Lue keskustelun säännöt.
3,5v nukkumisongelmat, tai pikemminkin äidin...:(
01.07.2009 |
Tyttöni kertoo iltaisin pelkäävänsä aina jotain, välillä pehmolelua, välillä lamppua tms. Joskus juttu kuullostaa keksityltä, joskus aidolta. Yleensä kysyn, että pelottaako jokin sellainen asia jota tyttö ei osaa sanoa - vastaus on kyllä, tämän jälkeen kerron, ettei ole mitään pelättävää ja kaikki on hyvin.
Välillä tyttö kysyy, että olenko yöllä lähdössä jonnekin, jätänkö hänet yksin yms. Onko tällainen käytös normaalia!?
Myös iltaisin tyttö välillä itkeskelee sängyssä ja huutaa minua tai isäpuoltaan luokseen, tiedän ettei ole hyväksi ravata tuon ikäisen sängyn vieressä kymmentä kertää mutta se itku ja pelokas ääni on niin raastavaa että minulle tulee todella huono omatunto jos annan lapsen yksin nyyhkyttää ja huikkailen vain olohuoneesta että nyt nukutaan..:(
Pelkääkö lapseni oikeasti jotain vai liittyykö tämä vain ikään? Miten saisin käytöksen loppumaan ja tytön uskomaan, ettei ole mitän hätää, äiti ei oikeasti mene mihinkään ja tytön on turvallista nukkua..!?
Kommentit (6)
jo vuoroviikkoasuessa? Pelkäsikö silloin että lähdet johonkin?
Jos on tottunut siihen, että äiti on "poissa" joka toinen viikko, niin toki sitä olettaa että viikon yhteiselon jälkeen äiti taas "poistuu" elämästä, vaikka sitten äidin kotona oltaisiinkin.
Nukkuuko tyttö aivan yksin huoneessa? Muu perhe (sinä ja miehesi) turvallisesti ja mukavasti vierekkäin samassa huoneessa ja ainoastaan lapsi laitetaan yksin yöksi.
Minä sanoisin että nukkukaa kaikki samassa huoneessa. Parisuhdeiltapuuhat voi hoitaa muualla kuin omassa sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tuossa kolme vuoden korvilla on se mielikuvitus alkanut jyllätä... Tytöllä varsinkin mielikuvitus on varsin vilkas ja kaikenmaailman mörköjä on nurkissa majaillut - jos nyt on majaillut niitä kivampiakin kavereita ;) Tytöllä oli jossain vaiheessa myös yöllisiä kauhukohtauksia ihan joka ikinen yö. Edelleen nukkuu valot päällä ja tuon tuostakin pelottaa, vaikka ikää on 6 vuotta. Pelon aiheet vaan vaihtelee ja ovat tulleet realistisemmaksi.
Poika on nyt 3v1kk ja pari viikkoa on hätistelty luurankoja kaapeista ja hirviöitä sängyn alta iltaisin. Pelon aiheet on tosiaan välillä ihan kummallisiakin. Poika ei esim. voi nukkua jos yksikään valo palaa mankassa ja joskus hyllyn päällä oleva palomieskypätä heiluttelee itse itseään tms...
Uskoisin, että liittyy ikään ja tosiaan siihen mielikuvituksen kehittymiseen. Samaan aikaan meillä on tullut vahvasti leikkeihin erilaiset roolit ja leikisti-leikit. Lapsi vaan ei vielä erota mikä on totta ja mikä korvien välissä...
Tuolle isommalle voi jo selittää asioita ja yhdessä pohtia mikä on totta ja mikä ei. Pienemmän kanssa hankalampaa, kun itse uskoo niin täysillä niihin juttuihin. Ja onhan ne totta - hänen kokemusmaailmassaan, vaikka ei oikeasti mitään olekaan. Paremmin meillä on toimineet erilaiset pienet mörönkarkotusrituaalit, joita muksu voi itsekin "käyttää" jos luurankoset uhkaa kaapista tunkea sänkyyn... Mutta silti mä ravaan lohduttamassa ja juttelemaassa useita kertoja illassa... (nukuttaminen vieressä ei toimi, koska poika käskee mut itse pois ja toisaalta ei taatusti nuku, jos siinä vieressä joku istuu...)
jotenkin. tyttö meni ihan innokkaana isälleen mutta kaipasi kuulemma minua ja miestäni.
Tyttö on todella nuorena opetettu nukkumaan omassa huoneessa (tietoinen valinta joka ei ehkä sittenkään ollut niin viisas :( ) ja nukkuu edelleenkin. Emme kuitenkaan mene nukkumaan samaan aikaan, joten vaikka tyttö nukkuisi meidän kanssa samassa huoneessa niin silti hän pelkäisi.
Olen antanut tytölle luvan tulla aamuyöstä miedän viereen jos herää, tosin yleensä kun saa unen päästä kiinni nukkuu aamuun saakka ja vasta seitsemän aikaan tulee viereen pötköttelemään..
että komensin koiran "tarkistamaan" sängyn alle mitä sieltä löytyy. Ja käskin vielä haukkua, jos sattuu mörköjä tai kummituksia näkemään. Koira totteli, muttei ikinä haukkunut (ei hauku juuri koskaan ylipäätään) ja tyttö uskoi paremmin koiraa kuin mua :D
jota pelottaa iltaisin niin verhot, kuin lasitiilistä heijastuva valo, kun on vielä valoista ulkona. (Valo on meidän "Lauran tähti", tykkää tästä ohjelmasta). Kyselee myöskin paljon eihän ..... jää yksin, vastaan vaan tähän ei, et jää yksin, eikä kukaan ole sinua koskaan yksin jättänyt. Olet aina äidin kanssa, isän kanssa tai sitten päiväkodissa, missä myöskään et ole yksin.
Samoin meillä pelottaa myös naapurit :o) eli kerrostalossa asutaan ja käytävästä kuuluvat äänet ilmeisesti pelottavat.
Käydään näitä asioita päivittäin läpi ja sitä kuinka ei ole mitään pelättävää ja äiti on sun kanssa ja pitää kädestä kiinni ettei pelota jne.
tyttö siis asui vuorovikoin isällään ja meidän luona, mutta koin sen liian rankaksi lapselle (olen aina kuvitellut, että tyttöni olisi jotenkin erityisen herkkä, vaikkei kuulemma olekaan) ja tyttö on nyt asunut 2 kk meillä - asia ei ole muuttunut mitenkään.