla. Kyllä opettaja on varmasti miettinyt arvosanan kannustavalta kantilta. Jos lapsi on käyttäytynyt edellä mainitsemallani tavalla, olisi arvosana 8 antanut hänelle sellaisen signaalin, että jatka vaan samaan malliin. Seiskan arvosana herättää nyt sitten petraamaan, jotta lapsi näyttäisi taitonsa tunneilla.



Jodenkin lasten on vaikea hallita käyttäytymistään hieman vapaammissa aineissa. Vaikka lapsi keskittyisi todella hyvin lukuaineiden tunneilla, saattaa hän villiintyä esim. liikuntatunneilla, kun ei istutakaan pulpetin ääressä.