Alakoululaisella 7 liikunnasta

melkein lajissa kuin lajissa ja ei saa ysiä nostettua kymppiin vaikka kuinka yrittää eli varmaankin keskinkertaiselle toi seiska on ok.

että 10 saa vain kilpaurheilua harrastavat. 10 pitäisi tulla hyvillä suorituksilla ilman urheilutaustaakin, ei ole koulun tehtävä vaatia mitään muuta.

Kaikilla lahjakkaillakaan ei ole mahdollisuuksia kilpaurheilla seurassa.

ARVIOINTIKRITEERIT ARVOSANALLE 8 ( HYVÄ)

Oppilas

suhtautuu myönteisesti koululiikuntaan

hallitsee opetettuja perustaitoja

noudattaa sääntöjä ja ohjeita

kykenee itsenäiseen toimintaan

kykenee työskentelemään ryhmässä

osaa pukeutua tarkoituksenmukaisesti liikuntaa varten ja huolehtia puhtaudestaan

ei tietty tarvitse kilpaurheilija olla. Joukkuelajitkin tulisi onnistua. Oman poikani luokalta (on kasilla) osa ei osaa luistella! kyllä se varmasti numeroon vaikuttaa ja pitääkin.

oppitunneilla toimivat. Sen verran ole opena ollut, että tiedän, että kyllä oppilaat ovat ihan omia persooniaan koulussa, ja ryhmätilanne vielä vaikuttaa käyttäytymiseen. Vanhemmat eivät kauko-ohjaa lapsiaan, eivätkä aina kauhean hyvin edes kaikkia puolia tunne.



Toinen juttu on se, että kahdeksikko tosiaan tarkoittaa hyvää. On surullista, jos joku vanhempi luulee, että vain 9 ja 10 ovat hyviä arvosanoja, se on aika traagista lapselle. Ja muistakaa, että teidän omien kouluaikojenne jälkeen arviointi on uudistettu, ja kahdeksikolle on asetettu aikaista huomattavasti tiukemmat kriteerit. Eli kahdeksikko tosiaan jo tarkoittaa, että kaikki jutut osataan ja hyvin, ja vielä on innostuttu. Kiitettäviin pitää jo olla vähän ylimääräistä päälle.

Liikunnasta ei pitäisi antaa numeroa ollenkaan. Tämä sairas kansa tarvitsee liikuntaa, jokainen liikkukoon tai jumpatkoon omalla tyylillään. Mitä tekee jumppanumerolla myöhemmin elämässä?? Ei niin yhtään mitään!!! Liikuntaa hyvinvoinnin tukemiseksi ei liikuntaa jumppanumeron takia

kuukautiskipujakin joka viikko liikuntatunneilla... Vapaa-ajalla ratsastin, lenkkeilin ja pelasin sulkapalloa, tennistä tai mitä nyt sattuikin.

Numero oli 7

Sopii lapselle, joka näyttää liikuntatunnilla hapanta naamaa, on muutamassa lajissa ihan ok tasoinen, mutta useimmissa huono, monesti ei viitsi edes yrittää parastaan .... välttämättä ei ole aina välineetkään mukana.

jos pojalla olisi jatkuvasti kuukautiset

Opettajilla on ihan oikeasti olemassa ops:t, eli opetusuunnitelmat, joissa on kriteerit sille, mitä mitäkin numeroa varten oppilaan tulisi osata, tehdä. Ops:ssa on mysö määreet sille, mitä mikäkin numero suullisesti tarkoittaa, eli 8 = hyvä, vaikka siellä joku mamma jotain muuta koko ajan vääntääkin.



Välillä tuntuu, että vanhemmille nuo numerot ovat elämän ja kuoleman kysymyksiä, vaikka lapset itse olisivatkin aivan tyytyväisiä saamiinsa numeroihin.



Olen kyllä itse sitä mieltä, että ei numeroita taide- ja taitoaineissa. Itselläni liikunta oli aina seiska ja kuvis kymppi. Nyt vasta aikuisena olen oivaltanut, että voin olla jossain liikunnallisessa jutussa ihan oikeasti hyvä, eikä välttämättä se, että osasin piirtää tarkoittanutkaan, että olen jotenkin erityisen taiteellinen :)



t. Ope

Muistan kuinka itse astmaatikkona yritin kovasti, joissakin lajeissa olin hyvä/kiitettävä. Tuntui pahalle saada alakoulussa numeroksi 7. Se tuntui siltä ikään kuin en osaisi liikkua!! Ne jotka olivat urheiluseuroissa niin saivan aina 9 tai 10 - riippumatta siitä osasiko ne sen paremmin pelata ringetteä kuin muut.



Mielestäni liikunnan numero on kaikin puolin tarpeeton. Lapsi on luotu liikkumaan, tärkeintä on se ILO ja kyky, eikä se kilpailu jota numeroilla siis aiheutetaan. Tämän päivän aikuiset muistavat erittäin hyvin ajan jolloin liikunta oli pakkopullaa ja numerot harmitti - ja kuinkas monelle se on aiheuttanut loppuelämän mielipiteen???



Taideaineet ovat asia erikseen. Niissä lapsi voi käyttää luovuuttaan tuntea numerostaan huolimatta olevansa ok. Mutta kuinkas liikunta? Jos ap mainitsi että YRITTÄÄ niin se on vähintään 8 arvoinen. Odotan sitä päivää kun omat lapseni ovat isoja ja stressaavat koulunumeroitaan.. kumpa heille edes liikunta olisi RIEMU... todistuksessa se on vain niin julmetun mustaa valkoisella.

Vanhemmat syynää ja ihmettelee todistusta, johon lapsi saattaa olla ihan tyytyväinen. Vanhemmalle pitää selittää jokaista pisteytystä ja arviointia, lapsi itse sanoo, että asia ok, hän tietää kyllä miksi koetehtävässä jokin pistemäärä ei ole täydet tai miksi numero on kasi, ei ysi.



En uskalla kuvitellakaan millaista näiden lasten elämä on kotona, varmaan jokainen harrastuskin on valittu vanhempien miellyttämiseksi ja usein on siis kyse kilpaurheilusta.



Kai jotkut vanhemmat kuvittelevat että se on hyvän vanhemman merkki, kun vaatii lapseltaan tosi paljon ja piiskaa menestymään. Ja vaikka ope yrittää koulussa sanoa, että kasi numerona on saman kuin hyvä, vanhemmat viittaavat virallisille ohjeille kintaalla ja ilmoittavat, ettei heille hyvä riitä, pitää olla erinomainen.

Ei meillä kotona liikunnan numeroa kytätty mutta mulle itselle se oli merkityksellinen. Vaan eipä silti, vaikka en kilpaa harrastanut niin en mistään jäänyt paitsi.

Ja mua itseä häiritsi se koska en kokenut olevani huono liikunnassa ja tiesin että minua "huonommat" olivat saaneet 8. Kysyin asiaa liikunnanopelta itse ja hän sanoi että kyse on omasta asenteestani(en muista mitä sanontaa käytti mutta sitä tarkoitti). En ollut ehkä kovin innokas kaikkeen ja saatoin ilmaista oman mielipiteeni miten joku oli "tyhmää"...Silloin tajusin miten suuri merkitys arvosanoille on se ulkoinen puoli, mitä väliä mitä oikeasti osaat kunhan esität aktiivista ja innokasta ja iloista...



Numero nousi sitten seuraavaan todistukseen ja yläasteen päästötodistuksessa liikuntanumero olikin jo 10.

Ei tarvii esittää iloista tai innokasta, mutta ei saa nurista joka asiasta tai luoda ryhmään huonoa henkeä.



Jos joku koko ajan hokee, miten tää on tyhmää, miksi me joudutaan suunnistamaan, ihan mälsää, mä en jaksa, urheilukentälle on pitkä matka, miksi sinne pitää mennä, mä en viitsi tehdä, koska mä en haluu olla ton pari, kun se on niin huono.. jne. jne., niin pitäisikö tällaisen tuntitoiminnan mennä vaan ohi korvien? Ei tietenkään, kyllä asenne vaikuttaa ja pitääkin vaikuttaa, etenkin tuollaisissa käytännön aineissa kuin liikunta. Samoin sitten yrittäminen (vaikkei olisikaan niin lahjakas) vaikuttaa positiivisesti.

Itellä oli läpi ala- ja yläasteen aina 7, joskus pahan opettajan kans 6 ja joskus kun harrastin jotain todella ja yritin kaikkeni hyvän opettajan johdolla niin 8.

Urheiluseurassa olo ei auttanut kavereita, heillä oli myös 7 tai 8. Vain yksi open lelli sai aina 9 tai 10. Oli aina mielinkielin opettajalle lipevä ja sai määrätä aina mitä tehdään ja jakaa joukkueet yms. Ja aina tehtiin sitä mitä opettaja tai tämä yksi määräsivät. Eli pelattiin varmaankin pesistä. Tai talvisin vain lentopalloa ja hiihdettiin ja joo, yleisurheilua oli ihan hirvittävästi tämän yhen toiveesta...



Meidän kouluaikana, ja myös opettajatuttavani joka vetää tympiintyneenä sijaisena liikkaa, kolmesta luvattomasta poissaolosta saa numeronalennuksen.

Tai jos ei suostu tekemään jotain lajia, tai asenne on pielessä vähänkin, niin parista kerrasta jo ope merkkaa, että numeronalennus.



Tai siitä, että jos lapsi ei käy suihkussa, siitäkin saa seiskan ysinkin oppilas!

Tai jos toistuvasti käyttää liikkatunnilla vaikkapa farkkuja.

eniten Nobel-voittajia.



Hyvät julkiset koulut ovat paljon parempia kuin suomalaiset peruskoulut ja lukiot.

Niin että ihan turha vähätellä.

Ja jos ei suostu tekemään mitä käsketään. Liikunta on kouluaine. Jos et matikan tunnilla suostu laskemaan laskuja, ja lintsaat, niin tottakai numerot laskee. Tietenkin se koskee myös liikuntaa. Ja jos jatkuvasti on kirjat kotona matikan tunnilta, niin tottakai se vaikuttaa numeroon (siis vastaa noita farkkuja liikunnan tunnilla).



Teillä on kyllä todella outoja kuvitelmia koulunkäynnistä, jos luulette, ettei tuollaiset asiat vaikuta tai saisi vaikuttaa numeroihin.

Ja Usassa ei edes pääse yliopistoon, vaikka päätä olisi, mutta jos pääomaa puuttuu.

muussa maassa kuin Yhdysvalloissa. Yliopistot ovat toki hyviä siellä. Ja sinne pääsee stipendeillä varattomatkin. Samoin kuin parempiin peruskouluihin ja lukioihin, jotka ovat tietenkin sitten aivan huippuja.

eniten Nobel-voittajia.

Hyvät julkiset koulut ovat paljon parempia kuin suomalaiset peruskoulut ja lukiot.

Niin että ihan turha vähätellä.

Lapsi oli nimenomaan ITSE hämmästynyt ja pettynyt liikunnan 7:sta. Ja hämmästyttää se meitä vanhempiakin. Seiskasta tulee kyllä helposti lapselle kuva, että hän ei osaa liikkua. Ja eikö nykyään koululiikunnankin ole tarkoitus tutustuttaa uusiin lajeihin ja kannustaa lapsia ja nuoria liikkumaan?



ap.